"Mitä? Joko on kevät?", kysyy kontiainen kolonsa suulta.
Ikuisuuksiin en ole käynyt päivittämässä, on jotenkin päässyt unohtumaan. Näemmä uuden vuoden olen tervetulleeksi toivottanut, mutta siihen se sitten olikin jäänyt. Ehkäpä yhtenä syynä on tämän hetkisen elon yksitoikkoisuus, toistuvat samat rutiinit ja röhnötys.
Kirjoitan, luen ja teen töitä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Tai niinhän sitä luulisi. Samalla kuitenkin elättelen haaveita yliopistosta (Turkuun, biologiaa lukemaan) ja kahlailen lukion oppimäärää läpi hermostuttavan hitaasti. Miten ihmeessä olisi tarkoitus muistaa se kaikki? Solubiologia on ihan mielettömän mielenkiintoista, mutta tuntuu että on niin paljon häiriötekijöitä (työssä alkaa kohta sesonki ja tänä vuonna mulla on tilausvastuiden vuoksi stressaavampaa) että aivot vain eivät riitä.
Sitten. Joko olen kertonut, että se toissavuoden syksyllä aloitettu kirja on valmistunut (rontti 400 sivua seikkailutarinaa) ja ensilukijani piti siitä hämmentävän paljon? Jippii! Senkin suhteen on hommia edessä, koska se täytyy vielä luetuttaa muutamalla ihmisellä ja tehdä korjauksia ennen kuin kehtaan lähettää sitä yhtään mihinkään muualle.
Puhumattakaan sitten sen jatko-osasta, jota on tullut jo lähemmäs sata sivua, ja toisesta kirjasta (vampyyri/tulevaisuushärpäke), joka on jo loppusuorilla...
Ja sitten on kunnonkohotusprojekti meneillään, jotta on huippukunnossa kesäsesonkia ajatellen. Muuten ei työpäiviä jaksa.
Ja sitten...
Kirjoitan, luen ja teen töitä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Tai niinhän sitä luulisi. Samalla kuitenkin elättelen haaveita yliopistosta (Turkuun, biologiaa lukemaan) ja kahlailen lukion oppimäärää läpi hermostuttavan hitaasti. Miten ihmeessä olisi tarkoitus muistaa se kaikki? Solubiologia on ihan mielettömän mielenkiintoista, mutta tuntuu että on niin paljon häiriötekijöitä (työssä alkaa kohta sesonki ja tänä vuonna mulla on tilausvastuiden vuoksi stressaavampaa) että aivot vain eivät riitä.
Sitten. Joko olen kertonut, että se toissavuoden syksyllä aloitettu kirja on valmistunut (rontti 400 sivua seikkailutarinaa) ja ensilukijani piti siitä hämmentävän paljon? Jippii! Senkin suhteen on hommia edessä, koska se täytyy vielä luetuttaa muutamalla ihmisellä ja tehdä korjauksia ennen kuin kehtaan lähettää sitä yhtään mihinkään muualle.
Puhumattakaan sitten sen jatko-osasta, jota on tullut jo lähemmäs sata sivua, ja toisesta kirjasta (vampyyri/tulevaisuushärpäke), joka on jo loppusuorilla...
Ja sitten on kunnonkohotusprojekti meneillään, jotta on huippukunnossa kesäsesonkia ajatellen. Muuten ei työpäiviä jaksa.
Ja sitten...