Propylene glycol - käytetään mm. jarrunesteissä sekä Aloen ever-shield dödössä.
Yritin käydä läpi päivittäin käyttämäni kosmetiikan tuoteselostukset ja tsekata mitä ne stearyl alcohol (aiheuttaa syöpää), ppg-14 butyl ether (rajoituksia käyttöön kosmetiikassa EU:ssa, US:ssa, Japanissa ja Canadassa), hydrogenated castor oil (rajoituksia käytössä) ja bisabolol (aiheuttaa ihomuutoksia ja allergiaa) on, mutta tuskastuin heti alkuunsa. Nuo ylläolevat on vain yhdestä tuotteesta, eikä siitäkään kaikki vaan lista jatkuu.
Jos jokaiselle noille ainesosille altistuville ei tuukkaan syöpää, niin haluanko altistaa itseäni sille riskille? Koska DKNY:n deodoranttini sisältää noita kaikkia ainesosia ja käytän päivittäin myös ainakin viittä muutakin tuotetta, monena päivänä useampaa (hammastahnaa, kasvopuhdistusainetta, kasvovettä, kasvoöljyä/rasvaa, puuteria, ripsiväriä, meikkikynää, shampoota, hoitoainetta, saippuaa, hoitosuihketta) tulee iholle päivittäin aikamoinen kemikaalicoctail. Mitenköhän ne kemikaalit reagoi toisiinsa? Saatikka ympäristöstä imeytyviin myrkkyihin? Niin ja samoja aineita löytyy myös Dr. Hauschan tuotteista - suhteessa toki vähemmän kuin esim tuosta myrkkydödöstäni, mutta löytyy silti.
Tää on suo, meen hirteen.
Päätin pari vuotta sitten käyttää kaikki kämppääni kerääntyneet kosmetiikat ja hygieniatuotteet pois ennen kuin ostan uusia. Nurkkiin oli kerääntynyt erilaisia rasvapurkkeja ja shampoita. Jossain vaiheessa pääsin niin pitkälle, että saatoin ostaa uuden vartalovoiteen vanhojen loputtua. Se purkki on edelleen ainut vartalovoide, jonka olen ostanut päätökseni jälkeen, mutta silti kaapeistani löytyy 3 purkkia erilaisia vartalovoiteita. Oon siis jumissa ei-eko-rasvojen kanssa, joita oon saanut äidiltä tai tutuilta. Toki arvostan lahjoja siinä mielessä, että ne ovat käytännöllisempiä kuin muoviset tonttufiguurit, mutta nyt en voi kuluttaa omia rahojani sellaisiin rasvoihin kuin itse haluan. Eli sellaisiin, joiden tuoteselostuksista tajuaisin jotain.
Viime vuosina kasvanut ahdistus materiasta, jätevuorista ja päästöistä vaan kasvaa. Haluaisin eroon kaikesta ylimääräisestä tavarastani, mutta en voi heittää niitä pois - ne täytyy hyötykäyttää jotenkin. Tai vaan varata kirpparipöytä ja kierrättää ne siten?
Huomasin katsoessani Story of Stuff-dokkaria (http://www.youtube.com/watch?v=9GorqroigqM) järkyttyväni ehkä eniten siitä, että ihmiskehoihin kertyy niin paljon myrkkyjä, että äidinmaito ei ole enää puhdasta. Helvetti. Täytyypä siis alkaa miettimään haluanko altistaa mahdolliset tulevat lapseni myrkytetylle maidolle vai tsemppaanko vähän ruokavaliossa ja kosmetiikkavalinnoissani - koska ilmansaasteisiin vaikuttaminen on vähän isompi prosessi.
Koen syyllisyyttä siitä, että en elä niin "kevyesti" kuin voisin. Näennäisesti perusasiat sujuu kierrätyksen, kasvisruokavalion, jne. muodossa, mutta teenkö todella kaiken minkä voin sen eteen, että omat (ne mahdolliset) lapseni voivat hyvällä omalla tunnolla täyttää saman biologisen viettinsä ja hankkia lapsia? Että olis paikka jossa asua ja elää. Jos mulla on vielä mahdollisuus elää, niin miten yksilönä ja omin voimin voisin edesauttaa sitä, että muillakin mun jälkeen olis?
Mä olen pelännyt maailmanloppua pienenä tosi paljon (se tapahtui Kalevan kirkon kohdalla, kaikki muuttui oranssiksi ja valtava kuuma tulipaineaalto söi kaiken) ja silloin ei puhuttu muusta kuin lamasta ja El Ninosta. Mitä 3-vuotias kummipoika ajattelee ja näkee mielessään, kun se kuulee, että ilmakehässä on jo yli 387 ppm:ää (per miljoona ilmakehäkaasukilo) hiilidioksidia, kun "turning point" oli 350 ppm. Tai ehkä sitä harmittaa enemmän se, että jääkarhut hukkuu kun ne ei jaksa uida. Toivottavasti sen ei tartte koskaan tietää.
