laiska, laiskepi, roochan?
Jaa, no se maanjaristys meni sitten ohi vaan yon mittasilla elaman pohtimisilla. Kerkesin pelkaamaan ensimmaista, ajattelemaan toista ja rakastamaan kaikkia loppuja. Kerkesin itkee sita, etten naa ihmisia enaa koskaan, jos kuolen ja kerkesin miettimaan, mita jai tekematta. Mietin, pitasko kirjottaa ihmisille kirjeita, mutta paadyin vaan avautumaan paivakirjalle, kirjottamaan kolmisivusin elamankerran parhaista ja pahimmista hetkistani ja 100 tykkaamani asian listan.
pari otetta siita listasta:
13. SIIVOAMINEN; se on kiva huomata, miten sotkunen muuttuu siistiks ja likanen puhtaaks.
14. SOTKUSET HUONEET; tulee kotonen fiilis, kun nakee, etta paikassa on asuttu.
17. SAARIKARVOJEN NYPPIMINEN; rentouttavaa..
35. VALOKUVAT; parhaita muistoja mita ikina voi olla, niihin voi teha hassuja ilmeita ;p
41. LAPSUUSAJAN MUSA; eli se musa, mita vanhemmat kuunteli. Kaija Koo ja Tapio Rautavaara, Malmsten <3
57. NIMPPARIT; pieni piriste keskella tylsaa viikkoa.
64. LUMI; lumisade pimeessa katulampun valossa.
72. PIPARITAIKINA; tarviiko edes kertoa?
92. YOKKARIHENGAUS; viikonloppu yokkarissa, mika sen parempaa?
99. METSA; kiva menna juoksee tai poimii vaik mamin kaa mustikkoi.
Leivoin pullaa. No yritin ainakin. Kylla se taikina maistu ihan oikeelta, ma kun oon niita ihmisia, jotka prefeeraa pullaa raakana ;) Se oli vahan yli turpoovaa ja sita oli aivan tajuttomasti. Ehka ens kerralla teen vaan puolikkaan :) Leivottiin siis korvapuusteja, suklaapullia ja mummin niita mustikkapiirakkapullia. Kaikki ne onnistu vahan omalla tavallaan, mutta kylla ne syotavia oli :) Ens kerralla teen parempia, ja saavat sit hammastella! YOSH!
Syyskuun taytenakuuna taalla kattellaan kuuta. Vahan niikun kevaan sakuran vastakohta. Mekin ostettiin niita japanilaisten limaleivoksia (pelkkaa sokeria), keitettiin teeta, kerattiin jotain heinia ja mentiin ulos kattelemaan kuuta. Japanilaisethan ei naa kuussa kuu-ukkoa, vaan janon, joka hakkaa riisia mossoks. Jokaisella omat tapansa. Sit mulle kerrottiin joku kuutarina, opetettiin outoja sanoja ja muuta kivaa. Vietettiin sellanen perheilma. Mummelikin katteli meijan kanssa kuuta, kunten kuvasta nakyy :)
Makkaristakin sai tsukimi-burgerin (kuunkattelemis-burgerin) ja kaytiin sit maanantaina syomassa sellaset, kun oli vapaata. Vielakaan oikeen tiia miks. Nailla on valilla vahan hassuja vapaapaivia. Tsukimi-burgerissa oli pihvi, jotain hassua majoa, pekonia ja kananmunaa. Ei kuulostaa kauheen kummalliselta, eika se oikeestaan sita ollutkaan. Mut ihan hassu kokemus :D
Vahan sitten taas huvitti menna tiistaina kouluun. Ainahan se oli Suomessakin niin. Viikon eka paiva oli aina tuskasta. Mun luokka on nyt heranny tulevaan bunkasaihin, eli kulttuurifestivaaliin. Tehaan sinne siis joku Harry Potter -aiheinen juttu. Tarkottaen sita, etta aamulla meen tuntia aikasemmin kouluun ja koulun jalkeen en mee klubiin, vaan teen sita bunkasaijuttua puol seiskaan asti. Kuulostaa aika tuskaselta, ja onhan se vahan. Mutta se on kivaa vaihtelua Makille. En tarkota, etta oisin kyllastyny Makiin tai mitaan. Mut on sika kiva, kun luokkakavereittenki kaa pystyy olemaan sillai kunnolla kaveri. Mentiin nimittain tyttojen kanssa porukalla syomaan okonomiyakia (pannukakkutyylinen juttu, joka sisaltaa kaiken nakosta rehua: kaalia, inkivaaria, maissia jne jne. ja lihaa). Jutskailtiin kaiken nakosta ja masu tuli tayteen :ooo
Oon yrittany vahentaa Suomesta puhumista, kun tulin ajatelleeks, etta ehka naita arsyttaa mun ainainen saarnaaminen. Mutta kun ma en alota puhumaan Suomesta, niin naa rupee kyselemaan. Tottakai ma kerron mielellani, mutta ei oo kylla sitten mun syy, jos niita rupee arsyttamaan.
Toissa perjantaina tuli taifuuni. Sato vetta ja tuuli kamalasti. Ja koulusta sanottiin, etta nyt kotiin, kohta pysahtyy junat. Harmi vaan, ettei niin kayny koulupaivan aikana, vaan vasta sitten, ku klubit ois alkanu. Eli lahettiin tyhjin kasin kotsaan. Kavelin kotiin, olin marka ja hamonen nous korviin vahintaan 20 metrin valein. Etta siina pojille kateltavaa...
