Täällä taas
Terveppä terve immeiset
Pahoittelen pitkää vierähdystä aikajatkumossa viime kirjoituksesta. Toivottavasti vielä kurkkailette tänne silloin tällöin. :) Olen nyt vasta parantumassa mätäkuun vaivoista ja vieläkin on köhää, mutta ilma on jo kauniimpi, taifuuni tuli ja meni (Halloweenina) ja muutkin alkavat tervehtyä pikkuhiljaa. Näiden viimeisen parin viikon aikana on taas ollut tenttejä, kokeita yms. enemmän kuin laki sallii joten energiani ja jaksamiseni tämän blogin suhteen on ollut vähän heikonlaista. Pahoitteluni. Olen kuitenkin lisännyt itseni facebookiin josta minua voi ihan nimellä etsiä. Jotkut ovatkin jo mut löytäneet, mutta olkaa toki kiltit ja lisätkää mikäli satutte siellä olemaan.
Temppeli Hiratsukassa, kuvassa Haixhu ja Roy
Meillä on juuri nyt koulufestivaalin takia ensi maanantaihin asti vapaata. Pohjois-Eurooppa osallistuu vasta myöhemmin tässä kuussa toiseen koulun festivaaliin, nyt on kerhojen yms. oma tapahtuma, kun myöhemmin on jokin laajempi kokeellinen tapahtuma. Kokeellisuudesta johtuen emme saa sinne mitään ruokia tms. kokata sillä täällä pelätään eri vatsavaivojen ylivaltaa.
Yliopiston liikenneympyrä ruska hieman aluillaan.
(kuvia voi klikata isommaksi)
Hmm..
Nyt kun olen viettänyt täällä jo puolisentoista kuukautta putkeen niin olen huomannut huomattavia eroja eri maista tulleiden ihmisten välillä. Sinänsä Euroopasta tulleet ovat suhteellisen samasta puusta veistettyjä ja suurin osa ihmisistä varmaan osaa jo nyt kertoa hieman kansallisia eroja, mutta Korealaiset, Thaimaalaiset, Kiinalaiset ja Japanilaiset ovat hieman eri juttu.
Esimerkiksi Korealaisten keskuudessa ikä on erittäin tärkeässä asemassa. Useimmiten samantien (nuorten keskuudessa ainakin) esittelyjen jälkeen selvitetään iät, jonka jälkeen tiedetään kuinka toisen seurassa tulee käyttäytyä. Tottakai sitten kun ystävystyy enemmän niin ikäeron rako vähenee, mutta eräs kaverini kertoi kuinka hänen tyttöystävänsä aina ystävistään puhuessaan kertoo onko tämä ystävä nuorempi tai vanhempi kuin hän. Aina.
Muutenkin Korealaisten kanssa keskustellessa kannattaa olla hieman tarkempi siitä miten käyttäytyy, sillä tyypillinen Eurooppalainen käyttäytyminen voidaan kokea hieman häiritsevän tuttavallisena. Tosin kun tuttavuus syvenee niin ymmärrys myöskin kasvaa molemminpuolisesti toisen käyttäytymistavoille. Mitenkäs sitten muiden kanssa?
Thaimaalaiset ovat ehkä sosiaalisin ja 'me' -henkisesti voimakkain porukka mihin olen täällä törmännyt. Suurimman osan ajasta näen heidät liikkuvan massana paikasta toiseen tai pelaten pingistä ryhmässä ja muutenkin olevan erittäin tiiviisti keskenään. Silti aina kun joku vähänkin osoittaa kiinnostusta esimerkiksi heidän valmistamaansa ruokaa kohtaan tai aktiviteettia kohtaan niin heidät kutsutaan auliisti mukaan meininkeihin. Minä satun esimerkiksi olemaan samalla luokalla tämän ydinryhmän kanssa, joten saan päivälliskutsuja ja muita aktiviteettikutsuja ainoastaan astumalla huoneeseen ja huikkaamalla hyvät päivät.
