(no subject)
Kaksi viikkoa Suomessa. Turtumus valtaa alaa.
Elämä on jokseenkin palautunut uomiinsa. Sitä on taas alistunut oravanpyörään, käy tunnollisesti koulussa ja töissä, viettää vapaa-aikaa hyödyllisesti, painii talousongelmien kanssa, suunnittelee tulevaa.
Silti joka päivä muistelee elämää 5000 kilometrin päässä. Pitää yhteyttä ystäviin, elää hengessä mukana.
Kesä on tulossa. Tänään oli niin terassikeli, Teemu oli täynnä ja olisipa itsekin tehnyt mieli jäädä sinne istumaan. En ollut kovin motivoitunut tulemaan töihin, enkä totta puhuen ole vieläkään. Ilta on kuitenkin mennyt suhteellisen nopeasti, enää kolme ja puoli tuntia, ja tv:stä tulee lätkää eli kuluuhan tässä aika mukavasti. MM-kisat on taas käynnissä, ja Nummelin-rakkauteni syttyy uuteen kukoistukseen. Suomen paras pelaaja. Ei sille vaan voi mitään.
Tänään istuin junassa ja huomasin ajattelevani ihmistä jota en ole ajatellut pitkiin aikoihin. Tai olen ajatellut ohimennen, mutta en todella miettinyt. Ja kaikkien näiden vuosien jälkeen tulen edelleen siihen tulokseen, että en koskaan lakkaa rakastamasta. Sairasta miten sitä vaan voi tietää kuinka joku ihminen on se sinun ihminen, vaikka toistemme elämiin emme koskaan mahtuneetkaan.
Tarvitsen piristystä. Arki painaa vitusti liikaa.
Elämä on jokseenkin palautunut uomiinsa. Sitä on taas alistunut oravanpyörään, käy tunnollisesti koulussa ja töissä, viettää vapaa-aikaa hyödyllisesti, painii talousongelmien kanssa, suunnittelee tulevaa.
Silti joka päivä muistelee elämää 5000 kilometrin päässä. Pitää yhteyttä ystäviin, elää hengessä mukana.
Kesä on tulossa. Tänään oli niin terassikeli, Teemu oli täynnä ja olisipa itsekin tehnyt mieli jäädä sinne istumaan. En ollut kovin motivoitunut tulemaan töihin, enkä totta puhuen ole vieläkään. Ilta on kuitenkin mennyt suhteellisen nopeasti, enää kolme ja puoli tuntia, ja tv:stä tulee lätkää eli kuluuhan tässä aika mukavasti. MM-kisat on taas käynnissä, ja Nummelin-rakkauteni syttyy uuteen kukoistukseen. Suomen paras pelaaja. Ei sille vaan voi mitään.
Tänään istuin junassa ja huomasin ajattelevani ihmistä jota en ole ajatellut pitkiin aikoihin. Tai olen ajatellut ohimennen, mutta en todella miettinyt. Ja kaikkien näiden vuosien jälkeen tulen edelleen siihen tulokseen, että en koskaan lakkaa rakastamasta. Sairasta miten sitä vaan voi tietää kuinka joku ihminen on se sinun ihminen, vaikka toistemme elämiin emme koskaan mahtuneetkaan.
Tarvitsen piristystä. Arki painaa vitusti liikaa.