jafarin paluu
tässä mä rusketun. uusi satu. alexista ei ole kuulunut VIIKKOON. ja mitä me puhuimme siitä että hän tarvitsee minua. paskanvitut. nyt on kesä enkä aio tuhlata aikaani tällaiseen. sitten on vielä niko josta en osaa muodostaa enää minkäänlaista mielipidettä. se on vaan siinä kokoajan ja välillä tekee mieli huutaa mene nyt jo perseeseen kun kukaan ei sua kaipaa. sit seuraavana päivänä haluaisinkin katsoa sen kanssa pocahontasin. ote lipsuu.
sami on niin hieno ystävä. omimme turkua päivä päivältä enemmän ja enemmän. varsinkin nyt kun sikainfluenssa on hoidossa ja sade loppui. lataan ipodiin maailman hienointa shittiä aka. mötley crüe/dio/yngwie malmsteen/jimi hendrix/shivaree. en tahtoisi myöntää mutta se vie minut takaisin aikaan jolloin en tajunnut ettei "ain't no sunshine when she's gone" ole totta. hienoa. tänään haen kirsikoita ja näen hannan (joka btw on saanut elämänsä oikeille raiteille, vihdoinkin, tarkoitan siis juhannuksen oksennuskuntoa ja tupakanhimoa) sekä samin jonka kanssa me jo tehtiin lista asioista mistä valitetaan. rakastan elämää. varsinkin kun ei ole töitä. työttömyys on niin hieno asia. sitten vielä tuunattavat mekot.... en malta odottaa että alakerran remontti valmistuu ja pääsen sotimaan tuplaneulan kanssa.
kaipaan alexandraa. en vain siksi että ryöstin juuri uuden PIMP MY RIDEN (!!!!!!!) vaan ihan muistakin syistä. pihvitkin jäi saamatta.
