kopioita ja pukukoodia
Osallistuin torstaina mielenkiintoiseen täydennyskoulutukseen Kouvolassa. Aiheena oli Lainsäädäntö ja kirjastojen arki. Paljon mielenkiintoista asiaa laeista, jotka vaikuttavat kirjastotyöhön ihan arkipäivän tilanteissa. Erityistä huomiota sai tekijänoikeuslainsäädäntö. Aiheesta esitelmöinyt informaatikko Heikki Poroila onnistui olemaan paljon viihdyttävämpi luonnossa kuin nettikirjoittelussa. Hänellä oli myös aika vankkoja mielipiteitä tekijänoikeuslainsäädännön järkevyydestä. Ja aika mielettömiä eri säännökset ovatkin. Kirjastot itse eivät saa kopioida oikein mitään mutta asiakkaan pyynnöstä saa kopioida melkein mitä vaan. "Elokuvateosten" kopiointi on aina kiellettyä, mutta missään ei ole määritelty mikä on elokuvateos. Onko karaokevideo elokuvateos? Nuotit taas ovet musiikkiteoksia, joita kirjasto ei saa kopioida mutta asiakas kyllä saisi. Työntekijä siis saa asettaa toivelaulukirjan kopiokoneeseen, mutta asiakkaan täytyy painaa nappia itse... Kaikilla Suomen kunnilla on sopimus Teoston kanssa, joka mahdollistaa laillisen musiikin kuuntelun julkisissa tiloissa, myös kirjastoissa. Mutta radion kuunteluun lupaa ei ole, joten puheosuuksien ajaksi radio pitäisi sulkea tai sitten kuunnella vain levyjä...
Huvittavaa.
Itse en ole työssäni lakia ainakaan vielä paljoa rikkonut mutta koulutuksessa oli kyllä useita ihmisiä jotka olivat. Onneksi ketään ei kiinnosta valvoa lakia kovinkaan tiukasti kirjastoissa.
Tilaisuudessa tarjoutui myös mahdollisuus nauraa ammatillisille pukukoodeille ja niistä johtuville ennakkoluuloille. Suurin osa osallistujista oli pukeutunut normaaleihin siisteihin arkivaatteisiin, sellaisiin, jossa kirjastolaiset on totuttu näkemään. Jakkupukuja ei ollut yhtään. Ainoa pikkutakkiin ja solmioon pukeutunut oli toinen luennoitsija, aluehallinnossa työskentelevä lakimies. Esiintyjän poimiminen tuntemattomien ihmisten joukosta on harvoin näin helppoa. Yllätys kuitenkin oli se hieman nuhruisen oloinen, sammarit ja neule-tyyliin pukeutunut mies, jota olisin veikannut kirjastontekniikasta vastaavaksi työntekijäksi. Hän kuitenkin avasi tilaisuuden esittäytymällä läänin sivistystoimentarkastajaksi. Voi meitä ennakkoluuloisia.
Huvittavaa.
Itse en ole työssäni lakia ainakaan vielä paljoa rikkonut mutta koulutuksessa oli kyllä useita ihmisiä jotka olivat. Onneksi ketään ei kiinnosta valvoa lakia kovinkaan tiukasti kirjastoissa.
Tilaisuudessa tarjoutui myös mahdollisuus nauraa ammatillisille pukukoodeille ja niistä johtuville ennakkoluuloille. Suurin osa osallistujista oli pukeutunut normaaleihin siisteihin arkivaatteisiin, sellaisiin, jossa kirjastolaiset on totuttu näkemään. Jakkupukuja ei ollut yhtään. Ainoa pikkutakkiin ja solmioon pukeutunut oli toinen luennoitsija, aluehallinnossa työskentelevä lakimies. Esiintyjän poimiminen tuntemattomien ihmisten joukosta on harvoin näin helppoa. Yllätys kuitenkin oli se hieman nuhruisen oloinen, sammarit ja neule-tyyliin pukeutunut mies, jota olisin veikannut kirjastontekniikasta vastaavaksi työntekijäksi. Hän kuitenkin avasi tilaisuuden esittäytymällä läänin sivistystoimentarkastajaksi. Voi meitä ennakkoluuloisia.