Pinnan alla Thaimaalaisillakin tosin piilee eräänlainen arvokkuusjärjestys josta olen koulutunneilla aina päässyt kuulemaan kun opettaja kyselee eri maiden tapoja eri tilanteissa ja tapahtumissa. Mielenkiintoista oli saada tietää, että Thaimaalaisten iät ovat myöskin erittäin hyvin toisten tiedossa, mutta se myös vaikuttaa paljon siihen kuinka ihminen kiittää tai pyytää anteeksi (käsittääkseni nämä tapahtuvat samalla tavalla). Jos olet jotain henkilöä huomattavasti vanhempi ja kiität tätä jostain niin laitat kätesi yhteen (sormet ylöspäin, kämmenet vastakkain) rinnan eteen ja kumarrat hieman. Jos henkilö on sinun ikäisesi (suurinpiirtein, en tarkalleen muista niitä rajoja) niin sinun tulee laittaa kädet yhteen niin että etusormesi (tai keskisormesi) ovat nenänpään korkeudella, mahdollisesti jopa koskettavat nenänpäätä. Kuitenkin jos henkilö on sinua vanhempi, niin nostat käsiäsi vielä ylemmäs, niin että peukalosi koskettavat nenän päätä ja kumarrat syvempään.
Kiinalaisilla sen sijaan en ole havainnut tällaista käyttäytymistä. Joskin olen kuullut, että ikä on jossain määrin ratkaiseva tekijä myös heille. Mutta he ovat minulle vielä jonkinmoinen mysteeri, sillä he pysyttelevät paljon omissa oloissaan, ainoat kenen kanssa olen varsinaisesti jutellut, ovat Kiinalais-Uusi-Seelantilainen tyyppi Haixhu ja luokkatoverini Cho (joka on varmaan jo 27v tai 28v). Eri kansanryhmien ikäviä puolia olen myös päässyt havainnoimaan, tosin en nyt halua olla stereotypioiden luojana mustamaalaamassa ihmisiä, sillä voi olla että muutamat ikävät tapaukset ovat vain päässeet kuvaani muokkaamaan.
Olen havainnut jonkin verran muitakin kulttuurien välisiä eroja, mutta kerron niistä sitten joku toinen kerta, jookosta. :)
Sen sijaan viime viikolla oli varsin mukava luokkaretki Hakoneen (löytyy Google maps linkistä jonka olen antanut aiemmin, muistaakseni)
Hakone
Hakone Open Air Museum. Ulkoilmamuseo, runsaasti upeita teoksia, veistoksia ja muita. Paikasta kerron sitten myöhemmin..
Hakone oli toimi aikoinaan eräänlaisena tullipisteenä Japanin maan sisäpoliittisen kuohunnan aikana. Aikana jolloin Japanin eri läänit olivat vielä omia provinssejaan jotka tykkäsivät sotia keskenään ja toimia muutenkin kuin pienet valtiot. Hakonesta itään oli kuitenkin varsin mittavan kokoinen kasa provinsseja liittynyt yhteen ja ne muodostivat yhdessä Kantōn alueen jonne siis Hakone toimi porttina. Se on eräs Edo ajan (1603-1868) kuuluisimmista ja tiukimmista tarkastuspisteistä, silloin kun vielä tarvittiin passin kaltainen lupa kulkea Japanissa ympäriinsä.
Onsen - Kuumat lähteet
Nykyään Hakone on kuuluisa kuumista lähteistään ja ulkoilmamuseostaan, josta jo ehtisin pari fotoa laittaa. Kuumia lähteitä on Japanissa miltei kaikkialla, mutta täältäpä saikin mustia kananmunia! Niiden musta väri johtuu siitä, että ne keitetään tällaisessa kuumassa lähteessä ja kuoren pintaan kertyy mineraaleja yms. mikä aiheuttaa värjääntymisen.
