Muuttostressi
Olen väsynyt ja kiukkuinen kaikesta muuttoon liittyvästä. Odotin ja odotin muuttoa, pakkaamista ja uusien sisustusjuttujen suunnittelua. Nyt sitten yhtäkkiä muuttolaatikkoja ei saa mistään, kaiken vanhan roinan kanssa on ihan kusessa ja pakkaaminen takkuaa. Jääkaappi pitäisi sulattaa, alavarasto siivota, viedä vaatteita Uffille ja blaaaaaaaaaaah. Ratkaisen asian istumalla läppärin kanssa sängyllä.
Laitoin kaiken ylimääräisen myyntiin yliopiston nettitorille. Pesukoneen, sohvan, sohvapöydät, akvaarion, lipaston ja joitain astioita. Tällä hetkellä olen myynyt akvaarion ja sohvapöydät. Tavaroiden myyminen on osoittautunut aika haasteelliseksi. Huomenna sentään joku tulee hakemaan pesukoneen ja joku toinen katsomaan sohvaa. Tiistaina tullaan hakemaan lipasto.
Osa ostajista lähestyy tekstaillen, tietenkin työpäivän aikana. Ensin kiivasta tekstarinvaihtoa ja sitten ostajasta ei enää kuulu mitään. Gmail taas näyttää, että akvaarionostajan kanssa käytiin 14 sähköpostiviestin kirjeenvaihto. Perjantaina soitti sohvasta kiinnostunut mies ja kysyi "onhan teillä kotiinkuljetus?". Laseista soitti joku tuntemattomasta numerosta kertomatta edes nimeään. Piti tulla hakemaan lasit torstaina, tänään on sunnuntai eikä mitään ole kuulunut. Joku toinen olisi ostanut lasit ja kysyi että kai voin tuoda ne yliopiston kampukselle siihen ja siihen rakennukseen.
Tänään kävi nainen katsomassa sohvaa. Katsomaan tulemista edelsi kiivas sähköpostittelu. Nainen ilmestyi ovelle ulkomaalaisen miehensä ja pikkulapsen kanssa. Telkesin koirat häkkiin ja aloin esitellä sohvaa. Mies ja nainen puhuivat ranskaa keskenään. Ei aavistustakaan, mistä puhuivat. Kesken esittelyn sohvani, tämä ikean helmi, päättää tehdä tenän eikä menekään kunnolla vuodesohva-asentoon. Sohva ei kenties ole ihan tuliterä enää, mutta AINA tähän mennessä se on mennyt alas ongelmitta. Ei varmaan tarvitse sanoa, että ostajat lähtivät kotiin "vähän miettimään".
Olisi todellakin pitänyt kerätä kaikki roina kasaan ja soittaa kierrätyskeskuksen mies hakemaan. Roskiin ei halua hyvää tavaraa heittää, mutta vaiva siinä että saa muutaman kympin arvoisen huonekalun myytyä, on todellakin ylimitoitettu.
Motivoin itseäni keräämällä kaikki tavaroista saadut kympit ja kaksikymppiset työpöydän laatikkoon ja miettimällä, että ostan niillä hienoimman leivänpaahtimen, mitä mistään ikinä löytyy!
Laitoin kaiken ylimääräisen myyntiin yliopiston nettitorille. Pesukoneen, sohvan, sohvapöydät, akvaarion, lipaston ja joitain astioita. Tällä hetkellä olen myynyt akvaarion ja sohvapöydät. Tavaroiden myyminen on osoittautunut aika haasteelliseksi. Huomenna sentään joku tulee hakemaan pesukoneen ja joku toinen katsomaan sohvaa. Tiistaina tullaan hakemaan lipasto.
Osa ostajista lähestyy tekstaillen, tietenkin työpäivän aikana. Ensin kiivasta tekstarinvaihtoa ja sitten ostajasta ei enää kuulu mitään. Gmail taas näyttää, että akvaarionostajan kanssa käytiin 14 sähköpostiviestin kirjeenvaihto. Perjantaina soitti sohvasta kiinnostunut mies ja kysyi "onhan teillä kotiinkuljetus?". Laseista soitti joku tuntemattomasta numerosta kertomatta edes nimeään. Piti tulla hakemaan lasit torstaina, tänään on sunnuntai eikä mitään ole kuulunut. Joku toinen olisi ostanut lasit ja kysyi että kai voin tuoda ne yliopiston kampukselle siihen ja siihen rakennukseen.
Tänään kävi nainen katsomassa sohvaa. Katsomaan tulemista edelsi kiivas sähköpostittelu. Nainen ilmestyi ovelle ulkomaalaisen miehensä ja pikkulapsen kanssa. Telkesin koirat häkkiin ja aloin esitellä sohvaa. Mies ja nainen puhuivat ranskaa keskenään. Ei aavistustakaan, mistä puhuivat. Kesken esittelyn sohvani, tämä ikean helmi, päättää tehdä tenän eikä menekään kunnolla vuodesohva-asentoon. Sohva ei kenties ole ihan tuliterä enää, mutta AINA tähän mennessä se on mennyt alas ongelmitta. Ei varmaan tarvitse sanoa, että ostajat lähtivät kotiin "vähän miettimään".
Olisi todellakin pitänyt kerätä kaikki roina kasaan ja soittaa kierrätyskeskuksen mies hakemaan. Roskiin ei halua hyvää tavaraa heittää, mutta vaiva siinä että saa muutaman kympin arvoisen huonekalun myytyä, on todellakin ylimitoitettu.
Motivoin itseäni keräämällä kaikki tavaroista saadut kympit ja kaksikymppiset työpöydän laatikkoon ja miettimällä, että ostan niillä hienoimman leivänpaahtimen, mitä mistään ikinä löytyy!