Fallen leaves on the ground
Tämä on niitä päiviä kun ei pitäisi yrittää kirjoittaa. Niitä päiviä kun päästäisin Jehovat sisään jakamaan teetä ja sympatiaa. Kun taivaalta sataa lehtiä, maailma ei ole miltä näyttää ja sisällä palaa pieni elämä. Kun haluaa katsoa Lost in Tranlationin 6 kertaa, juoda kaakaota ja keskustella pimeäsä huoneessa. Nukahtaa jonkun viereen. Tänään on syksy ja elämästä tulee syksyllä kauniimpaa.
Sille pienelle rauhattomuudelle ei ole sanoja. Siksi ei pitäisi kirjoittaa. Koska minun pitäisi pystyä kertomaan siitä. Monet muut pystyvät. Lorelaille se on ensilumi, Sofia Coppolalle käynti luostrissa, Picasolle kuulemma musta täplä. Se on tunne, että vain yksin voi olla osa maailmaa. Tunne, että on osa maailmaa. Sellaista jumalallista läsnäoloa kadunvarsilla. Kokemus, jolle ei ole sanoja. Miksi vieläkin yritän?
Jos joku kokee tänään viihdyttäväksi pukea puvun päälleen, ni ovikelloa saa tulla soittamaan. Olen kotona tuijottamassa pientä ikkunaa ja siinä heijastuvaa elokuvaa, mitä nyt siivota aion. Tänään hiljennytään, ei alttarille vaan elämän ääreen. Keskelle. Vieraillaan Redwallin luostarissa, sillä Brian Jaqcues tietää mistä puhun.
Sille pienelle rauhattomuudelle ei ole sanoja. Siksi ei pitäisi kirjoittaa. Koska minun pitäisi pystyä kertomaan siitä. Monet muut pystyvät. Lorelaille se on ensilumi, Sofia Coppolalle käynti luostrissa, Picasolle kuulemma musta täplä. Se on tunne, että vain yksin voi olla osa maailmaa. Tunne, että on osa maailmaa. Sellaista jumalallista läsnäoloa kadunvarsilla. Kokemus, jolle ei ole sanoja. Miksi vieläkin yritän?
Jos joku kokee tänään viihdyttäväksi pukea puvun päälleen, ni ovikelloa saa tulla soittamaan. Olen kotona tuijottamassa pientä ikkunaa ja siinä heijastuvaa elokuvaa, mitä nyt siivota aion. Tänään hiljennytään, ei alttarille vaan elämän ääreen. Keskelle. Vieraillaan Redwallin luostarissa, sillä Brian Jaqcues tietää mistä puhun.