Viime viikolla rukoilin taas pitkästä aikaa. Ei ollut mitenkään erityisen paha olo eikä mikään ollut hätänä. Kunhan rukoilin. Joskus se tekee ihan uskomattoman hyvää ja niin se teki viime viikollakin.
Joskus en oikein tiedä miten uskoon littyviä asioita pitäisi tuoda esiin. Tosi moni nyky-ihminen valitsee elämäänsä mieluummin jotain muuta kuin uskonnon. Itseäni lähellä on monia ateisteja ja muita jotka eivät näe uskomusasioita samalla lailla kuin minä. Ei se oikeasti haittaa. Oma mielipiteeni on, että jokaisella on täysi oikeus uskoa siihen mihin haluaa. Ei se usko muuta sitä tosiasiaa että itse henkiö voi olla aivan loistava persoona. Uskot tai et, olet silti samanarvoinen.
Ongelmana on siis tuntemattomat henkilöt. Täysin randomit ja tuntemattomat ihmiset. Heiltä saa usein kuulla arvostelevaa ja ehkä joskus jopa loukkaavaa juttua. Miten se yksi lause menikään..;
Jos et tunne, älä tuomitse.
Moni ihminen sanoo allekirjoittavansa tämän lauseen. Mutta kuinka moni voi täysin rehellisesti sanoa että elää sen mukaan?
Tällä merkinnällä ei ole tarkoitus kaivaa verta nenästä tai ärsyttää ketään. Toin vain omia ajatuksiani esiin.
Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia, eikös?
Teidän,
Revontuli