(no subject)

Jun 08, 2008 12:46

Ihmisellä on elämässä haaveita ja elämä on haaveista luopumista.

Keväällä laitoin innoissani puisia pihalaattoja etupihalle. Suunnittelin, että myös etupiha aidataan niin, että koirat voivat olla myös siellä vapaana. Saga saisi vahtia ohikulkevia ihmisiä, eläimiä ja autoja. Haaveilin, että kukat kukkisivat kauniisti, hommaisin jostakin valkoisen valurautaisen pöydän ja pari tuolia - kahvit voisi nauttia ulkona vaahteran varjossa.

Etupiha jäi aitaamatta, Teemulla oli kiire korjaamaan autoa. Auto seisoo edelleen tien laidassa, siitepölyn peitossa. Pihalaatoilla on öljyä, moottori, puskuri ja pakoputki. Kukat kukkivat - niiden vieressä on kaksi kasaa autonrenkaita. Saga kuolee pois, pöytää on mahdoton noutaa fillarilla. Kahvinkeitin sentään toimii jotenkuten, yhä suurempi osa vedestä höyrystyy ilmaan. Ja mitä se kahvi ulkona olisikaan, ilman kippuraista häntää. Tätäkö tämä elämä sitten onkin?



Kuvassa orava, jonka Saga löysi kuolleena maasta,
jonka Pyry pihisti Sagan suusta,
 jonka Pyry pudotti maahan kuultuaan minun karjaisun,
 josta minä otin kuvan. Kiertokulku tämäkin..

kipu, luonto, parisuhde, valokuvaus

Previous post Next post
Up