karmacoma
Olen mennyt tän päivän aikana jumiin, vaikka kaikki on sujunut suhteellisen mallikkaasti. Sain paljon rahnaa kirpparilta, kirjoitin Katalle piiitkästä aikaa ajatuksia pursuilevan (mutta lyhye, sorry) kirjeen, sain M:n siivomaan (jep, se on saavutus kun kilpailee huomiosta ja ajasta Oblivionin kanssa, Tamrielissa kun kaikki on jännempää ja siellä ei tarvii siivota) ja kämppäkin kiiltää nyt.
Se syy miksi menin jumiin on kuitenkin ihan muualla kuin kotioloissa. Mua nimittäin aletaan näköjään soitella "kotoo töihi" niinku Radio Cityn heebot taannoin sanoivat. Sain ihan randompuhelun, kysyivät pariksi päiväksi töihin päivähoitoon, paikkaan josta en oo ikinä ees kuullut ja ihan vieraiden ihmisten keskelle :) Vaikutti ihan mukavalta, enkä ennenkään oo tällasia juttuja jännittänyt, mutta jotenkin tää homma aiheutti ylienergisen ja levottoman olotilan :D Huvittavaa. Oon ihan varma että kaikki menee ihan ok ja ei mua sit enää jännitä kun pääsen paikan päälle, mutta tää on niin huvittavan tuntuista ;) M läks yötöihin, joten en voi sitäkään rääkätä, siksipä kirjoittelen tänne kummallisia tuntemuksiani.
Suurin tämän hassun olotilan aiheuttaja lienee kuitenkin se, että mä en oo ollut päiväkodissa töissä sitten syksyn 2004, ja silloinkin olin Enkkulassa, jossa meininki on kuitenkin vähän eri. Suomessa olin neljä vuotta sitten keväällä päiväkotihommissa. Jessus! Tosin se ei kuulemma haittaa, kun tuosta kerroin puhelimessa. Tällä kummallisella mielen levottomuudella ja tarmolla voisi kuitenkin nyt vaikka siirtää vuoria, ei kellään olis tässä lähellä sellaista projektia?
Perjantaina rantaudun Tampereen leffafestareille. Rakas ystäväiseni J siitä sitten soittelikin tänään. Puhelun jälkeen hymy nousi huulille kun ajattelin oluttuoppi kädessä leffassa istuvaa kulkuriluonteista ystävääni, joka katsoo haikein mielin puolalaisia lyhytelokuvia ja tuntee oletettavasti lähes samoin kuin meitsi: "D-junaan ja eteenpäin!" Puolaan liittyy aina sellainen kumma rönsyilevä haikeus, sanokaa mitä sanotte.
Tein M:n faijan kanssa kauppaa Millerin tuotannosta. 70-luvun kirjoja, osa alkuperäiskielellä, osa suomeksi, whoa! Palaamme asiaan kesällä tai syksyllä, kun mullakin vois olla varaa ja kirjat on kaivettu vintin kätköistä esiin. Romut vaihtuu uusiin romuihin...(eiku ton otan kyllä takaisin ;)
Se syy miksi menin jumiin on kuitenkin ihan muualla kuin kotioloissa. Mua nimittäin aletaan näköjään soitella "kotoo töihi" niinku Radio Cityn heebot taannoin sanoivat. Sain ihan randompuhelun, kysyivät pariksi päiväksi töihin päivähoitoon, paikkaan josta en oo ikinä ees kuullut ja ihan vieraiden ihmisten keskelle :) Vaikutti ihan mukavalta, enkä ennenkään oo tällasia juttuja jännittänyt, mutta jotenkin tää homma aiheutti ylienergisen ja levottoman olotilan :D Huvittavaa. Oon ihan varma että kaikki menee ihan ok ja ei mua sit enää jännitä kun pääsen paikan päälle, mutta tää on niin huvittavan tuntuista ;) M läks yötöihin, joten en voi sitäkään rääkätä, siksipä kirjoittelen tänne kummallisia tuntemuksiani.
Suurin tämän hassun olotilan aiheuttaja lienee kuitenkin se, että mä en oo ollut päiväkodissa töissä sitten syksyn 2004, ja silloinkin olin Enkkulassa, jossa meininki on kuitenkin vähän eri. Suomessa olin neljä vuotta sitten keväällä päiväkotihommissa. Jessus! Tosin se ei kuulemma haittaa, kun tuosta kerroin puhelimessa. Tällä kummallisella mielen levottomuudella ja tarmolla voisi kuitenkin nyt vaikka siirtää vuoria, ei kellään olis tässä lähellä sellaista projektia?
Perjantaina rantaudun Tampereen leffafestareille. Rakas ystäväiseni J siitä sitten soittelikin tänään. Puhelun jälkeen hymy nousi huulille kun ajattelin oluttuoppi kädessä leffassa istuvaa kulkuriluonteista ystävääni, joka katsoo haikein mielin puolalaisia lyhytelokuvia ja tuntee oletettavasti lähes samoin kuin meitsi: "D-junaan ja eteenpäin!" Puolaan liittyy aina sellainen kumma rönsyilevä haikeus, sanokaa mitä sanotte.
Tein M:n faijan kanssa kauppaa Millerin tuotannosta. 70-luvun kirjoja, osa alkuperäiskielellä, osa suomeksi, whoa! Palaamme asiaan kesällä tai syksyllä, kun mullakin vois olla varaa ja kirjat on kaivettu vintin kätköistä esiin. Romut vaihtuu uusiin romuihin...(eiku ton otan kyllä takaisin ;)