Musta kananmuna. Huhu kertoo, että jos syöt tällaisen niin elät seitsemän vuotta pidempään.
Eräs kaverini söi 4..
Näiden kananmunien maku oli ehkä hieman erilainen kuin normaalisti keitetyissä munissa, mutten mene sormella osoittamaan mikä varsinaisesti sitten erosi.
Kuitenkin luokkaretki koostui kolmesta eri kohteesta, joista ensimmäisenä oli todellakin tämä kuumien lähteiden valtaama paikka. Valitettavasti ilma oli sumuinen ja sateinen, joten emme päässeet varsinaisesti mitään maisemia näkemään mikä oli suuri harmin paikka. Sillä käsittääkseni olimme suhteellisen korkealla ja kirkkaalla ilmalla olisimme päässeet näkemään Fujin ja jonkin valtavan kokoisen laakson siinä välillä.
Kyllä se ihan oikea kananmuna on, uskokaa pois.
Kääntöpuolena tosin oli havaittavissa Japanilaiseen tyyliin kuuluisien paikkojen valtava suosio. Siellä oli meidän visiitin aikana varmaan 200-300 ihmistä, lukuisia ala-asteelaisten luokkaretkiryhmiä ja eläkeläisryhmiä. On mielenkiintoista havaita kuinka eri tavalla ihmiset haluavat viettää lomansa ja vapaansa Japanissa kuin esimerkiksi meillä Suomessa. Suomessa vetäydytään omaan rauhaan mökille, tai vietetään kotona mukavasti kun Japanissa siitä tunnutaan tekevän jonkinasteinen suoritus. Lisäksi vielä kaikki haluavat samoihin paikkoihin, joten tiet tulevat olemaan äärimmäisen ruuhkaisia ja paikat ja hotellit täysiä eri sesonkien aikaan.
Lisäksi vielä kaikki retket, oli se sitten luokkaretki, perheen kevätretki tai kavereiden välinen reissu, on useimmiten mielettömän tarkkaan suunnitellut. Eri paikoille on suunnattu tietty aikaraja jona aikana kaikki näkemisen arvoinen on sitten koettava ja ne aikataulut myöskin pyritään pitämään. Samaa oli havaittavissa tällä retkellä, tosin meriitteinä voin mainita, että aikarajat olivat erittäin hyvin suunnitellut eikä missään vaiheessa tullut mieleen, että olisi halunnut pidempään seisoskella ja ihmetellä kyseisessä paikassa.
Ensimmäinen: Massakulttuuria
Toinen: Varoituskyltti matkalla ylös joka sisältää hieman engrantia. Klikkaa kuvaa jotta saat selvää pikkupräntistä.
Mutta tosiaankin onseneilla kuvasta näkyy myös ilman laatu. Erittäin sumuista. Lisäksi ilmaa vallitsi kokoajan epämiellyttävä hieman mädän kananmunan oloinen haju joka johtui kuumien lähteiden rikki yms. päästöistä.
Jos rehellisesti puhutaan, niin mulla ei useimmiten ole hajuakaan mitä tekisin käsilläni kun kuvaa otetaan..
Kuvassa vasemmalta oikealle joku random opettaja, minä, Aicha (Kiina) ja Win (Thaimaa). Thaimaalaisten nimet yleensä lyhennetään johonkin lyhyempään ja helpommin muistettavaan muotoon sillä ne ovat yleensä mielettömän pitkiä. Tässäkin on niin tehty.
Hakone Open Air Museum
Seuraava kohde oli sitten Hakone Open Air Museum, joka oli ehkä paras paikka. Ensinnäkin pääsimme syömään seisovasta pöydästä (koulu maksoi koko reissun) runsaasti erilaisia sapuskoja, salaatteja ja jälkiruokia. Lisäksi siellä oli vapaat juoma-automaatit. Eli ns. tabe-hou-dai (食べ放題) ja nomu-hou-dai (飲む放題) mikä käytännössä tarkoittaa "all-you-can-eat" ja "all-you-can-drink" paikkaa.