Okis lahti sina aamuna Tokioon temppelilla kaymaan ja otskulla oli joku tyopaikkaillallinen. Oltiin siis Yasukon kaa kaksistaan kotona, katottiin Ikemen Paradise (khuulien poikien paratiisi) telkusta ja vedettiin lihakastiketta naamaan. Kuolin, koska ne pojat siina sarjassa oli niin kuolettavan hyvan nakosia. Samana iltana alotin kuulunymmartamisharjotukset sinaputkessa. Kattelin sita sarjaa ihan innoissani. Jos joku tahtoo kattoa enkuks tekstitettyna, niin iskee sinaputkeen hakusanan. Suosittelen lampimasti <3
Viime sunnuntaina kavin vahan tsekkailemassa karatea. Se ei sitten ollutkaan sita kaikkein normaaleimpaa karatea (tyhjiakasia) vaan jotain tayskontakti juttua. Se valmentaja/opettaja katteli muo vahan tyylilla "mita toi barbi-gaijin tekee taalla, ei sita voi karate oikeesti kiinnostaa, saati ei silla voi mitaan lihaksiakaan olla". Se kohteli muo vahan ku jotain toisluokkasta ja olin sillain, joo.... Sitten se keksi kysyy, oonko harrastanu jotain urheilua aiemmin. Naama oli ku auringon nousu, ku kuuli jalkapallosta ja tan hetkisista treenikumppaneista. "No sa varmaan sit tykkaat potkia, kerta futista pelaat" oli sen eka kommentti. Sit se laitto mut venyttelemaan ja yllatin itteni melkein spagaatista.
Innostuneena se esitteli sen parhaimpia oppilaita ja anto mulle papruja. Pyys tulemaan uusiks perjantaina jos kiinnastaa. Tottahan toki ma menin.
Et ulkokuori voi pettaa. Blondi-Barbie-gaijin voi ollakin muutakin ku ihraa :o
Tiistai oli taas koulusta vapaata ja mentiin Shoukon ja Yurin kaa Nagoyan poikakoulun kulttuurifestareille. Eihan me muuten, mutta kun poikakoulu, niin pakkohan siella on hyvan nakosia poikia olla 8) Ja olihan siella. Vallan viehattavia. Olin tosi huomiotaherattava taas. Mietin oikeesti ihan tosissani valilla, etta varjaisin tucan tummaks. Ei sita vaan aina jaksa kuunnella, etta ompa sulle kivat hiukset... Arg.
Joo, oli sulosii poikii. 8))
Juteltiin Yurin kaa paluumatkal nuorisokulttuurista, ja se lupas joskus ottaa mut johkiin mukaan \o/
Sit tuli Suomest ikavii uutisii. Kavereilta tuli tietaa siita Kauhajoen kouluammuskelusta. Aluks olin tosi kylmasti vaan, en oikeen tajunnu koko hommaa. Sitten vahan myohemmin otsku tuli hatasena mun luo kertomaan siita. Siin vaihees jotenki herkistyin traagisesti ja rupesin vaan pillittaa. Sita jatku sillonki ku kavin suihkussa ja nukkumaan mennessakin viela nyyhkin. Enka oikeestaan ees tienny, miks itkin. Jotenkin taalla Japanissa reagoin paljon voimakkaammin, kun Suomessa siihen Jokelan juttuun. Tieda sitten.
Ei muo oikeen ois huvittanu menna koluun. Olin kuitenki utelias, et mita taal koulus tehtais tollasen jutun jalkeen. No ei siella kukaan sanonu mitaan. Pari kaveria, joille kerroin, niin oli aivan pihalla. Ei taalla nuoriso kato uutisia / lue lehtia / kuule vanhemmiltaan. Eika myoskaan opettajat sanonu mitaan. Oisin voinu kuvitella, etta mun luokanvalvoja olis jotain tullu kysymaan, etta oonko ok, mut ei mitaan. Myohemmin sain kuulla Malinilta, et joku opet oli paattanu yhes, ettei siita puhuta, kun ma voisin olla sille aiheelle niin herkka. No oonhan ma, mutta oisin ehka mielummin toivonu, etta asiasta ois puhuttu ihan julkisesti. Olis tullu sellanen fiilis, etta ihmiset ehka ajattelee ja valittaa, milta musta saattaa tuntua, milta suomalaisista tuntuu. Mut ei sitten. Maassa maan tavalla.
Onneks sain kuitenki Malinin kaa jutella siita. Etta oon saanu kylla tosi paljon tukea silta, oli asia mika vaan, se aina jaksaa kuunnella.
Torstai oli meijan koulun liikkapaiva. Koko paiva perustu aika lailla juoksemiseen. Oli paljon erilaisia viesteja: normaaleja ja jotain hassuttelujuttuja. Sitten oli paljon muite erilaisia hommeleita. Ma juoksin tyttojen 400m:n ja luokan viestissa. Oltiin ihan tarpeeks hyvia, vaikka mulla nyt ei ookkaan toi viestijuoksu veressa. :) Tykkasin siita paivasta ihan sikana. Juttelin paljon eri ihmisille, jopa kolmosluokkalaisille. Juttelu onkin kivaa ;)
Tas oli meijan viestijoukkue ;)
Jooh, en oo viela paassy tahan paivaan, mutta rupes vasyttaa, joten meen nukkumaan. Kirjotan _ehka_ huomenna lisaa :)