Tärkeää joulukorttiasiaa + 17 - A TV show you’re currently addicted to
Ihan ensiksi: tein vikan tentin perjantaina, joten nyt olen LOMALLA! Jos työnteko voidaan nimittäin laskea lomaksi. Mä ainakin lasken, niin kauan kuin työ ei sen suurempaa omistautumista tai älyllistä kapasiteettia vaadi...
Työhön liittyen haluaisin kuitenkin jakaa pari joulukortteihin liittyvää epäkohtaa kanssanne. Lajittelen päivittäin varmaan satoja kortteja, ja ehdin hiukan siinä vilkuilla niiden tekstejä, kiireestä riippuen myös kuvia tai vaihtoehtoisesti kuoria ja näin tarkkailla joulukortteihin osoitettavan panostamisen määrää. Arvostelun on käytävä nopeasti, joten tuomitsen kortit yleensä vain tyyliin karsea karsea karsea ihan kiva karsea tämmösen voisin itsekin lähettää karsea karsea karsea...
Omasta maustani ehkä kertoo jotain se, että mun mielestä kivoimpia on kaikki tosi värikkäät glitterpommit joissa on mielellään myös hiukan kultakoristuksia. Vaikka ymmärränkin että tämä ei kaikkiin vetoa, en silti voi uskoa että kukaan oikeasti tykkää myöskään mm. joulupallo-, kynttilä- tai tonttuhattuinen-kissanpentu-tungettuna-kastelukannuun-korteista, jotka näyttää siltä että niitä on ostettu 20kpl eurolla Prisman tai Tiimarin alelaarista. En paheksu alelaareja tai Prismaa/Tiimaria, paheksun vain sitä että lähetetään sata rumaa joulukorttia ilmeisesti siksi, että on pakko vaikkei paljon kiinnostakaan. Korttiin sutaistaan tekstiksi osoite (joskus vain nimi ja paikkakunta) ja valmiin joulutoivotuksen alle oma nimi (ei aina sitäkään), ehkä myös jokin tarkennus siitä kuka lähettäjä on jos se ei vastaanottajalle välttämättä ole niin itsestäänselvää. Mä en ainakaan haluaisi saada korttia, johon on kirjoitettu vain "t.Satu (oltiin silloin yhdessä Ruotsin-laivalla v.95 muistatko?)". Joulukortin funktio on ilahduttaa vastaanottajaansa, tuoda joulumieltä ja ilmaista että lähettäjä ajattelee vastaanottajaa sekä on nähnyt vaivaa korttia valitessaan ja kirjoittaessaan. Joulukortin ei ole tarkoitus olla velvoite, joka tuo vastaanottajalleen epämieluisan tunteen että ai niin tollekin pitää taas laittaa kortti.
Joten kun lähetätte mulle kortteja (vasta ensi jouluna, tänä vuonna ei enää ehdi ;)) niin muistakaa valita jokin tosi kaunis ja kirjoittakaa vaik omatekoinen runo sinne kääntöpuolelle...!
Toinen juttu jota en sinänsä vastuta muuta kuin näin jouluapulaisen näkökulmasta ovat itseaskarrelut ei-standardikokoiset kortit. A3-kokoinen, kaiken maailman kimalle- ja silkkipaperihärpäkkeeseen kääritty kirjekuori on varmaan ilo postittaa ja toisaalta ottaa vastaan, mutta voin kertoa, että semmoisen tunkeminen A5-kokoisille varattuun lajitteluhyllykköön ilman että pinot leviää lattialle sadannen kerran illassa on todellinen pain in the backside...
***
Asiasta toiseen, takaisin listaani: 17 - A TV show you’re currently addicted to
Tällä saralla olen syksyn aikana (vuoden tauon jälkeen lempisarjoistani!) kunnostautunut. Lemppareita on kuitenkin niin monta, että mulla on ollut ongelmia päättää mitkä kelpuutan tähän merkintään...
Ensimmäiselle sijalle pääsee kuitenkin kaikkein rakkain ja hauskin ja nokkelin ja koskettavin: Gilmoren tytöt <3<3<3
En pysty erittelemään mitään yksittäistä juttua joka sarjasta tekee niin ehdottoman mahtavan ja ihanan ja rakastettavan, mutta joitain tärkeitä osia on varmaan ainakin paitsi hyvät ja mielenkiintoiset päähenkilöt, kipeen hauskat sivuhahmot, liian nopea ja älykäs dialogi voidakseen olla totta, Roryn ja Lorelain roskaruoka-addiktio... Ahmaisin viitoskauden parissa viikossa tänä syksynä ja nyt mietin milloin olisi hyvä hetki palkita itseni ostamalla kuudes (ei ainakaan ennen palkkapäivää joka tapauksessa).
Seuraava suosikkini on myös suuri idolini Ugly Betty! Bettyllä on paitsi pettämätön tyylitaju myös uskomattoman hyvä sydän ja posiitivista asennetta vaikka muille jakaa :) Myös tässä sarjassa skitsot sivuhenkilöt ovat suuri osa hauskuudesta.
Viimeisen erityismaininnan ansaitsee Greyn anatomia, johon olin ehtinyt jo jossain vaiheessa kyllästyä niin etten ole lainkaan enää perillä viimeisten muutaman kauden tapahtumista. Lainasin kuitenkin Annalta iltojeni viihdykkeeksi sarjan ekan kauden viime viikolla ja nyt on jo kakkonen menossa. Nämä ekat kaudet ainakin on ihan mainioita, vaikka myöhemmin meno muuttuukin liian angstiseksi... George on vaan niin ihku! Lisäksi oon huomannut että Dr. Burke muistuttaa huomattavissa määrin mun veljeäni, hassua.
