Ne ovat minun ajatuksiani
Se tunne, joka minut valtaa silloin, kun sinivioletti vesipisara valuu pitkin maalaustani kuin kyynel, on minun omani. Taulu, jossa peilistä tulee ulos mustia käärmeitä minun kuvottavan heikon ihmisyyteni mukana, on minun omani, ja sen heijastamat tunteet on tarkoitettu katseltaviksi, ei raadeltaviksi.
Kurkussa polttava sairauden tunto on minun omani. Kyyneleet, jotka raidoittavat poskeni, kun lysähdän maalausta vasten itkemään, ovat minun omiani. Tämä minussa kiemurteleva viha ja itseinho on minun omaani, eikä kenenkään muun.
Se, kun juoksen 11 kilometriä kahdessa tunnissa, on minun saavutukseni. Se, kun joku suutelee poskeani, kuuluu minulle eikä kenellekään muulle. Maustettu lautasellinen riisiä, jonka päälle on sulatettu nokare voita, on minun, ja sen makua ei pysty kukaan muu kokemaan, ellen kutsu heitä syömään ja tarjoa heille ruokaa, jonka minä olen laittanut.
Se tunne, jota jotkut sanovat ylpeydeksi ja toiset itsekunniotukseksi, oli vain minun, mutta sinä, Musta, veit sen minulta. Se tunne, että minä olen ainoa maailmassa ja olen turvassa juuri tässä, oli minulle tärkeintä maailmassa. Se, että minä olin tärkeä ja kuuluin jollekin. Sitten sinä, Liekkisiipi, veit sen minulta. Ei se nainen. Sinä.
Sinä teit minusta sen, mitä olen nyt. Sinä, ja Musta, ja Balthazar (sinähän tiedät, kuka hän on, vai mitä?).
Silti minulla on vielä jotakin. Minulla on kyyneleeni.
Kurkussa polttava sairauden tunto on minun omani. Kyyneleet, jotka raidoittavat poskeni, kun lysähdän maalausta vasten itkemään, ovat minun omiani. Tämä minussa kiemurteleva viha ja itseinho on minun omaani, eikä kenenkään muun.
Se, kun juoksen 11 kilometriä kahdessa tunnissa, on minun saavutukseni. Se, kun joku suutelee poskeani, kuuluu minulle eikä kenellekään muulle. Maustettu lautasellinen riisiä, jonka päälle on sulatettu nokare voita, on minun, ja sen makua ei pysty kukaan muu kokemaan, ellen kutsu heitä syömään ja tarjoa heille ruokaa, jonka minä olen laittanut.
Se tunne, jota jotkut sanovat ylpeydeksi ja toiset itsekunniotukseksi, oli vain minun, mutta sinä, Musta, veit sen minulta. Se tunne, että minä olen ainoa maailmassa ja olen turvassa juuri tässä, oli minulle tärkeintä maailmassa. Se, että minä olin tärkeä ja kuuluin jollekin. Sitten sinä, Liekkisiipi, veit sen minulta. Ei se nainen. Sinä.
Sinä teit minusta sen, mitä olen nyt. Sinä, ja Musta, ja Balthazar (sinähän tiedät, kuka hän on, vai mitä?).
Silti minulla on vielä jotakin. Minulla on kyyneleeni.