Sillä tiellään.
Syysflunssa vaivaa, enkä siksi ole mennyt töihin pariin päivään. Työterveydessä antoivat kaksi päivää sairauslomaa, mitä perustelivat sillä että flunssassa vain ne ensimmäiset päivät ovat ikäviä eikä oikein tahdo jaksaa. Hmm. Olen kai sitten käsittänyt väärin, että kolme päivää olisi sellainen aika mikä pitää ottaa rauhallisemmin, jos on ollut kuumeessa ja flunssassa. Ehkä tietoni on vanhentunutta, mutta ainakin omalla kohdalla tuo kolme päivää on pitänyt paikkansa. Sitten on fyysinen kunto palautunut. Haiskahtaa vain pahasti siltä, että tässäkin on otettu jokin ihme linja, että kaikki irti työntekijästä mitä saadaan ja saikut mahdollisimman vähäisiksi.
Olkoon sitten niin. Paskat siitä jos tulee jokin sydänpussintulehdus, vai?
Noh, keuhkoaminen sikseen. Eilen tuli sitten luettua hyvä kirja. Siis oikein todella ilahduttavan hyvä. Odotukset eivät olleet kummoiset, ajattelin takakansitekstin ja etukannen perusteella, että jotain Nicholas Sparks -henkistä plörinää (no joo, onhan sekin tyyppi jokusen ihan mukiinmenevän nyyhkyteoksen tehnyt) on tulossa, mutta ei - tuli jotain huimasti parempaa! Tuntui mahtavalta, kun oli odottanut jotain kevyehköä, että kyseessä olikin aika kylmäverinen jännäri. Mietin vain, että jos tämän kansi olisi ollut vähän erilainen, ehkä vähän synkempi...
Niin. En ole koskaan innostunut juonien kuvailusta, joten en tee sitä nytkään. Kyseessä oli siis Harlan Cobenin kirja Sillä tiellään. Suosittelen.
Omakin kirja etenee. Kolme ja puolisataa sivua ja kaikki kyselee huokaillen, että koska se oikein loppuu. Kun tietäisikin. Päässä kun on jo jatko-osan aihio... Mutta hyvältä tuntuu. Tosi hyvältä. Nyt kun vielä saisi sen second opinionin, joka kertoisi minulle olenko ihan kaheli ja kuvittelen itsestäni liikoja.
Mutta on se silti hienoa. Että on päässyt jo näinkin pitkälle.
Olkoon sitten niin. Paskat siitä jos tulee jokin sydänpussintulehdus, vai?
Noh, keuhkoaminen sikseen. Eilen tuli sitten luettua hyvä kirja. Siis oikein todella ilahduttavan hyvä. Odotukset eivät olleet kummoiset, ajattelin takakansitekstin ja etukannen perusteella, että jotain Nicholas Sparks -henkistä plörinää (no joo, onhan sekin tyyppi jokusen ihan mukiinmenevän nyyhkyteoksen tehnyt) on tulossa, mutta ei - tuli jotain huimasti parempaa! Tuntui mahtavalta, kun oli odottanut jotain kevyehköä, että kyseessä olikin aika kylmäverinen jännäri. Mietin vain, että jos tämän kansi olisi ollut vähän erilainen, ehkä vähän synkempi...
Niin. En ole koskaan innostunut juonien kuvailusta, joten en tee sitä nytkään. Kyseessä oli siis Harlan Cobenin kirja Sillä tiellään. Suosittelen.
Omakin kirja etenee. Kolme ja puolisataa sivua ja kaikki kyselee huokaillen, että koska se oikein loppuu. Kun tietäisikin. Päässä kun on jo jatko-osan aihio... Mutta hyvältä tuntuu. Tosi hyvältä. Nyt kun vielä saisi sen second opinionin, joka kertoisi minulle olenko ihan kaheli ja kuvittelen itsestäni liikoja.
Mutta on se silti hienoa. Että on päässyt jo näinkin pitkälle.