(no subject)
Aika kornia kun tajusin etten oikeestaan ees tykkää mun työstä. Tai että en oikeestaan ees tykkää niistä asiakkaista. Mun tekis mieli huutaa niille että ootteko te saatana tyhmiä tai että mistä vitusta minä voin tietää kaikesta kaiken. Mutta en huuda vaan hymyilen ja koitan olla diplomaattinen.
Ei tää koske kaikkia asiakkaita, mut pelkäämpä pahoin että suurinta osaa se koskee.
Oon tehny nyt myös baarivuoroja noiden harjottelutuntien lisäks. Se on niin paljon enemmän mun juttu. Asiakkaille voi sanoo, voi heittää läppää. Siedän niitä paljon paremmin. Se homma toimii ja tykkään siitä. Ja silti valmistun hotellivirkailijaks.
Mutta menee se aika näinkin. Päivät vaan kuluu ja kokoajan tietää että koittaa se päivä kun oon matkalla kotiin. Tai mihin kotiin, ei mulla oo kotia, mutta johonkin vähän pysyvämpään paikkaan, johonkin jossa mun ei tarvi kokoajan muuttaa, johon vois asettua vähäks aikaa. Ei mulla oo paha olla täällä, päinvastoin, mutta silti tiiän että en haluu jäädä.
Ulkona paistaa aurinko pitkästä aikaa. Mulla on vapaapäivä, mutta joudun aika paljon tekemään koulujuttuja. Ja ne päivät vaan kuluu. Tulispa kevät. Näkispä että kevät tulee. Pääsispä juoksemaan.
Illalla kyllä tehorääkki salilla. Olin eilen aivan liian poikki mihinkään. Viikonloppuna oli töitä 50 h sisään 35 h, vähän väsytti.. Mut se on valintakysymys.
Mulla on ikävä ihmisiä. Tän viikon lopussa lähen käymään jossain. Onko se HML, Tampere vai JKL, en ole vielä päättänyt. Kävin kyllä jo viikko sitten Hämeenlinnassa, visiitti oli nopea ja sekava. Mutta aika mukava. Tosin se herätti tän ikävän. Toivon ettei mun ystävät unohda mua kun oon täällä. Mut pelkään että niin käy.
Ei tää koske kaikkia asiakkaita, mut pelkäämpä pahoin että suurinta osaa se koskee.
Oon tehny nyt myös baarivuoroja noiden harjottelutuntien lisäks. Se on niin paljon enemmän mun juttu. Asiakkaille voi sanoo, voi heittää läppää. Siedän niitä paljon paremmin. Se homma toimii ja tykkään siitä. Ja silti valmistun hotellivirkailijaks.
Mutta menee se aika näinkin. Päivät vaan kuluu ja kokoajan tietää että koittaa se päivä kun oon matkalla kotiin. Tai mihin kotiin, ei mulla oo kotia, mutta johonkin vähän pysyvämpään paikkaan, johonkin jossa mun ei tarvi kokoajan muuttaa, johon vois asettua vähäks aikaa. Ei mulla oo paha olla täällä, päinvastoin, mutta silti tiiän että en haluu jäädä.
Ulkona paistaa aurinko pitkästä aikaa. Mulla on vapaapäivä, mutta joudun aika paljon tekemään koulujuttuja. Ja ne päivät vaan kuluu. Tulispa kevät. Näkispä että kevät tulee. Pääsispä juoksemaan.
Illalla kyllä tehorääkki salilla. Olin eilen aivan liian poikki mihinkään. Viikonloppuna oli töitä 50 h sisään 35 h, vähän väsytti.. Mut se on valintakysymys.
Mulla on ikävä ihmisiä. Tän viikon lopussa lähen käymään jossain. Onko se HML, Tampere vai JKL, en ole vielä päättänyt. Kävin kyllä jo viikko sitten Hämeenlinnassa, visiitti oli nopea ja sekava. Mutta aika mukava. Tosin se herätti tän ikävän. Toivon ettei mun ystävät unohda mua kun oon täällä. Mut pelkään että niin käy.