When your mind's made up

[sarakuisma]

Olin siis eilen katsomassa Once-musikaalielokuvan Kinokoplassa. Täytyy kyl suositella sitä leffaa. Eilen illalla ehtisin lataamaan elokuvan soundtrackin ja siirsin sen suoraan iPodiin ja menin sänkyyn nukkumaan. Ja kun levyn eka biisi alkaa soimaan

"I don't know you
But I want you
All the more for that
Words fall through me
And always fool me
And I can't react
And games that never amount
To more than they're meant
Will play themselves out

Take this sinking boat and point it home
We've still got time
Raise your hopeful voice you have a choice
You've made it now

Falling slowly, eyes that know me
And I can't go back
Moods that take me and erase me
And I'm painted black
You have suffered enough
And warred with yourself
It's time that you won"

Alan itkemään. Jotenkin se leffa alkaa lopullisesti loksahtelemaan paikoilleen. Mikseivät he karanneet Lontooseen yhdessä ja olisivat alkaneet tekemään musiikkia yhdessä. Tuntui aluksi vaan niin hukkaan heitetyltä että mies vaan lähti ex-tyttöystävänsä luo Lontooseen ja nainen jää korjailemaan perhettään. Mutta saipahan he omakustannealbumin sentään synnytettyä. Ja miten hieno albumi siitä tuleekaan: elokuvan soundtrack lienee jotakuinkin taivaallinen.

Levyn toinen biisi alkoi soimaan

"Are you really here or am I dreaming
I can't tell dreams from truth
for it's been so long since I have seen you
I can hardly remember your face anymore

When I get really lonely
and the distance causes our silence
I think of you smiling
with pride in your eyes a lover that sighs

If you want me satisfy me, if you want me satisfy me
If you want me satisfy me, if you want me satisfy me "

Aloin taas itkeä. Leffa oli loistava.
Mut onneks neljännen tai viidennen biisin kohdalla alkoi nukuttamaan enkä enään itkenyt...