Saapuu yö kylänsä ylle tuodessaan mukanaan talven ja ikuisen jään
Talvi tuli tiistaina ja on jo koetellut rankasti hentoista postinjakajaystäväänne märkyydellä, liukkaudella, huonolla näkyvyydellä, huonolla kuuluvuudella, pyryllä, jäällä, kinoksilla, esteillä, kylmyydellä, tuulella, paksuilla vaatekerroksilla...milloin on nurin jakajan pyörä, milloin jakaja itse. Välillä keräilen itseäni ja välillä posteja. Tiistai oli rankka päivä, mutta keskiviikko vielä rankempi. Yhtäkkiä kaikkien koettelemusten jälkeen kesken jakoreissun eteeni ilmestyy tuttu naama varta vasten ystävällisesti tervehtimään. Yllätys, vaikka myönteinen, katkaisi kamelin selän, niin se kai on. "Voisin ruveta itkemään", sanoin ensimmäiseksi ja sanojeni vahvistukseksi rupesin itkemään. Ei voinut mitään. Aika dramaattista, vai mitä. Kyyneleet vain valuivat vuolaasti pitkin poskia, kun sopersin: "Oon niin väsynyt ja nälkäinen!" Sitä ei minua tervehtimään saapunut toveri varmaan osannut odottaa (nyt naurattaa tämä puoli asiasta), mutta selvisi hyvin. Minäkin lopulta selvisin töistä, menin kauppaan ja ostin kunnolliset pitävät talvikengät (tamperelaiset!) - ja vedenkestävää ripsiväriä. (Siellä Tao Tao, pieni pandakarhu on.)
Itkevä postinjakaja, onko koonaan kuultu!
Tänään olin siis varautunut paremmin: paremmat kengät, kestävämpi ripsiväri ja parempi asenne. Otin rauhallisesti. Asenne piti, kengät pitivät, ja ripsivärikin kesti ne kyyneleet, jotka tällä kertaa aiheutuivat jalan lihasrevähtymän aiheuttamasta polttavasta ja muljahtelevasta kivusta. Diagnoosini on myalgia reg. femoris, joka on ilmeisesti suomeksi "reisilihas on pipi". Hoitona on lepoa, nieltävää kipulääkettä, voidemaista lääkettä ja pakastemarjapussi. Asunnossamme on kaksi kerrosta. Nyt olen yläkerrassa, eikä ole mitenkään houkutteleva ajatus mennä alakertaan esimerkiksi vessaan tai jääkaapille, portaiden käynti tuntuu nimittäin aika ilkeältä. Lauantaina olin suunnitellut opettelevani argentiinalaista tangoa naapureiden johdolla taloyhtiön halloween-bileissä tai meneväni baaritanssimaan, mutta vielä mitä. Kaupungillekaan ei jaksa nilkuttaa eikä varmaan sunnuntaina Bar Bristolin musavisaankaan. Onneksi sain Roopelta vuosipäivälahjaksi (kolme vuotta) Eddie Izzard -dvd-boksin(!), jota katsella. Hih, toi on niin hauska pätkä, ja mulla on nyt koko Dress to Kill ja kolme muutakin.
Itkevä postinjakaja, onko koonaan kuultu!
Tänään olin siis varautunut paremmin: paremmat kengät, kestävämpi ripsiväri ja parempi asenne. Otin rauhallisesti. Asenne piti, kengät pitivät, ja ripsivärikin kesti ne kyyneleet, jotka tällä kertaa aiheutuivat jalan lihasrevähtymän aiheuttamasta polttavasta ja muljahtelevasta kivusta. Diagnoosini on myalgia reg. femoris, joka on ilmeisesti suomeksi "reisilihas on pipi". Hoitona on lepoa, nieltävää kipulääkettä, voidemaista lääkettä ja pakastemarjapussi. Asunnossamme on kaksi kerrosta. Nyt olen yläkerrassa, eikä ole mitenkään houkutteleva ajatus mennä alakertaan esimerkiksi vessaan tai jääkaapille, portaiden käynti tuntuu nimittäin aika ilkeältä. Lauantaina olin suunnitellut opettelevani argentiinalaista tangoa naapureiden johdolla taloyhtiön halloween-bileissä tai meneväni baaritanssimaan, mutta vielä mitä. Kaupungillekaan ei jaksa nilkuttaa eikä varmaan sunnuntaina Bar Bristolin musavisaankaan. Onneksi sain Roopelta vuosipäivälahjaksi (kolme vuotta) Eddie Izzard -dvd-boksin(!), jota katsella. Hih, toi on niin hauska pätkä, ja mulla on nyt koko Dress to Kill ja kolme muutakin.