Työhön liittyen haluaisin kuitenkin jakaa pari joulukortteihin liittyvää epäkohtaa kanssanne. Lajittelen päivittäin varmaan satoja kortteja, ja ehdin hiukan siinä vilkuilla niiden tekstejä, kiireestä riippuen myös kuvia tai vaihtoehtoisesti kuoria ja näin tarkkailla joulukortteihin osoitettavan panostamisen määrää. Arvostelun on käytävä nopeasti, joten tuomitsen kortit yleensä vain tyyliin karsea karsea karsea ihan kiva karsea tämmösen voisin itsekin lähettää karsea karsea karsea...
Omasta maustani ehkä kertoo jotain se, että mun mielestä kivoimpia on kaikki tosi värikkäät glitterpommit joissa on mielellään myös hiukan kultakoristuksia. Vaikka ymmärränkin että tämä ei kaikkiin vetoa, en silti voi uskoa että kukaan oikeasti tykkää myöskään mm. joulupallo-, kynttilä- tai tonttuhattuinen-kissanpentu-tungettuna-kastelukannuun-korteista, jotka näyttää siltä että niitä on ostettu 20kpl eurolla Prisman tai Tiimarin alelaarista. En paheksu alelaareja tai Prismaa/Tiimaria, paheksun vain sitä että lähetetään sata rumaa joulukorttia ilmeisesti siksi, että on pakko vaikkei paljon kiinnostakaan. Korttiin sutaistaan tekstiksi osoite (joskus vain nimi ja paikkakunta) ja valmiin joulutoivotuksen alle oma nimi (ei aina sitäkään), ehkä myös jokin tarkennus siitä kuka lähettäjä on jos se ei vastaanottajalle välttämättä ole niin itsestäänselvää. Mä en ainakaan haluaisi saada korttia, johon on kirjoitettu vain "t.Satu (oltiin silloin yhdessä Ruotsin-laivalla v.95 muistatko?)". Joulukortin funktio on ilahduttaa vastaanottajaansa, tuoda joulumieltä ja ilmaista että lähettäjä ajattelee vastaanottajaa sekä on nähnyt vaivaa korttia valitessaan ja kirjoittaessaan. Joulukortin ei ole tarkoitus olla velvoite, joka tuo vastaanottajalleen epämieluisan tunteen että ai niin tollekin pitää taas laittaa kortti.
Joten kun lähetätte mulle kortteja (vasta ensi jouluna, tänä vuonna ei enää ehdi ;)) niin muistakaa valita jokin tosi kaunis ja kirjoittakaa vaik omatekoinen runo sinne kääntöpuolelle...!
Toinen juttu jota en sinänsä vastuta muuta kuin näin jouluapulaisen näkökulmasta ovat itseaskarrelut ei-standardikokoiset kortit. A3-kokoinen, kaiken maailman kimalle- ja silkkipaperihärpäkkeeseen kääritty kirjekuori on varmaan ilo postittaa ja toisaalta ottaa vastaan, mutta voin kertoa, että semmoisen tunkeminen A5-kokoisille varattuun lajitteluhyllykköön ilman että pinot leviää lattialle sadannen kerran illassa on todellinen pain in the backside...
***
Asiasta toiseen, takaisin listaani: 17 - A TV show you’re currently addicted to
Tällä saralla olen syksyn aikana (vuoden tauon jälkeen lempisarjoistani!) kunnostautunut. Lemppareita on kuitenkin niin monta, että mulla on ollut ongelmia päättää mitkä kelpuutan tähän merkintään...
Ensimmäiselle sijalle pääsee kuitenkin kaikkein rakkain ja hauskin ja nokkelin ja koskettavin: Gilmoren tytöt <3<3<3
En pysty erittelemään mitään yksittäistä juttua joka sarjasta tekee niin ehdottoman mahtavan ja ihanan ja rakastettavan, mutta joitain tärkeitä osia on varmaan ainakin paitsi hyvät ja mielenkiintoiset päähenkilöt, kipeen hauskat sivuhahmot, liian nopea ja älykäs dialogi voidakseen olla totta, Roryn ja Lorelain roskaruoka-addiktio... Ahmaisin viitoskauden parissa viikossa tänä syksynä ja nyt mietin milloin olisi hyvä hetki palkita itseni ostamalla kuudes (ei ainakaan ennen palkkapäivää joka tapauksessa).
Seuraava suosikkini on myös suuri idolini Ugly Betty! Bettyllä on paitsi pettämätön tyylitaju myös uskomattoman hyvä sydän ja posiitivista asennetta vaikka muille jakaa :) Myös tässä sarjassa skitsot sivuhenkilöt ovat suuri osa hauskuudesta.
Viimeisen erityismaininnan ansaitsee Greyn anatomia, johon olin ehtinyt jo jossain vaiheessa kyllästyä niin etten ole lainkaan enää perillä viimeisten muutaman kauden tapahtumista. Lainasin kuitenkin Annalta iltojeni viihdykkeeksi sarjan ekan kauden viime viikolla ja nyt on jo kakkonen menossa. Nämä ekat kaudet ainakin on ihan mainioita, vaikka myöhemmin meno muuttuukin liian angstiseksi... George on vaan niin ihku! Lisäksi oon huomannut että Dr. Burke muistuttaa huomattavissa määrin mun veljeäni, hassua.