Vaihteeksi väenpaljoutta, tosin ulkona ei tuntunut olevan kuin murto-osa ihmisiä katsomassa taideteoksia.
Itse ulkoilmamuseo sisälsi runsaasti veistoksia ja rakennelmia eri artistien kätten töinä. Siellä oli myös Picassolle omistettu oma paviljonkinsa, mutten sinne kerennyt menemään vaikka mielenkiintoa olisi kyllä ollut. Valitettavasta sadeilmasta huolimatta reissu oli huikea ja veistoksia oli kaikkialla. Ripoteltu ympäri varmaan neliökilometrin alueelle. Lisäksi paikassa oli myös joitain gallerioita ja sisänäyttelyitä joissa oli valokuvia, upeita, kauniita maalauksia (valitettavasti en saanut ottaa kuvia, mutta osa oli lähes fotorealistisia) ja aivan mykistäviä patsaita jotka oli ilmeisesti tehty oikeista ihmismalleista valamalla sillä siinä vieressä istuessa tuntui, että patsaat voisivat milloin vain avata silmänsä ja lähteä kävelemään.
Tässä tapauksessa tosin kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa joten pistelen parhaita otoksia tänne:
Huhhuh.. aika hienoja. Valitettavasti sää oli kehno ja kamerasta oli patterit miltei loppu joten piti napsia kuvia myös kännykällä (laajakuva), mutta kokemus oli sanoinkuvaamaton kun pääsi noita katselemaan. En useimmiten ole ollut kiinnostunut modernista taiteesta tai muusta vastaavasta, mutta näiden teosten laaja skaala, monimutkaisuus ja yksityiskohtien runsaus oli erittäin vaikuttavaa. Mikäli joskus pääsette Japaniin käymään ja on kaunis ilma niin käykää ehdottomasti katsastamassa tämä paikka.
Paikan englanninkieliset kotisivut:
http://www.hakone-oam.or.jp/eng/
Lisää kuvia:
http://www.danheller.com/j-openairmuseum.html
Tarkastuspiste
Pahnanpohjimmaisena muttei huonoimpana oli vielä tämä varsinainen tullipiste josta kerroin aiemmin tässä merkinnässä. Vajanaisen Japaninkielen taitoni takia en ymmärtänyt näyttelystä juurikaan mitään, mutta paikka oli varsin idyllisessä paikassa järven rannalla. Siellä esiteltiin kyseisen ajan elämäntapaa ja asuinoloja. Mutta ilmeisesti pääaiheena oli paikan toiminta tarkastuspisteenä ja eri talojen funktiot.
Kaikki oli rakennettu puusta ja oli oikein mukavan lämpimän oloinen.
Portit - sisäänkäynnillä, vettä satoi kaatamalla lähes koko visiitin ajan.
Järvenrantaa
Hevostalli
'
Järvinäkymää
Portilta järvellepäin
Sisäpuolelta
Kovin pitkään ei tarkastuspisteellä vietetty aikaa luultavasti sateen ja ajanpuutteen takia.
Paluumatka sujui mukavasti ellei oteta huomioon että myöhästyimme puolisen tuntia sillä tiellä oli sattunut rekkojen yhteentörmäys..
Paluumatka sujui rattoisasti.. lähes kaikki nukkuivat.
Siinä kaikki taas tällä kertaa. Reportterinne täältä Japanin maalta päättää raporttinsa tähän.
Ensi kerralla tulee kuvareportaasi Kiotosta. Olemme porukoiden kanssa päättäneet käydä sielläpäin tämän loman aikana. Lähtö tapahtuu huomenissa aamulla ja paluu sunnuntai-illalla.
