Are you ten years ago?
Mä oon totaalisen kyllästyny tähän journaliin. Tää on täynnä osiltaan liian tarkkaan eriteltyjä tapahtumia, joita en tahdo enää repostella missään. Toisaalta, jos joku haluaa luulla tutustuvansa minuun hyvin lukemalla suuret määrät (osittain piilotettua) jauhamaani paskaa, voi sitä sanoa jo tosirakkaudeksi. Siksi nielen katkeruuteni ja jatkan puhumista tässä ja nyt - raahaten mukanani menneisyyteni pöljäilyjä. Mulla on muutaki tekemistä ko vääntää 800 entryä yksitellen privaateiksi, saatana! (ja journaliahan en vaihda. En. Vaihda.)
Menneisyys on hyvin monilta osin nolo asia. Ennen mielipiteet on ollu lapsellisempia, paskempia ja sellaisia, jotka olisi ollut syytä pitää pelkästään päässään. Toisaalta, sama minä se sielläkin on huudellut turpa aukinaisena. Aina pätemässä, aina kovaäänisimmin. Ei se asia muuksi muutu, vaikka osaisin muuttaa jokaisen kirjoittamani sanani palaksi suklaata.
Sanotaanko, että eihän sitä tiedä mitä tässä vielä keksii. Tuntuu, että tää elämä on just nyt hyvin. Vaikka perässä roikkuu vielä aimo kasa menneisyyttä, ei se tunnu millään tavalla kuristavalta tai inhottavalta. Lupaan olla linjoilla useammin tästä lähtien. Täältä tullaan, elämä!
Menneisyys on hyvin monilta osin nolo asia. Ennen mielipiteet on ollu lapsellisempia, paskempia ja sellaisia, jotka olisi ollut syytä pitää pelkästään päässään. Toisaalta, sama minä se sielläkin on huudellut turpa aukinaisena. Aina pätemässä, aina kovaäänisimmin. Ei se asia muuksi muutu, vaikka osaisin muuttaa jokaisen kirjoittamani sanani palaksi suklaata.
Sanotaanko, että eihän sitä tiedä mitä tässä vielä keksii. Tuntuu, että tää elämä on just nyt hyvin. Vaikka perässä roikkuu vielä aimo kasa menneisyyttä, ei se tunnu millään tavalla kuristavalta tai inhottavalta. Lupaan olla linjoilla useammin tästä lähtien. Täältä tullaan, elämä!