Avainsäätö
Jenni: Oltiin eilisiltana siivottu Maijan kanssa pari tuntia ja ajateltiin nautiskella valoisasta illasta pyöräilemällä Seurasaareen. Työnjako oli selvä: Maija ottaa avaimet, minä kartan. Kun seisoin hissillä odottamassa Maijaa, joka laittoi hiuksia tai jotain, huusin vielä ja tarkistin, että Maijalla varmasti nyt on ne avaimet mukana. Joojoo, sanoi hän. Mutta sillä siunaaman sekunnilla kun ovi pamahti kiinni, Maija huomasi, että kaapista olikin lähtenyt mukaan Elsan asunnon avainnippu. Siinä meinasi tulla itku, kun jökötimme käytävässä lenkkivaatteissa. Kävimme tarkistamassa alakerran ilmoitustaululta isännöitsijän ovenavaustaksat: päivällä 15 euroa, yöllä 30. Mielialat vaihtelivat hysteriasta häpeään. Päätimme säästää ja kävelimme Anssin luo keskustaan. Anssi pääsi puoli yhdeltä töistä ja me istuttiin Maijan kanssa kerrostalon edessä odottamassa. Nukuimme yön anti-Hästensillä ja tulimme tänä aamuna kahdeksan jälkeen kotiin. Kiltti isännöitsijä avasi ovet, eikä edes huolinut sitä maksua.
Mutta nyt elämä taas hymyilee. Harkitsen tosin, vappu-pankkikorttisäädön ja yo-lauantai-kaikki-tavarat-kadonnut-säädön jälkeen rahavyön ja tunnistussirun hankkimista. Ehkä olisi turvallisinta asentaa päähän antenni, josta lähtevällä signaalilla iskä ja äiti voisi paikantaa mut. Täytyy pistää harkintaan.
Tapahtuu tällä hetkellä: kuunnellaan ClassicRadiota, Maija hoitaa kukkia, mä yritän alkaa lukea pääsykokeisiin.
Mutta nyt elämä taas hymyilee. Harkitsen tosin, vappu-pankkikorttisäädön ja yo-lauantai-kaikki-tavarat-kadonnut-säädön jälkeen rahavyön ja tunnistussirun hankkimista. Ehkä olisi turvallisinta asentaa päähän antenni, josta lähtevällä signaalilla iskä ja äiti voisi paikantaa mut. Täytyy pistää harkintaan.
Tapahtuu tällä hetkellä: kuunnellaan ClassicRadiota, Maija hoitaa kukkia, mä yritän alkaa lukea pääsykokeisiin.