Keväinen olo.
Ihana kevätpäivä. Kasveissa on uutta ytyä, aurinko nostaa lämpötilaa mökin sisällä (kukkahuoneessa aamun 17 asteesta reiluun 20 asteeseen), amaryllis kukkii kaikkien neljän tuutin voimin, masu on täynnä mozzarellajuustoa ja luomukirsikkatomaatteja ja poskia vielä kihelmöi kävelylenkin jäljiltä.
Eilen talsimme Näsijärven jäällä, mikä jaksaa aina hermostuttaa minua, vaikka V. vakuuttelikin, että jää on hyvin kantavaa ja lumesta puhtaissa kohdissa sen näkikin ulottuvan aika syvälle alaspäin. Mutta silti. Kun vain ajatteleekin kuinka paljon alla on vettä... En ole vielä ollenkaan sujut vesielementin kanssa.
Sen kunniaksi saimme aikaiseksi sulattaa pakastimen ja jäiden hienovaraiseen rapsimiseen kasvaa kauhea himo. Tip, tip, tip. Nyt se lähtee - räks! Ja ulkona piipittää talitintti. Niin keväistä, niin keväistä.
Villavaatteita on tullut urakalla pestyä äidin avituksella. Se on suorastaan huvittavaa, että yllän siihen saavutukseen yleensä vasta helmi-maaliskuussa kun suurin osa talvesta on jo ohi. Noh, vappuna sitä villavaatetta viimeistään tarvitsee...
Työvoimatoimiston kanssa menee hermot, mutta niin kuulemma kaikilla. Kelaan on laitettu hakemuksia eteenpäin vaikka työkkärissä yrittivätkin asian hoitamista kovasti viivyttää. Aina jaksaa ihmetyttää se, kuinka tuollaisten kahden laitoksen välillä ei tieto vain yksinkertaisesti kulje muuten kuin asiakkaan omin jaloin saatettuna. Yhdessä työhaastattelussakin olen jo käynyt ja siitä jäi ihan kohtalainen fiilis. En halua intoilla siitä kovin paljoa, jotta ei joutuisi pettymään. Tiedossa kun olisi aika nappi homma kesäksi ja talon koosta johtuen suurempi mahdollisuus päästä jatkamaan töitä sitten syksyllä. Työhakemuksia lähti viiteen eri paikkaan ja ensi viikolla varmaan (toivottavasti) kuuluu niistä jotakin.
Kavereiden kirjeet ja kortit ovat pitäneet hyvällä tuulella. Sormia syyhyttää päästä kirjoittelemaan takaisin. On hyvä, lämmin ja turvallinen olo. Viime päiviin on kuulunut paljon naurua ja iloa, V:n kanssa hulluttelua. <3
Eilen talsimme Näsijärven jäällä, mikä jaksaa aina hermostuttaa minua, vaikka V. vakuuttelikin, että jää on hyvin kantavaa ja lumesta puhtaissa kohdissa sen näkikin ulottuvan aika syvälle alaspäin. Mutta silti. Kun vain ajatteleekin kuinka paljon alla on vettä... En ole vielä ollenkaan sujut vesielementin kanssa.
Sen kunniaksi saimme aikaiseksi sulattaa pakastimen ja jäiden hienovaraiseen rapsimiseen kasvaa kauhea himo. Tip, tip, tip. Nyt se lähtee - räks! Ja ulkona piipittää talitintti. Niin keväistä, niin keväistä.
Villavaatteita on tullut urakalla pestyä äidin avituksella. Se on suorastaan huvittavaa, että yllän siihen saavutukseen yleensä vasta helmi-maaliskuussa kun suurin osa talvesta on jo ohi. Noh, vappuna sitä villavaatetta viimeistään tarvitsee...
Työvoimatoimiston kanssa menee hermot, mutta niin kuulemma kaikilla. Kelaan on laitettu hakemuksia eteenpäin vaikka työkkärissä yrittivätkin asian hoitamista kovasti viivyttää. Aina jaksaa ihmetyttää se, kuinka tuollaisten kahden laitoksen välillä ei tieto vain yksinkertaisesti kulje muuten kuin asiakkaan omin jaloin saatettuna. Yhdessä työhaastattelussakin olen jo käynyt ja siitä jäi ihan kohtalainen fiilis. En halua intoilla siitä kovin paljoa, jotta ei joutuisi pettymään. Tiedossa kun olisi aika nappi homma kesäksi ja talon koosta johtuen suurempi mahdollisuus päästä jatkamaan töitä sitten syksyllä. Työhakemuksia lähti viiteen eri paikkaan ja ensi viikolla varmaan (toivottavasti) kuuluu niistä jotakin.
Kavereiden kirjeet ja kortit ovat pitäneet hyvällä tuulella. Sormia syyhyttää päästä kirjoittelemaan takaisin. On hyvä, lämmin ja turvallinen olo. Viime päiviin on kuulunut paljon naurua ja iloa, V:n kanssa hulluttelua. <3