Perheväkivalta on väärin
Sun kasvoilla häivähti pieni hymy, joka sulautui nopeasti takaisin sun lempeisiin kasvoihin.
Otit mua kädestä ja vedit lähemmäs, kiersit käden mun ympärille ja silitit mun päätä.
Sun äänesi on tuttu, lämmin ja vapauttava, enää ei tarvitse pelätä.
Anna mun nukkua edes yksi yö rauhassa, auta mua.
En voi unohtaa.
En tiedä miten tässä kävi näin, en tiedä mitä tein väärin.
Kyyneleet vierii alas mun poskea, sä pyyhkäiset ne pois ja hymyilet.
Suljen silmät ja kuvittelen, että oltaisiin jossain muualla.
Ihan missä tahansa muualla, mutta ei täällä.
Äiti, mua pelottaa.
Isä, ole kiltti ja lopeta.
Miten voisin unohtaa?
Päivä päivältä tuntuu vain pahemmalta, vaikeammalta jatkaa.
En jaksaisi nousta aamulla edes sängystä, mikä mua vaivaa?
Auta mua, vie mut jonnekin kauniiseen paikkaan.
Jonnekin, missä saataisiin olla rauhassa.
Jonnekin, missä en tuntisi tätä jatkuvaa pelkoa, tietämättömyyttä.
Jonnekin, missä voisin unohtaa.
Ahdistaa.
Älä päästä irti.
Älä koskaan päästä irti, mä tarvitsen sua.
Älä anna mun pudota.
-----
Olet mulle tärkeä, enkä halua että sulle tapahtuu mitään pahaa. Toivottavasti saat kaikki asiasi kuntoon ja kaikki olisi taas hyvin. Mulle voit aina avautua, jos siltä tuntuu. Mä kuuntelen kyllä, ja yritän auttaa parhaani mukaan.
Don't worry, everything will be fine.