forget me not
on illan ollut karsee olo. pää kipeä ja tällänen... inhottava ikävä johonkin. emmätiiä ees mihin. tai ketä. tai mitä.
nyt sit rupesin kattoon riparikuvia ja laitoin lucie silvasin forget me notin soimaan... tuli niin hirvee tavaroidenheittelemisvimma ettei varmaan ikinä. ei oo ees ketään ketä vasten itkeä niin henkisesti kuin fyysisestikään, kaikki on häipynyt messestä ja tästä fyysisestä puolesta ei puhutakaan...
laskin just tänään et 37 päivää koulun loppuun. toisaalta hyvä asia, mut kuten ystävä asian mainitsi, ei näe enää joitakin tyyppejä... tuntuu niinku jäisin tänne p-joelle eristyksiin. vaikka siis mulla on aivan ihania ystäviä mut siis silti, joitaikin tosi tärkeitä tyyppejä lähtee niin IRL kuin URL.. oon huolehtinut tuota suunnilleen koko vuoden ja nyt se iski taas ihan täydellä teholla kun kaikki suunnittelee tulevaisuuttaan jne ja ite vaan tyydyn sanomaan et 'nojaa... mä jään tänne.. ja sit kolmen vuoden päästä haen tuonne taideteolliseen korkeaan.. enkä varmaan ees pääse mut hienoo et sun suunnitelmat on noin selvät'.
tää on ihan kauhee olo. tuntuu kuin kaikki seinät kaatuis päälle ja vaik haluais niin ei pääse sieltä alta pois.. no perkele on muutkin kestänyt helvetti kyl mäkin kestän. mun on pakko xP
mä vittuilin eilen eevalle -.- mulla oli karsee olo jo eilen koko päivän mut sit se tuli varsinaisesti esille kun eeva rupes sanoon jostain biisistä mitä en halunnu kuulla. en mä halua satuttaa sitä, se on niin ihana persoona ja ollut hirmu usein mun tukena. mut jotenki se menee niin et just sellasia saa satutettua eniten. ehk siks et tuntee ne parhaiten jne.. miksei itteensä pysty täysin hallitsemaan?
tekis mieli haistattaa paskat maailmalle ja vaik tappaa ittensä. eipähän olis enää tälläsiä huolehdittavana. tai sulkeutua talviunille. unimaailma on kiva maailma, siel kaikki sattuu aina paremmin. jostain syystä.
tääl on enää vain ojissa ja meidän takapihalla lunta. kesä tulee. oonko iloinen vai surullinen siitä, sitä en vie tiiä. mut ens syksyyn en välttis halua ees elää.
Forget me not, I ask of you
Wherever your life takes you to
And if we never meet again
Think of me every now and then
We had just one day to recall
Now all I want is something more
Than just a fading memory
Left wondering what could have been.
Isn't it a shame, that when timing's all wrong
You're doing what you never meant to,
There's always something that prevents you.
Well I believe in fate, it had to happen this way
But it always leaves me wondering whether...
In another life we'd be together.
We should feel lucky we can say... we've always got yesterday
And as I leave it all behind
You're still emblazoned in my mind
And for that very special day
Nobody loved me in that way
Forget me not, I ask of you
Wherever your life takes you to
And if we never meet again
Think of me every now and then
nyt sit rupesin kattoon riparikuvia ja laitoin lucie silvasin forget me notin soimaan... tuli niin hirvee tavaroidenheittelemisvimma ettei varmaan ikinä. ei oo ees ketään ketä vasten itkeä niin henkisesti kuin fyysisestikään, kaikki on häipynyt messestä ja tästä fyysisestä puolesta ei puhutakaan...
laskin just tänään et 37 päivää koulun loppuun. toisaalta hyvä asia, mut kuten ystävä asian mainitsi, ei näe enää joitakin tyyppejä... tuntuu niinku jäisin tänne p-joelle eristyksiin. vaikka siis mulla on aivan ihania ystäviä mut siis silti, joitaikin tosi tärkeitä tyyppejä lähtee niin IRL kuin URL.. oon huolehtinut tuota suunnilleen koko vuoden ja nyt se iski taas ihan täydellä teholla kun kaikki suunnittelee tulevaisuuttaan jne ja ite vaan tyydyn sanomaan et 'nojaa... mä jään tänne.. ja sit kolmen vuoden päästä haen tuonne taideteolliseen korkeaan.. enkä varmaan ees pääse mut hienoo et sun suunnitelmat on noin selvät'.
tää on ihan kauhee olo. tuntuu kuin kaikki seinät kaatuis päälle ja vaik haluais niin ei pääse sieltä alta pois.. no perkele on muutkin kestänyt helvetti kyl mäkin kestän. mun on pakko xP
mä vittuilin eilen eevalle -.- mulla oli karsee olo jo eilen koko päivän mut sit se tuli varsinaisesti esille kun eeva rupes sanoon jostain biisistä mitä en halunnu kuulla. en mä halua satuttaa sitä, se on niin ihana persoona ja ollut hirmu usein mun tukena. mut jotenki se menee niin et just sellasia saa satutettua eniten. ehk siks et tuntee ne parhaiten jne.. miksei itteensä pysty täysin hallitsemaan?
tekis mieli haistattaa paskat maailmalle ja vaik tappaa ittensä. eipähän olis enää tälläsiä huolehdittavana. tai sulkeutua talviunille. unimaailma on kiva maailma, siel kaikki sattuu aina paremmin. jostain syystä.
tääl on enää vain ojissa ja meidän takapihalla lunta. kesä tulee. oonko iloinen vai surullinen siitä, sitä en vie tiiä. mut ens syksyyn en välttis halua ees elää.
Forget me not, I ask of you
Wherever your life takes you to
And if we never meet again
Think of me every now and then
We had just one day to recall
Now all I want is something more
Than just a fading memory
Left wondering what could have been.
Isn't it a shame, that when timing's all wrong
You're doing what you never meant to,
There's always something that prevents you.
Well I believe in fate, it had to happen this way
But it always leaves me wondering whether...
In another life we'd be together.
We should feel lucky we can say... we've always got yesterday
And as I leave it all behind
You're still emblazoned in my mind
And for that very special day
Nobody loved me in that way
Forget me not, I ask of you
Wherever your life takes you to
And if we never meet again
Think of me every now and then