Moikkelis koikkelis!
Pahoittelen pitkää vierähdystä aikajatkumossa viime kirjoituksesta. Toivottavasti vielä kurkkailette tänne silloin tällöin. :) Olen nyt vasta parantumassa mätäkuun vaivoista ja vieläkin on köhää, mutta ilma on jo kauniimpi, taifuuni tuli ja meni (Halloweenina) ja muutkin alkavat tervehtyä pikkuhiljaa. Näiden viimeisen parin viikon aikana on taas ollut tenttejä, kokeita yms. enemmän kuin laki sallii joten energiani ja jaksamiseni tämän blogin suhteen on ollut vähän heikonlaista. Pahoitteluni. Olen kuitenkin lisännyt itseni facebookiin josta minua voi ihan nimellä etsiä. Jotkut ovatkin jo mut löytäneet, mutta olkaa toki kiltit ja lisätkää mikäli satutte siellä olemaan.
Temppeli Hiratsukassa, kuvassa Haixhu ja Roy
Meillä on juuri nyt koulufestivaalin takia ensi maanantaihin asti vapaata. Pohjois-Eurooppa osallistuu vasta myöhemmin tässä kuussa toiseen koulun festivaaliin, nyt on kerhojen yms. oma tapahtuma, kun myöhemmin on jokin laajempi kokeellinen tapahtuma. Kokeellisuudesta johtuen emme saa sinne mitään ruokia tms. kokata sillä täällä pelätään eri vatsavaivojen ylivaltaa.
Yliopiston liikenneympyrä ruska hieman aluillaan.
(kuvia voi klikata isommaksi)
Hmm..
Nyt kun olen viettänyt täällä jo puolisentoista kuukautta putkeen niin olen huomannut huomattavia eroja eri maista tulleiden ihmisten välillä. Sinänsä Euroopasta tulleet ovat suhteellisen samasta puusta veistettyjä ja suurin osa ihmisistä varmaan osaa jo nyt kertoa hieman kansallisia eroja, mutta Korealaiset, Thaimaalaiset, Kiinalaiset ja Japanilaiset ovat hieman eri juttu.
Esimerkiksi Korealaisten keskuudessa ikä on erittäin tärkeässä asemassa. Useimmiten samantien (nuorten keskuudessa ainakin) esittelyjen jälkeen selvitetään iät, jonka jälkeen tiedetään kuinka toisen seurassa tulee käyttäytyä. Tottakai sitten kun ystävystyy enemmän niin ikäeron rako vähenee, mutta eräs kaverini kertoi kuinka hänen tyttöystävänsä aina ystävistään puhuessaan kertoo onko tämä ystävä nuorempi tai vanhempi kuin hän. Aina.
Muutenkin Korealaisten kanssa keskustellessa kannattaa olla hieman tarkempi siitä miten käyttäytyy, sillä tyypillinen Eurooppalainen käyttäytyminen voidaan kokea hieman häiritsevän tuttavallisena. Tosin kun tuttavuus syvenee niin ymmärrys myöskin kasvaa molemminpuolisesti toisen käyttäytymistavoille. Mitenkäs sitten muiden kanssa?
Thaimaalaiset ovat ehkä sosiaalisin ja 'me' -henkisesti voimakkain porukka mihin olen täällä törmännyt. Suurimman osan ajasta näen heidät liikkuvan massana paikasta toiseen tai pelaten pingistä ryhmässä ja muutenkin olevan erittäin tiiviisti keskenään. Silti aina kun joku vähänkin osoittaa kiinnostusta esimerkiksi heidän valmistamaansa ruokaa kohtaan tai aktiviteettia kohtaan niin heidät kutsutaan auliisti mukaan meininkeihin. Minä satun esimerkiksi olemaan samalla luokalla tämän ydinryhmän kanssa, joten saan päivälliskutsuja ja muita aktiviteettikutsuja ainoastaan astumalla huoneeseen ja huikkaamalla hyvät päivät.
