(Untitled)
Noh kaippa tässä tarvitsisi hieman päivitellä. Aikuisten oikeasti ^^ No mutta.. Kaikki ihmettelee et mitä mä oikein oon tässä monta kuukautta angstannu... Noh, mulla yksinkertaisesti painaa koulu asiat hirveesti päälle. Tai no... Paino. Mulla oli hirveesti stressiä ja mä en saanu sen takia nukuttua melkein laisinkaan. Mä nukuin tyylillä 3-8 tuntii
( Read more... )
Kuolema on tällä hetkellä mulle sellanen asia, että mä en kykenis pyristeleen sen kanssa, jos sellanen ilmestyis lähipiiriin. Musta tällä hetkellä tuntuu siltä että se pitää hyväksyä yhtä lailla niinkun eläminenkin. Me ollaan vaan kauraa pellolla. Koska mä aattelen näin kohtuullisen pessimistisissä mitoissa, mä en koe itseäni sen arvoseks, että saisin lohduttaa sua, kun en mä mitään parantais.
Mä pilasin kaiken kun koitin parantaa asioita samalla aaltopituudella, että siinä sulle oikein neuvonantaja. Mä en ihan oikeasti just nyt voi tälle mitään, mä en pidä tekohymyillä. Mut mä toivon että sä pääset asioiden yli, ja niin sä pääsetkin. Suvi ei oo ennenkään kaatunu mihkään.
Elämä haisee paskalta ja potkii päähän, mut paskakuopastakin voi kiivetä ja itsepuolustusta voi alkaa harjotella. Sä saat joltakulta muulta ihmiseltä taputuksen olalle ja lämpimän halauksen ja positiiviset aatteet, multa saa tyytyä kuuleen nää "vähättelyt".
Anteeks siitä.
Reply
Reply
Leave a comment