Suo, hidas hirsi. ->
Jos jokaiselle noille ainesosille altistuville ei tuukkaan syöpää, niin haluanko altistaa itseäni sille riskille? Koska DKNY:n deodoranttini sisältää noita kaikkia ainesosia ja käytän päivittäin myös ainakin viittä muutakin tuotetta, monena päivänä useampaa (hammastahnaa, kasvopuhdistusainetta, kasvovettä, kasvoöljyä/rasvaa, puuteria, ripsiväriä, meikkikynää, shampoota, hoitoainetta, saippuaa, hoitosuihketta) tulee iholle päivittäin aikamoinen kemikaalicoctail. Mitenköhän ne kemikaalit reagoi toisiinsa? Saatikka ympäristöstä imeytyviin myrkkyihin? Niin ja samoja aineita löytyy myös Dr. Hauschan tuotteista - suhteessa toki vähemmän kuin esim tuosta myrkkydödöstäni, mutta löytyy silti.
Tää on suo, meen hirteen.
Päätin pari vuotta sitten käyttää kaikki kämppääni kerääntyneet kosmetiikat ja hygieniatuotteet pois ennen kuin ostan uusia. Nurkkiin oli kerääntynyt erilaisia rasvapurkkeja ja shampoita. Jossain vaiheessa pääsin niin pitkälle, että saatoin ostaa uuden vartalovoiteen vanhojen loputtua. Se purkki on edelleen ainut vartalovoide, jonka olen ostanut päätökseni jälkeen, mutta silti kaapeistani löytyy 3 purkkia erilaisia vartalovoiteita. Oon siis jumissa ei-eko-rasvojen kanssa, joita oon saanut äidiltä tai tutuilta. Toki arvostan lahjoja siinä mielessä, että ne ovat käytännöllisempiä kuin muoviset tonttufiguurit, mutta nyt en voi kuluttaa omia rahojani sellaisiin rasvoihin kuin itse haluan. Eli sellaisiin, joiden tuoteselostuksista tajuaisin jotain.
Viime vuosina kasvanut ahdistus materiasta, jätevuorista ja päästöistä vaan kasvaa. Haluaisin eroon kaikesta ylimääräisestä tavarastani, mutta en voi heittää niitä pois - ne täytyy hyötykäyttää jotenkin. Tai vaan varata kirpparipöytä ja kierrättää ne siten?
Huomasin katsoessani Story of Stuff-dokkaria (http://www.youtube.com/watch?v=9GorqroigqM) järkyttyväni ehkä eniten siitä, että ihmiskehoihin kertyy niin paljon myrkkyjä, että äidinmaito ei ole enää puhdasta. Helvetti. Täytyypä siis alkaa miettimään haluanko altistaa mahdolliset tulevat lapseni myrkytetylle maidolle vai tsemppaanko vähän ruokavaliossa ja kosmetiikkavalinnoissani - koska ilmansaasteisiin vaikuttaminen on vähän isompi prosessi.
Koen syyllisyyttä siitä, että en elä niin "kevyesti" kuin voisin. Näennäisesti perusasiat sujuu kierrätyksen, kasvisruokavalion, jne. muodossa, mutta teenkö todella kaiken minkä voin sen eteen, että omat (ne mahdolliset) lapseni voivat hyvällä omalla tunnolla täyttää saman biologisen viettinsä ja hankkia lapsia? Että olis paikka jossa asua ja elää. Jos mulla on vielä mahdollisuus elää, niin miten yksilönä ja omin voimin voisin edesauttaa sitä, että muillakin mun jälkeen olis?
Mä olen pelännyt maailmanloppua pienenä tosi paljon (se tapahtui Kalevan kirkon kohdalla, kaikki muuttui oranssiksi ja valtava kuuma tulipaineaalto söi kaiken) ja silloin ei puhuttu muusta kuin lamasta ja El Ninosta. Mitä 3-vuotias kummipoika ajattelee ja näkee mielessään, kun se kuulee, että ilmakehässä on jo yli 387 ppm:ää (per miljoona ilmakehäkaasukilo) hiilidioksidia, kun "turning point" oli 350 ppm. Tai ehkä sitä harmittaa enemmän se, että jääkarhut hukkuu kun ne ei jaksa uida. Toivottavasti sen ei tartte koskaan tietää.
Suo, hidas hirsi. ->