Pinnan alla Thaimaalaisillakin tosin piilee eräänlainen arvokkuusjärjestys josta olen koulutunneilla aina päässyt kuulemaan kun opettaja kyselee eri maiden tapoja eri tilanteissa ja tapahtumissa. Mielenkiintoista oli saada tietää, että Thaimaalaisten iät ovat myöskin erittäin hyvin toisten tiedossa, mutta se myös vaikuttaa paljon siihen kuinka ihminen kiittää tai pyytää anteeksi (käsittääkseni nämä tapahtuvat samalla tavalla). Jos olet jotain henkilöä huomattavasti vanhempi ja kiität tätä jostain niin laitat kätesi yhteen (sormet ylöspäin, kämmenet vastakkain) rinnan eteen ja kumarrat hieman. Jos henkilö on sinun ikäisesi (suurinpiirtein, en tarkalleen muista niitä rajoja) niin sinun tulee laittaa kädet yhteen niin että etusormesi (tai keskisormesi) ovat nenänpään korkeudella, mahdollisesti jopa koskettavat nenänpäätä. Kuitenkin jos henkilö on sinua vanhempi, niin nostat käsiäsi vielä ylemmäs, niin että peukalosi koskettavat nenän päätä ja kumarrat syvempään.
Kiinalaisilla sen sijaan en ole havainnut tällaista käyttäytymistä. Joskin olen kuullut, että ikä on jossain määrin ratkaiseva tekijä myös heille. Mutta he ovat minulle vielä jonkinmoinen mysteeri, sillä he pysyttelevät paljon omissa oloissaan, ainoat kenen kanssa olen varsinaisesti jutellut, ovat Kiinalais-Uusi-Seelantilainen tyyppi Haixhu ja luokkatoverini Cho (joka on varmaan jo 27v tai 28v). Eri kansanryhmien ikäviä puolia olen myös päässyt havainnoimaan, tosin en nyt halua olla stereotypioiden luojana mustamaalaamassa ihmisiä, sillä voi olla että muutamat ikävät tapaukset ovat vain päässeet kuvaani muokkaamaan.
Olen havainnut jonkin verran muitakin kulttuurien välisiä eroja, mutta kerron niistä sitten joku toinen kerta, jookosta. :)
Sen sijaan viime viikolla oli varsin mukava luokkaretki Hakoneen (löytyy Google maps linkistä jonka olen antanut aiemmin, muistaakseni)
Hakone
Hakone Open Air Museum. Ulkoilmamuseo, runsaasti upeita teoksia, veistoksia ja muita. Paikasta kerron sitten myöhemmin..
Hakone oli toimi aikoinaan eräänlaisena tullipisteenä Japanin maan sisäpoliittisen kuohunnan aikana. Aikana jolloin Japanin eri läänit olivat vielä omia provinssejaan jotka tykkäsivät sotia keskenään ja toimia muutenkin kuin pienet valtiot. Hakonesta itään oli kuitenkin varsin mittavan kokoinen kasa provinsseja liittynyt yhteen ja ne muodostivat yhdessä Kantōn alueen jonne siis Hakone toimi porttina. Se on eräs Edo ajan (1603-1868) kuuluisimmista ja tiukimmista tarkastuspisteistä, silloin kun vielä tarvittiin passin kaltainen lupa kulkea Japanissa ympäriinsä.
Onsen - Kuumat lähteet
Nykyään Hakone on kuuluisa kuumista lähteistään ja ulkoilmamuseostaan, josta jo ehtisin pari fotoa laittaa. Kuumia lähteitä on Japanissa miltei kaikkialla, mutta täältäpä saikin mustia kananmunia! Niiden musta väri johtuu siitä, että ne keitetään tällaisessa kuumassa lähteessä ja kuoren pintaan kertyy mineraaleja yms. mikä aiheuttaa värjääntymisen.
