(no subject)
Tuntuu että olen ajaton ihminen. Ja päivät, viikot, tunnit, sekunnit. Ei kiitos. Elävät ajassaan, ajattelevat mekaanisia ajatuksiaan eivätkä havahdu kai koskaan tajuamaan ettei sen tarvitsis olla niin. Me eletään yöllä aina vähän enemmän kuin päivällä. Haluan aina sukeltaa varjoon mieleni sopukoissa. Rauhaan ja läpinäkyvään jatkuvuuteen. Haluan tuijottaa esineiden läpi. Saan tyydytystä kun en kykene elämään ajassa. Silti tuntuu että monilta menee täysin ohi mitä pidän arvokkaimpana. Ne jotka pysyy, pysyy. Koskaan en ole koettanut mitään ihmissuhdetta pitää yllä, että aika aito kiinnostus saa olla.