Feb 06, 2009 00:31
Tulin töistä kotiin ja yllätykseksi äiti ja pappa oli ostanu meille kaksi Huskya nimeltään Brutus ja Brontus (...), Saksanpaimenkoira Zeuksen, ja Cockerspanielin, jota ei ole nimetty. Ja en ole ikinä rakastanut mitään niin paljon kuin Brutusta, Brontusta Ja Zeusta, spanielit on perseestä ja rumia. Sitten töistä soitettiin ja vapaapäivän täydellinen aamu oli piloilla ja illaksi töitä. Ylimääräisen työvuoroni jälkeen olin jälleen matkalla kotiin ja noustessani bussista ajattelin onnellisena, miten ihanaa onkaan päästä rakkaideni luokse kotiin. Kunnes muistin vain jälkimmäisen työpäivän olleen totta. Elin useita tunteja töissä valheellisessa euforiassa koirien jälleennäkemisestä. Uni oli niin todellisen tuntuinen, että aamulla nousin suihkuun pesemään koiranhajua kasvoiltani. Sanomattakin selvää: Haluan koiran. En saa. Kuinka väärin on hankkia lemmikki selvää ja jyrkkää kieltoa vastaan kun vanhemmat muuttavat Italiaan? Minusta puuttu osa. Ja se osa on kolme koiraa. Yhdellä päästäisin alkuun.