english impracticality
Englanti on epäkäytännöllisyyden kehto ja sen kansalle pitää kaikki vääntää rautalangasta. Hyvä esimerkki on vaikka se että liikennemerkissä, joka selvästi on kolmio ja ilman mitään sen kummempia tekstejä tai lisäselvityksiä meille suomalaisille tarkoittaa väistämisvelvollisuutta, niin täällä kyseiseen kylttiin pitää vielä kuitenkin "kaiken varalta" kirjoittaa "give way". Eikö niinko jompi kumpi riittäis? En tajua. Hirveen epäloogista, ja kuten ehkä joku saattaa tiettääki, minä inhoan epälogisuutta koska siinä ei oo mitää järkeä. Sitte toinen iso kysymys merkki on toi meidän suihku. Katsokaan kun siinä on kaks väännettävää nappia. Toisessa lukevat vaihtoehdot mihin nuppia voi vääntää on päällimmäisenä eli off -asennossa "power" ja siitä seuraavat asteet jolloin vettä alkaa tulemaan "cold","medium" ja "high". Toisen vivun vaihtoehdot ovat lämpötilat 1-20. Voisko joku selittää? Molemmista napeista saa vaihdettua lämpötilaa. Miksei toisesta, jos siinä lukee että "power", niin saa muutettua sitten sitä veden painetta? Ennen tätä tietty pitää vetää katossa roikkuvasta narusta, että saa suihkun aktivoitua.
Tämmösiä mää mietin täälä päivät ja sitä miten toteutan ääni-installaationi, joka tulee koostumaan kuiskauksista, jotka rakentuvat rytmiksi.
Hirmu vaikea löytää ystävänpäiväkortteja joissa ei kaikissa lue "i love you more than anything else in the world" tms. yltiöimelää. Englantilaiset on yllättävän amerikkalaisia kokispullojen kokoa myöten. Kaikille sanotaan "hi how are you doing?" tai "are you okay?" joka kerta ku nähään, vaikka ois just tunti sitten keittiössä nähty. Tämä ilmiöhän tosin on tuttu muualla maailmassa, me suomalaiset vaan ollan vähä jäyhempää ja suorempaa kansaa, mikä on kyl ihan jees. Mää en oo lähteny tälle "howdy" -linjalle, kun siis eihän mua kiinnosta hirveesti mitä heille kuuluu. Emmä mitään pahaa tarkota ja sanoinki luokkakavereilleni että ei pidä ottaa sitä loukkauksena etten kysele kuulumisia. Kyllä mua kiinnostaa mitä mun oikeille kavereille kuuluu, mut ne onki eri asia ku hyvänpäivän tutut.
Hauskoja tilanteita sattuu monesti kaupoissa ku myyjät kysyy "are you ok?" ja minä vastaa että "täh, miten niin?"
Talomme teinit on hiljentyny. Johtuu todennäköisesti siitä et suurinosa niistä on sairaana. Nyt ne vaan yskii ja makoilee entistä enemmän. Mut ihan jees porukkaa ne on. Ei turhan tiukkaa tai tarkkaa sakkia, minkä varjopuoli tietty on että keittiön ja veskin siivous jää mulle... Mut sehän vaan kasvattaa luonnetta :)
Syön pesusienen näköistä läpärettä. Mastuu ihan hyvälle.
Tämmösiä mää mietin täälä päivät ja sitä miten toteutan ääni-installaationi, joka tulee koostumaan kuiskauksista, jotka rakentuvat rytmiksi.
Hirmu vaikea löytää ystävänpäiväkortteja joissa ei kaikissa lue "i love you more than anything else in the world" tms. yltiöimelää. Englantilaiset on yllättävän amerikkalaisia kokispullojen kokoa myöten. Kaikille sanotaan "hi how are you doing?" tai "are you okay?" joka kerta ku nähään, vaikka ois just tunti sitten keittiössä nähty. Tämä ilmiöhän tosin on tuttu muualla maailmassa, me suomalaiset vaan ollan vähä jäyhempää ja suorempaa kansaa, mikä on kyl ihan jees. Mää en oo lähteny tälle "howdy" -linjalle, kun siis eihän mua kiinnosta hirveesti mitä heille kuuluu. Emmä mitään pahaa tarkota ja sanoinki luokkakavereilleni että ei pidä ottaa sitä loukkauksena etten kysele kuulumisia. Kyllä mua kiinnostaa mitä mun oikeille kavereille kuuluu, mut ne onki eri asia ku hyvänpäivän tutut.
Hauskoja tilanteita sattuu monesti kaupoissa ku myyjät kysyy "are you ok?" ja minä vastaa että "täh, miten niin?"
Talomme teinit on hiljentyny. Johtuu todennäköisesti siitä et suurinosa niistä on sairaana. Nyt ne vaan yskii ja makoilee entistä enemmän. Mut ihan jees porukkaa ne on. Ei turhan tiukkaa tai tarkkaa sakkia, minkä varjopuoli tietty on että keittiön ja veskin siivous jää mulle... Mut sehän vaan kasvattaa luonnetta :)
Syön pesusienen näköistä läpärettä. Mastuu ihan hyvälle.