(no subject)
I do hate this. Äiti soitti ja kertoi että eläinlääkäri tulee huomenna nukuttamaan Naxun.
Onhan se parempi näin. I've been on mom's back for months, telling her that we have to be fair to him, and we've no right to drag it out. Ja äiti vetkutteli eikä millään, ei sitten millään, eikä meistä kukaan muukaan voinut kun "onhan Naxu ollut äidin koira niin monta vuotta". Meille lapsillehan se hankittiin, kohta 14 vuotta sitten. On se koiralle korkea ikä. Ja nyt kun äiti soitti piti purra kieltä etten olisi itse pistänyt vastaan.
Meidän Naxu. Meidän vieterikoira, heittää lumipallon perässä volttia ja hyppii kaikkien päälle. Pelottelee naapureita, kaataa lapset, ja osaa hypätä niin ketterästi että varastaa pipon päästä talvella. Meidän Naxu kantaa kiviä mieluummin kuin leluja, ja jaksaa juosta metsässä koko päivän jos joku sen kanssa sinne lähtee. Meidän Naxu on kuuro. Meidän Naxu on lempeä ja tulee aina viereen istumaan. Meidän Naxu on nyt vanha ja sairas.
Inhottaa itkeä täällä itsekseen, ja vielähän se on jopa elossa jokusen tunnin. Toisaalta tuntuu että pitäisi mennä kotiin, ja toisaalta tuntuu etten missään tapauksessa tahdo olla siellä nyt. Mitä se Naxua auttaa että istuisin vieressä ja inisisin, kun en minä ole se jolla on oikeasti kipuja. Mutta ajauts siitä etten ole siellä... en saa silittää ja suukottaa ja kertoa että ihan oikeasti, olet paras koira. Olet niin tärkeä, niin rakas. Olen niin pahoillani, niin pahoillani etten ollut kotona enemmän, etten viitsinyt, en muistanut, en jaksanut. Olen niin pahoillani. Et menisi, et vielä.
Onhan se parempi näin. I've been on mom's back for months, telling her that we have to be fair to him, and we've no right to drag it out. Ja äiti vetkutteli eikä millään, ei sitten millään, eikä meistä kukaan muukaan voinut kun "onhan Naxu ollut äidin koira niin monta vuotta". Meille lapsillehan se hankittiin, kohta 14 vuotta sitten. On se koiralle korkea ikä. Ja nyt kun äiti soitti piti purra kieltä etten olisi itse pistänyt vastaan.
Meidän Naxu. Meidän vieterikoira, heittää lumipallon perässä volttia ja hyppii kaikkien päälle. Pelottelee naapureita, kaataa lapset, ja osaa hypätä niin ketterästi että varastaa pipon päästä talvella. Meidän Naxu kantaa kiviä mieluummin kuin leluja, ja jaksaa juosta metsässä koko päivän jos joku sen kanssa sinne lähtee. Meidän Naxu on kuuro. Meidän Naxu on lempeä ja tulee aina viereen istumaan. Meidän Naxu on nyt vanha ja sairas.
Inhottaa itkeä täällä itsekseen, ja vielähän se on jopa elossa jokusen tunnin. Toisaalta tuntuu että pitäisi mennä kotiin, ja toisaalta tuntuu etten missään tapauksessa tahdo olla siellä nyt. Mitä se Naxua auttaa että istuisin vieressä ja inisisin, kun en minä ole se jolla on oikeasti kipuja. Mutta ajauts siitä etten ole siellä... en saa silittää ja suukottaa ja kertoa että ihan oikeasti, olet paras koira. Olet niin tärkeä, niin rakas. Olen niin pahoillani, niin pahoillani etten ollut kotona enemmän, etten viitsinyt, en muistanut, en jaksanut. Olen niin pahoillani. Et menisi, et vielä.