voi vittujen kevät, elämä on!
Torstai on vissiin yleinen vitutuspäivä :D Ei mua vaan vituttanut ennenkä aloin kaatua siihen, että kaikki kertoi surkeita kokemuksiaan mulle.
Minkä ihmeen vuoksi on keksitty sellanen hankala siirtymisriitti ku murrosikä? Se saa kaikki kaverit sekasin, se saa mut sekasin, kaikki on masentuneita ja vittuuntuneita ja viiltää ranteitaan auki ja sit seuraavana päivänä ollaan PIM OLEN ILOINEN TAAS- asenteella. Ja sit kun tunnun olevat kaikille se jolle vuodatetaan kaikki vitutus ja kuin musta tuntuu et oon aina siinä asemassa että kun jotakuta vituttaa, mä oon ensimmäinen joka sen kokee ja sit joudun rauhoittelemaan?
Ei mut oikesti miksei murrosiässä vaan voi osata olla asenteella "elämä on" - ja sitä rataa, miks kaikkeen pitää suhtautua niin vitun vakavasti et jokainen vastoinkäyminen tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta ja sit itkettää? Jestas ku ollaan lapselllisia me nuoret. Emmätiedä mistä mä tän asenteen näin yhtäkkiä sain mut nyt vaan on sellanen hälläväliä-olo.
Elämän tarkoitus on 42 joten elämä on.
"Joten suotta murehdit sä enää..."
Minkä ihmeen vuoksi on keksitty sellanen hankala siirtymisriitti ku murrosikä? Se saa kaikki kaverit sekasin, se saa mut sekasin, kaikki on masentuneita ja vittuuntuneita ja viiltää ranteitaan auki ja sit seuraavana päivänä ollaan PIM OLEN ILOINEN TAAS- asenteella. Ja sit kun tunnun olevat kaikille se jolle vuodatetaan kaikki vitutus ja kuin musta tuntuu et oon aina siinä asemassa että kun jotakuta vituttaa, mä oon ensimmäinen joka sen kokee ja sit joudun rauhoittelemaan?
Ei mut oikesti miksei murrosiässä vaan voi osata olla asenteella "elämä on" - ja sitä rataa, miks kaikkeen pitää suhtautua niin vitun vakavasti et jokainen vastoinkäyminen tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta ja sit itkettää? Jestas ku ollaan lapselllisia me nuoret. Emmätiedä mistä mä tän asenteen näin yhtäkkiä sain mut nyt vaan on sellanen hälläväliä-olo.
Elämän tarkoitus on 42 joten elämä on.
"Joten suotta murehdit sä enää..."