Kokeiltiin tuossa jokunen aika juuri pitkään ajateltua punkbändi-kokoonpanoa. Yllätyin hieman omasta äänestäni. Näemmä jotain osaankin kai. No mutta jos toisaalta oikeasti uskoo siihen mitä sanoo ja laulaa niin kai se siinä sitten. Löytyy varsin vihaista lyriikkaakin, mutta covereilla mennään nyt ainakin =)
We're the first ones to starve, we're the first ones to die
The first ones in line for that pie-in-the-sky
And we're always the last when the cream is shared out
For the worker is working when the fat cat's about
And when the sky darkens and the prospect is war
Who's given a gun and then pushed to the fore
And expected to die for the land of our birth
Though we've never owned one lousy handful of earth?
Lisäksi mietin synkkänäkin aamuisena beckettiläisenä hetkenäni A:n kanssa miksi Allende Gossensin käsivarteeni liitin. Tulin siihen lopputulokseen jota arvelinkin: sen edustaman ihmisten välisen solidaarisuuden ja pyyteettömän rakkauden ihmisiin lisäksi myös tiedän että maailmassa on myös niitä jotka eivät luottamustamme ansaitse ja toisaalta se muistuttaa asioista, joiden eteen taisteleminen on niin kovin tärkeää. Miten paljon se sitten sattuukaan.
Click to view
Ja jos Yhdistynyt Kuningaskunta on jotain saanut aikaiseksi sitten 40-luvun niin ainakin sen, että Britannian ylähuone sentään suostui asettamaan aikanaan 1998 A. Pinochetin vastuuseen ainakin 94 Espanjan kansalaisen kiduttamisesta. Jotain kansainvälisen oikeuden tajua sentään löytynee, vaikkakin rouva Thatcher ja herra Bush W. vastustivatkin päätöstä tuomita entinen valtionpäämies moisesta. Paskiaista ei lopulta tuomittu, mutta oikeudenkäyntiä on pidetty monissa yhteyksissä merkittävimpänä sitten Nürnbergin tuomioistuimen jälkeen.