Musta kananmuna. Huhu kertoo, että jos syöt tällaisen niin elät seitsemän vuotta pidempään.
Eräs kaverini söi 4..
Näiden kananmunien maku oli ehkä hieman erilainen kuin normaalisti keitetyissä munissa, mutten mene sormella osoittamaan mikä varsinaisesti sitten erosi.
Kuitenkin luokkaretki koostui kolmesta eri kohteesta, joista ensimmäisenä oli todellakin tämä kuumien lähteiden valtaama paikka. Valitettavasti ilma oli sumuinen ja sateinen, joten emme päässeet varsinaisesti mitään maisemia näkemään mikä oli suuri harmin paikka. Sillä käsittääkseni olimme suhteellisen korkealla ja kirkkaalla ilmalla olisimme päässeet näkemään Fujin ja jonkin valtavan kokoisen laakson siinä välillä.
Kyllä se ihan oikea kananmuna on, uskokaa pois.
Kääntöpuolena tosin oli havaittavissa Japanilaiseen tyyliin kuuluisien paikkojen valtava suosio. Siellä oli meidän visiitin aikana varmaan 200-300 ihmistä, lukuisia ala-asteelaisten luokkaretkiryhmiä ja eläkeläisryhmiä. On mielenkiintoista havaita kuinka eri tavalla ihmiset haluavat viettää lomansa ja vapaansa Japanissa kuin esimerkiksi meillä Suomessa. Suomessa vetäydytään omaan rauhaan mökille, tai vietetään kotona mukavasti kun Japanissa siitä tunnutaan tekevän jonkinasteinen suoritus. Lisäksi vielä kaikki haluavat samoihin paikkoihin, joten tiet tulevat olemaan äärimmäisen ruuhkaisia ja paikat ja hotellit täysiä eri sesonkien aikaan.
Lisäksi vielä kaikki retket, oli se sitten luokkaretki, perheen kevätretki tai kavereiden välinen reissu, on useimmiten mielettömän tarkkaan suunnitellut. Eri paikoille on suunnattu tietty aikaraja jona aikana kaikki näkemisen arvoinen on sitten koettava ja ne aikataulut myöskin pyritään pitämään. Samaa oli havaittavissa tällä retkellä, tosin meriitteinä voin mainita, että aikarajat olivat erittäin hyvin suunnitellut eikä missään vaiheessa tullut mieleen, että olisi halunnut pidempään seisoskella ja ihmetellä kyseisessä paikassa.
Ensimmäinen: Massakulttuuria
Toinen: Varoituskyltti matkalla ylös joka sisältää hieman engrantia. Klikkaa kuvaa jotta saat selvää pikkupräntistä.
Mutta tosiaankin onseneilla kuvasta näkyy myös ilman laatu. Erittäin sumuista. Lisäksi ilmaa vallitsi kokoajan epämiellyttävä hieman mädän kananmunan oloinen haju joka johtui kuumien lähteiden rikki yms. päästöistä.
Jos rehellisesti puhutaan, niin mulla ei useimmiten ole hajuakaan mitä tekisin käsilläni kun kuvaa otetaan..
Kuvassa vasemmalta oikealle joku random opettaja, minä, Aicha (Kiina) ja Win (Thaimaa). Thaimaalaisten nimet yleensä lyhennetään johonkin lyhyempään ja helpommin muistettavaan muotoon sillä ne ovat yleensä mielettömän pitkiä. Tässäkin on niin tehty.
Hakone Open Air Museum
Seuraava kohde oli sitten Hakone Open Air Museum, joka oli ehkä paras paikka. Ensinnäkin pääsimme syömään seisovasta pöydästä (koulu maksoi koko reissun) runsaasti erilaisia sapuskoja, salaatteja ja jälkiruokia. Lisäksi siellä oli vapaat juoma-automaatit. Eli ns. tabe-hou-dai (食べ放題) ja nomu-hou-dai (飲む放題) mikä käytännössä tarkoittaa "all-you-can-eat" ja "all-you-can-drink" paikkaa.
