I'm still standing!
Elokuu. Kesä on kulunut aivan käsittämättömän nopeasti! Mieluusti voisi jatkua vaikka kuukaudella tai kahdella. No miksei saman tien olisi ainainen kesä ja ihanuus.
Täälläpä ollaan taas Rovaniemellä. Tuntuu hyvältä :) Postihommat loppuivat perjantaina ja lauantaina ajoimme äiteen ja veljen kanssa Tampereelta tänne. Taisin ajaa 2/3 koko matkasta. 11 tuntia meillä meni taukoineen päivineen ja matka taittui kerrankin joutuisasti. Kun itse saa ajaa, säilyy mielenkiintokin touhuun. Isi oli kotona vastassa; näyttipä hän kovin pieneltä ja heiveröiseltä! Vanha mies jo. Mikkohan on kasvanut jo aikoja sitten hänestä ohi ja on aina vain raamikkaampi. Broidi hommasi punnuksia 180 kilon edestä ja penkin. Täytyy itsekin taas kokeilla paljonko nousee. Kesän aikana kunto koheni roimasti, kiitos niiden juoksurappusten. Lisäksi meillä oli ilmainen kuntosali käytössä ja kävin yhden työkaverin kanssa treenaamassa siellä kolmesti viikossa. Koin ehkä hienoista itsearvostusta, kun hän joutui lähes joka laitteella vähentämään painoja mun jälkeeni. Ja ihmetteli "Miten tollanen hiirulainen jaksaa tälläisiä määriä!?" =D
Oli hyvä ajoitus poistua kotoa eilen aamusta. Naapuri kuulemma aikoi pitää synttäribileet illalla ja olisin joutunut lähteen kai yksin evakkoon jonnekin. Jos arki-iltoinakin oli sellaista meteliä niin mitä sitten voi tapahtui bileissä, joista varoitetaan jo ennakkoon... Nyt saan nauttia omakotitalon rauhasta ja nukkua yöt hiljaisuudessa. Mä todella tarvitsen sitä. Ostaisin mieluusti jo itselleni kerrostalo-osakkeen rauhallisesta taloyhtiöstä. Rivarikin kävisi. Omakotitalo vielä parempaa! Täytyy säästellä ja paiskia töitä kovasti, että kymmenen vuoden sisällä se olisi mahdollista. Lastenkin ("omien" tai hoidokkien) takia olisi kivempi asua jossain omassa ja turvallisessa paikassa.
Sellasta diiba-daapaa. Eipä mulle oikein mitään kuulu. Paitti hyvää.
Täälläpä ollaan taas Rovaniemellä. Tuntuu hyvältä :) Postihommat loppuivat perjantaina ja lauantaina ajoimme äiteen ja veljen kanssa Tampereelta tänne. Taisin ajaa 2/3 koko matkasta. 11 tuntia meillä meni taukoineen päivineen ja matka taittui kerrankin joutuisasti. Kun itse saa ajaa, säilyy mielenkiintokin touhuun. Isi oli kotona vastassa; näyttipä hän kovin pieneltä ja heiveröiseltä! Vanha mies jo. Mikkohan on kasvanut jo aikoja sitten hänestä ohi ja on aina vain raamikkaampi. Broidi hommasi punnuksia 180 kilon edestä ja penkin. Täytyy itsekin taas kokeilla paljonko nousee. Kesän aikana kunto koheni roimasti, kiitos niiden juoksurappusten. Lisäksi meillä oli ilmainen kuntosali käytössä ja kävin yhden työkaverin kanssa treenaamassa siellä kolmesti viikossa. Koin ehkä hienoista itsearvostusta, kun hän joutui lähes joka laitteella vähentämään painoja mun jälkeeni. Ja ihmetteli "Miten tollanen hiirulainen jaksaa tälläisiä määriä!?" =D
Oli hyvä ajoitus poistua kotoa eilen aamusta. Naapuri kuulemma aikoi pitää synttäribileet illalla ja olisin joutunut lähteen kai yksin evakkoon jonnekin. Jos arki-iltoinakin oli sellaista meteliä niin mitä sitten voi tapahtui bileissä, joista varoitetaan jo ennakkoon... Nyt saan nauttia omakotitalon rauhasta ja nukkua yöt hiljaisuudessa. Mä todella tarvitsen sitä. Ostaisin mieluusti jo itselleni kerrostalo-osakkeen rauhallisesta taloyhtiöstä. Rivarikin kävisi. Omakotitalo vielä parempaa! Täytyy säästellä ja paiskia töitä kovasti, että kymmenen vuoden sisällä se olisi mahdollista. Lastenkin ("omien" tai hoidokkien) takia olisi kivempi asua jossain omassa ja turvallisessa paikassa.
Sellasta diiba-daapaa. Eipä mulle oikein mitään kuulu. Paitti hyvää.