Pari ekaa matkapaivaa Krakovassa
Unohdin edellisessa kertoa ensimmaisen matkayoni hassut unet. Mita ilmeisemmin asuntolaivamme viereinen merirosvolaiva oli aiheuttanut minussa Pirates of the Caribbean -ajatuksia, ja niinpa unessa seurustelin Orlando Bloomin kanssa. Heraillessani tuli todentuntuinen tyouni, jossa kaytavasta tultiin hyttiin kysymaan kimppuja, mutta huomaavaisesti poistuttiin, koska viela nukuin.
On ajan haaskausta nukkua taalla Krakovassa. Tunnen oloni niin kotoisaksi. Tama tuntuu kaupunkina paitsi kauniilta ja historialliselta, myos niin elavaiselta. Houkuttavan boheemeja kuppiloita on niin, etten mitenkaan kerkea niissa kayda. Yhdesta tiesin etukateen, etta sielta saa hyvaa kaakaota, suklaasta sulatettua. Paikka olikin hurmaava, mutta olisi minun ehka pitanyt tajuta etukateen, etten pysty juomaan kupillista kuumaa suklaavanukasta.
Eilisaamuna unessani oli selvasti lause "it's a priviledge to be here in Cracow", ja sapsahdin heti hereille jotenkin sen tajutessani - olenko myohassa jostain? Unien kieli on vaihtunut englantiin.
Rinkeli oli hyvaa. Niita myydaan joka nurkalla nakojaan ympari vuorokauden.
Oon kavellyt ja kavellyt nyt kaksi paivaa taalla miltei tauotta, ja tietenkin Gdanskissa ja Sopotissa kavelin paljon, ja nyt on jalat ja pohkeet niin kipeat, etta tanaan ei ehka niin paljon voi enaa kavella. On ollut paljon hienoa nakemista ja hyvin on saanut syodakseenkin. Toissapaivana illastin romanttisimmassa pikku italialaisravintolassa, jonka olen koskaan nahnyt, ja hintaakin tuli perati viitisen euroa (zlotyillahan taalla tietysti maksetaan). Eilen taas tilasin valipalaksi latyn, joka olikin kasivarteni (ranteesta kyynarpaahan) pituinen ja paksuinen kaaro taynna mansikoita, paalla suklaakastiketta ja kermavaahtoa, enka sen jalkeen jaksanutkaan enaa sina paivana aterioida.
Ostin junalipun Budapestiin, taas makuupaikka. Talla kertaa lippu oli tyyriimpi, mutta kaikkiaan silti alle neljankymmenen euron. En ole etukateen tarkkaan tiennyt, mita junaetapit maksaisivat, joten nama ovat olleet iloisia yllatyksia.
Saa on ollut mahtava, paivat ovat kuumia ja illat lampimia kuin lehman henkays. Tama on kesaloma.
Hostellilleni asti kuului nukkumaanmennessa pikkutunneilla trumpetinsoitto, jota soitetaan joka tasatunti vanhankaupungintorilta Mariankirkon tornista nelja kertaa, jokaiseen ilmansuuntaan. Keskiajalla merkkisoitto soitettiin aamulla ja illalla merkiksi kaupunginporttien avaamisesta ja sulkemisesta seka vaaran (tulipalon tai vihollisen) uhatessa, nykyaan joka tunti. Viimeinen nuotti katkeaa kesken, koska legendan mukaan soittaja sai 1200-luvulla tataarien hyokkayksessa nuolen kurkkuunsa kesken soiton.
On ajan haaskausta nukkua taalla Krakovassa. Tunnen oloni niin kotoisaksi. Tama tuntuu kaupunkina paitsi kauniilta ja historialliselta, myos niin elavaiselta. Houkuttavan boheemeja kuppiloita on niin, etten mitenkaan kerkea niissa kayda. Yhdesta tiesin etukateen, etta sielta saa hyvaa kaakaota, suklaasta sulatettua. Paikka olikin hurmaava, mutta olisi minun ehka pitanyt tajuta etukateen, etten pysty juomaan kupillista kuumaa suklaavanukasta.
Eilisaamuna unessani oli selvasti lause "it's a priviledge to be here in Cracow", ja sapsahdin heti hereille jotenkin sen tajutessani - olenko myohassa jostain? Unien kieli on vaihtunut englantiin.
Rinkeli oli hyvaa. Niita myydaan joka nurkalla nakojaan ympari vuorokauden.
Oon kavellyt ja kavellyt nyt kaksi paivaa taalla miltei tauotta, ja tietenkin Gdanskissa ja Sopotissa kavelin paljon, ja nyt on jalat ja pohkeet niin kipeat, etta tanaan ei ehka niin paljon voi enaa kavella. On ollut paljon hienoa nakemista ja hyvin on saanut syodakseenkin. Toissapaivana illastin romanttisimmassa pikku italialaisravintolassa, jonka olen koskaan nahnyt, ja hintaakin tuli perati viitisen euroa (zlotyillahan taalla tietysti maksetaan). Eilen taas tilasin valipalaksi latyn, joka olikin kasivarteni (ranteesta kyynarpaahan) pituinen ja paksuinen kaaro taynna mansikoita, paalla suklaakastiketta ja kermavaahtoa, enka sen jalkeen jaksanutkaan enaa sina paivana aterioida.
Ostin junalipun Budapestiin, taas makuupaikka. Talla kertaa lippu oli tyyriimpi, mutta kaikkiaan silti alle neljankymmenen euron. En ole etukateen tarkkaan tiennyt, mita junaetapit maksaisivat, joten nama ovat olleet iloisia yllatyksia.
Saa on ollut mahtava, paivat ovat kuumia ja illat lampimia kuin lehman henkays. Tama on kesaloma.
Hostellilleni asti kuului nukkumaanmennessa pikkutunneilla trumpetinsoitto, jota soitetaan joka tasatunti vanhankaupungintorilta Mariankirkon tornista nelja kertaa, jokaiseen ilmansuuntaan. Keskiajalla merkkisoitto soitettiin aamulla ja illalla merkiksi kaupunginporttien avaamisesta ja sulkemisesta seka vaaran (tulipalon tai vihollisen) uhatessa, nykyaan joka tunti. Viimeinen nuotti katkeaa kesken, koska legendan mukaan soittaja sai 1200-luvulla tataarien hyokkayksessa nuolen kurkkuunsa kesken soiton.