Vaihteeksi väenpaljoutta, tosin ulkona ei tuntunut olevan kuin murto-osa ihmisiä katsomassa taideteoksia.
Itse ulkoilmamuseo sisälsi runsaasti veistoksia ja rakennelmia eri artistien kätten töinä. Siellä oli myös Picassolle omistettu oma paviljonkinsa, mutten sinne kerennyt menemään vaikka mielenkiintoa olisi kyllä ollut. Valitettavasta sadeilmasta huolimatta reissu oli huikea ja veistoksia oli kaikkialla. Ripoteltu ympäri varmaan neliökilometrin alueelle. Lisäksi paikassa oli myös joitain gallerioita ja sisänäyttelyitä joissa oli valokuvia, upeita, kauniita maalauksia (valitettavasti en saanut ottaa kuvia, mutta osa oli lähes fotorealistisia) ja aivan mykistäviä patsaita jotka oli ilmeisesti tehty oikeista ihmismalleista valamalla sillä siinä vieressä istuessa tuntui, että patsaat voisivat milloin vain avata silmänsä ja lähteä kävelemään.
Tässä tapauksessa tosin kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa joten pistelen parhaita otoksia tänne:
Huhhuh.. aika hienoja. Valitettavasti sää oli kehno ja kamerasta oli patterit miltei loppu joten piti napsia kuvia myös kännykällä (laajakuva), mutta kokemus oli sanoinkuvaamaton kun pääsi noita katselemaan. En useimmiten ole ollut kiinnostunut modernista taiteesta tai muusta vastaavasta, mutta näiden teosten laaja skaala, monimutkaisuus ja yksityiskohtien runsaus oli erittäin vaikuttavaa. Mikäli joskus pääsette Japaniin käymään ja on kaunis ilma niin käykää ehdottomasti katsastamassa tämä paikka.
Paikan englanninkieliset kotisivut:
http://www.hakone-oam.or.jp/eng/
Lisää kuvia:
http://www.danheller.com/j-openairmuseum.html
Tarkastuspiste
Pahnanpohjimmaisena muttei huonoimpana oli vielä tämä varsinainen tullipiste josta kerroin aiemmin tässä merkinnässä. Vajanaisen Japaninkielen taitoni takia en ymmärtänyt näyttelystä juurikaan mitään, mutta paikka oli varsin idyllisessä paikassa järven rannalla. Siellä esiteltiin kyseisen ajan elämäntapaa ja asuinoloja. Mutta ilmeisesti pääaiheena oli paikan toiminta tarkastuspisteenä ja eri talojen funktiot.
Kaikki oli rakennettu puusta ja oli oikein mukavan lämpimän oloinen.
Portit - sisäänkäynnillä, vettä satoi kaatamalla lähes koko visiitin ajan.
Järvenrantaa
Hevostalli
'
Järvinäkymää
Portilta järvellepäin
Sisäpuolelta
Kovin pitkään ei tarkastuspisteellä vietetty aikaa luultavasti sateen ja ajanpuutteen takia.
Paluumatka sujui mukavasti ellei oteta huomioon että myöhästyimme puolisen tuntia sillä tiellä oli sattunut rekkojen yhteentörmäys..
Paluumatka sujui rattoisasti.. lähes kaikki nukkuivat.
Siinä kaikki taas tällä kertaa. Reportterinne täältä Japanin maalta päättää raporttinsa tähän.
Ensi kerralla tulee kuvareportaasi Kiotosta. Olemme porukoiden kanssa päättäneet käydä sielläpäin tämän loman aikana. Lähtö tapahtuu huomenissa aamulla ja paluu sunnuntai-illalla.
Moikkelis koikkelis!