ei tuu uni, vaikka päällä seisois.
ehkäpä sunnuntaiseen tapaan ahdistaa ja jännittää seuraava viikko. ensi viikolla on iso tärkeä tentti (hydrobiologia), ruotsin aine pitää palauttaa, koulussa käydä, koulussa istutettuja herneitä ja kauroja tutkia ja kastella, lääkärissä käydä, mitä vielä. mutta kaikki palkitaan perjantaina, kun menen lauran luo kotkaan, mahtavaa!
viikon päästä konnevedelle viikoksi tekemään noita hydrobiologian vesitöitä. ehkä ensimmäisen kerran yliopistossa tuntuu siltä, että tekee oikeasti jotain hyödyllistä ja antoisaa. aika huimaa, että kohta on ensimmäinen vuosi, ja ensimmäisen vuoden paskat peruskurssit käyty. eikä minusta ole edes tuntunut niin kamalan rankalta, kai se johtuu siitä, että syksyllä saatiin aika paljon korvaavuuksia...
reilu viikko sitten tultiin leviltä kotia. levillä oli kyllä hauskaa. hauskaa oli tutustua niin monen vuoden jälkeen ihmisiin, joita lukiossa näki abina (silloin kun oli ykkösellä), joita vähän katsoi silleen, että ketähännoinyton :D.
mä haluan keväthangille hiihtämään! päätin, että tämä kevät ei vituta, koska hankin aurinkolasit :). harmittaa jo nyt, että en pääse helsinkiin silloin, kun on king konzon keikka.
hauska kun juttelin toissapäivänä sampsan kanssa puhelimessa, ja sampsa oli että "mikä päivä on kahden viikon päästä?" ja mä olin että "joko ne on sinun synttärit jo silloin?" ja sampsa vastasi, että "ei tyhmä! silloin on pääsiäinen!". elikkäs tarkoitti siis palmusunnuntaita. mä en lapsena juuri käyny virpomassa, mutta sen yhen kerran kyllä muistan, kun sirjan kanssa käytiin virpomassa ja saatiin hirveästi isoja suklaamunia. suklaamunista tuleekin mieleen yläasteen ahdistavat pääsiäispyhät, kun anun kanssa pelleiltiin suklaamunilla meillä monta päivää putkeen, kun äiti ja iskä oli vaunuilemassa. ja niistä lukuisista viikonlopuista, jotka porukat olivat vaunuilla tulee mieleen lukioajan viikonloput, kun tytöt oli meillä ja nukkuivt olohuoneen epämukavalla sohvalla ja juotiin viiniä ja siideriä. oi noita aikoja. tätä muisto-assosiaatiota vois jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta siis palatakseni tuohon keskusteluun sampsan kanssa, kysyin tietysti, mitä hän haluaa synttärilahjaksi (jo kuusi vuotta!) ja sieltä tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä, että "no pyssyjä tietenkin! ja miekkoja.voidaan sinnan kanssa taistella." mistä ihmeestä lapset keksii nuo pyssyleikit? kuitenkin sampsan kanssa päästiin sopuun, että ostan sille pikkulegoja tai jonku härpätihyrrän, jos vaan löydän jostain sellaisen... lapset on kyllä mainioita. on ihanaa, kun sampsa saattaa soittaa mulle äitinsä numeroista, ja kun soittoon vastaa valmiina puhumaan sannan kanssa, kuuluukin toisesta päästä kimeä pikkupojan ääni "tässä sampsa moi". :D. se on ehkä niitä maailman mahtavimpia hetkiä.
tuliskohan se uni jo??
viikon päästä konnevedelle viikoksi tekemään noita hydrobiologian vesitöitä. ehkä ensimmäisen kerran yliopistossa tuntuu siltä, että tekee oikeasti jotain hyödyllistä ja antoisaa. aika huimaa, että kohta on ensimmäinen vuosi, ja ensimmäisen vuoden paskat peruskurssit käyty. eikä minusta ole edes tuntunut niin kamalan rankalta, kai se johtuu siitä, että syksyllä saatiin aika paljon korvaavuuksia...
reilu viikko sitten tultiin leviltä kotia. levillä oli kyllä hauskaa. hauskaa oli tutustua niin monen vuoden jälkeen ihmisiin, joita lukiossa näki abina (silloin kun oli ykkösellä), joita vähän katsoi silleen, että ketähännoinyton :D.
mä haluan keväthangille hiihtämään! päätin, että tämä kevät ei vituta, koska hankin aurinkolasit :). harmittaa jo nyt, että en pääse helsinkiin silloin, kun on king konzon keikka.
hauska kun juttelin toissapäivänä sampsan kanssa puhelimessa, ja sampsa oli että "mikä päivä on kahden viikon päästä?" ja mä olin että "joko ne on sinun synttärit jo silloin?" ja sampsa vastasi, että "ei tyhmä! silloin on pääsiäinen!". elikkäs tarkoitti siis palmusunnuntaita. mä en lapsena juuri käyny virpomassa, mutta sen yhen kerran kyllä muistan, kun sirjan kanssa käytiin virpomassa ja saatiin hirveästi isoja suklaamunia. suklaamunista tuleekin mieleen yläasteen ahdistavat pääsiäispyhät, kun anun kanssa pelleiltiin suklaamunilla meillä monta päivää putkeen, kun äiti ja iskä oli vaunuilemassa. ja niistä lukuisista viikonlopuista, jotka porukat olivat vaunuilla tulee mieleen lukioajan viikonloput, kun tytöt oli meillä ja nukkuivt olohuoneen epämukavalla sohvalla ja juotiin viiniä ja siideriä. oi noita aikoja. tätä muisto-assosiaatiota vois jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta siis palatakseni tuohon keskusteluun sampsan kanssa, kysyin tietysti, mitä hän haluaa synttärilahjaksi (jo kuusi vuotta!) ja sieltä tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä, että "no pyssyjä tietenkin! ja miekkoja.voidaan sinnan kanssa taistella." mistä ihmeestä lapset keksii nuo pyssyleikit? kuitenkin sampsan kanssa päästiin sopuun, että ostan sille pikkulegoja tai jonku härpätihyrrän, jos vaan löydän jostain sellaisen... lapset on kyllä mainioita. on ihanaa, kun sampsa saattaa soittaa mulle äitinsä numeroista, ja kun soittoon vastaa valmiina puhumaan sannan kanssa, kuuluukin toisesta päästä kimeä pikkupojan ääni "tässä sampsa moi". :D. se on ehkä niitä maailman mahtavimpia hetkiä.
tuliskohan se uni jo??