"how come being easy keeps getting harder?"
tasan kolme kuukautta eron jälkeen laitoin kumpparit jalkaan ja kahlasin
eksäseksin suohon.
se oli kovin matala.
kyllähän minä tiesin, että niin siinä käy. minä halusin, että niin käy.
en kai minä muuten olisi siihen vihkoseen kirjoittanut, että "mie haluan panna sinua."
muistikuvat katkevatkin oikeastaan siihen.
tänään varpaankynsiä leikatessa huomasin, että minun oikean jalan
jalkapohjassa lukee "NÄIN PALJON". ei ollu minun käsialaa, eikä
kirjoitettu siihen suuntaan, mihin oikeakätinen ihminen omaan oikeaan jalkapohjaansa
kirjoittaisi. olen varmaanki kysyny että "kuinka paljon sie haluat panna minua" tai jotain.
keskiviikkoaamuna, vieläkin jokseenkin humalassa, muna suussa,
tunsin kolmea tunnetta: turtumusta, tuttuutta ja tylsistymistä.
ei siinä mikään lemmen liekki roihahtanut uudelleen.
olimme molemmat poissaolevia, jossain muualla.
tajusin silloin, että se r, jota olen kaivannut, ei tule takaisin.
enkä minäkään ole sama ihminen. en tunne samoja asioita
sitä ihmistä kohtaan, jonka orgasmia seurasin välinpitämättömänä.
hyvin liukkaasti se lähti sitten. menin samaa matkaa tupakalle ja
suikkasin nopean suukon suulle ennen ko se lähti kävelemään.
se oli semmonen "pitihän se tehä, ja niin on hyvä, piä huolta, katellaan joskus"-suukko.
ei sellainen "haluan sinut takaisin, hajoan tähän paikkaan jos lähdet"-suukko,
eikä sellaiset edes ole suukkoja, vaan epätoivoisia suudelmia, joissa tartutaan toisesta
kiinni niin lujaa kuin kykenee.
nyt mie itken ihan kauheasti enkä tiiä oikeastaan miksi.
tai tiiänpä.
se on todellakin ohi, ja sillä tarkoitan sitä, että se on ohi minullekin.
ja nyt mie annan ittelleni luvan surra oikeasti.
en riutumalla, en valumalla paskaa tai ajattelemalla, että "ehkä joskus vielä".
vaan hyväksymällä.
ja voi pojat, vaikka itkettää, se tuntuu hyvältä.
niin hyvältä.
mie suren niitä hyviä aikoja,
jotka oli harvassa, mutta hyviä silti.
niitä asioita siinä ihmisessä, joita rakastin, ja joita koskaan en enää
tule näkemään, koska sellaset tietyt asiat on varattu romansseille.
rakkaudelle.
oon juonu punaviiniä, se tekee minusta aina sentimentaalisen
mutta nyt minun ei tarvitse hävetä sitä.
ajatus katkesi, kirjoitin huonon draftin runolle.
sanatkin tulevat.
tulevaisuus pelottaa, mutta.
mutta.
olen onnellinen.
eksäseksin suohon.
se oli kovin matala.
kyllähän minä tiesin, että niin siinä käy. minä halusin, että niin käy.
en kai minä muuten olisi siihen vihkoseen kirjoittanut, että "mie haluan panna sinua."
muistikuvat katkevatkin oikeastaan siihen.
tänään varpaankynsiä leikatessa huomasin, että minun oikean jalan
jalkapohjassa lukee "NÄIN PALJON". ei ollu minun käsialaa, eikä
kirjoitettu siihen suuntaan, mihin oikeakätinen ihminen omaan oikeaan jalkapohjaansa
kirjoittaisi. olen varmaanki kysyny että "kuinka paljon sie haluat panna minua" tai jotain.
keskiviikkoaamuna, vieläkin jokseenkin humalassa, muna suussa,
tunsin kolmea tunnetta: turtumusta, tuttuutta ja tylsistymistä.
ei siinä mikään lemmen liekki roihahtanut uudelleen.
olimme molemmat poissaolevia, jossain muualla.
tajusin silloin, että se r, jota olen kaivannut, ei tule takaisin.
enkä minäkään ole sama ihminen. en tunne samoja asioita
sitä ihmistä kohtaan, jonka orgasmia seurasin välinpitämättömänä.
hyvin liukkaasti se lähti sitten. menin samaa matkaa tupakalle ja
suikkasin nopean suukon suulle ennen ko se lähti kävelemään.
se oli semmonen "pitihän se tehä, ja niin on hyvä, piä huolta, katellaan joskus"-suukko.
ei sellainen "haluan sinut takaisin, hajoan tähän paikkaan jos lähdet"-suukko,
eikä sellaiset edes ole suukkoja, vaan epätoivoisia suudelmia, joissa tartutaan toisesta
kiinni niin lujaa kuin kykenee.
nyt mie itken ihan kauheasti enkä tiiä oikeastaan miksi.
tai tiiänpä.
se on todellakin ohi, ja sillä tarkoitan sitä, että se on ohi minullekin.
ja nyt mie annan ittelleni luvan surra oikeasti.
en riutumalla, en valumalla paskaa tai ajattelemalla, että "ehkä joskus vielä".
vaan hyväksymällä.
ja voi pojat, vaikka itkettää, se tuntuu hyvältä.
niin hyvältä.
mie suren niitä hyviä aikoja,
jotka oli harvassa, mutta hyviä silti.
niitä asioita siinä ihmisessä, joita rakastin, ja joita koskaan en enää
tule näkemään, koska sellaset tietyt asiat on varattu romansseille.
rakkaudelle.
oon juonu punaviiniä, se tekee minusta aina sentimentaalisen
mutta nyt minun ei tarvitse hävetä sitä.
ajatus katkesi, kirjoitin huonon draftin runolle.
sanatkin tulevat.
tulevaisuus pelottaa, mutta.
mutta.
olen onnellinen.