Ajantappamista
Sano vittu suoraan jos sua ei vois vähempääkään kiinnostaa. Mä nyt satuin vaan yrittää pitää yhteyttä, mutta jos sua ei kiinnosta niin en sitten mäkään jaksa yrittää. Vittu, mä en handlaa näitä hommia. Sitten se toinen... Okei, mä aattelin kauan, että me ollaan tosi hyviä ystäviä. Se on monella tavalla samanlainen kuin mä, mutta molemmilla tietysti omat henkilökohtaiset mieltymykset. Ja no, ei olla puoleen vuoteen tavattu. Ei sitten, en taaskaan halua/jaksa yksin yrittää pitää pilareita pystyssä.
Haluan leffaan! Haluan leffoja! Haluan hyviä kirjoja! Haluan jonnekin muualle edes hetkeksi. Itkettää nyt, kaikki mun ympärillä on liian monimutkasta. Kukaan ei tee nopeita ratkaisuja ja mä saan kärsiä toisten ongelmista liikaa. Kukaan ei osoita tunteitaan suoraan. Mä en jaksa arvailla, ja kun kysyn ei kukaan koskaan vastaa totuudenmukasesti. Ja outoo kyllä, tää pätee eniten mun elämän tärkeimpiin ihmisiin. Sekavaa sekavaa mä en jaksa enää pyöriä. Tehkää helvetti kaikesta helpompaa, kyllä mä totun asioihin jotka satuttaa kunhan ne pysyy sellasina jonkin aikaa, eikä muutu heti ja mun pitäisi sopeutua taas uuteen tilanteeseen.
Tulis jo se joululoma. Ja hetki sellasta rauhaa, että mä voisin vaan lukittautua mun huoneeseen valkoseen valoon joka tulis talven auringosta kaakaon ja läppärin kanssa. Ja sit vaan kirjottaisin, en aattelis mitään ikävää tai satuttavaa tai stressaavaa. Vois vaan olla, sulatella tunteita ja tätä kaikkea. Ää, haluan sellasen ajatusseulan vai mikä se oli? Sinne vois heittää kaikki ajatukset vähäks aikaa.
Ylihuominen <3
Haluan leffaan! Haluan leffoja! Haluan hyviä kirjoja! Haluan jonnekin muualle edes hetkeksi. Itkettää nyt, kaikki mun ympärillä on liian monimutkasta. Kukaan ei tee nopeita ratkaisuja ja mä saan kärsiä toisten ongelmista liikaa. Kukaan ei osoita tunteitaan suoraan. Mä en jaksa arvailla, ja kun kysyn ei kukaan koskaan vastaa totuudenmukasesti. Ja outoo kyllä, tää pätee eniten mun elämän tärkeimpiin ihmisiin. Sekavaa sekavaa mä en jaksa enää pyöriä. Tehkää helvetti kaikesta helpompaa, kyllä mä totun asioihin jotka satuttaa kunhan ne pysyy sellasina jonkin aikaa, eikä muutu heti ja mun pitäisi sopeutua taas uuteen tilanteeseen.
Tulis jo se joululoma. Ja hetki sellasta rauhaa, että mä voisin vaan lukittautua mun huoneeseen valkoseen valoon joka tulis talven auringosta kaakaon ja läppärin kanssa. Ja sit vaan kirjottaisin, en aattelis mitään ikävää tai satuttavaa tai stressaavaa. Vois vaan olla, sulatella tunteita ja tätä kaikkea. Ää, haluan sellasen ajatusseulan vai mikä se oli? Sinne vois heittää kaikki ajatukset vähäks aikaa.
Ylihuominen <3