Cosma Shiva, Galaxina!
Tässä asunnossa näyttää riittävän surua. Kämppiksellä omat huolensa, minulla omani.
Tänään siirtyivät arvon rottaneidit Cosma ja Shiva ikuiseen uneen ja sitä myötä sinne paikkaan, minne rotat nyt sitten menevätkään kun niiden sydän lakkaa lyömästä. Varttia ennen varattua aikaa itkin lohduttomasti häkin edessä banaaninpuolikas kädessäni ja sopertelin sekavia. Eläinlääkärissä en saanut puhuttua sanaakaan kenellekään, kommunikoin ainoastaan ulvomalla ja niistämällä. Onneksi ystäväni suostui tulemaan seurakseni ja hän suostui pitämään rottia kädessään kun niihin pistettiin nukutuspiikit. Itse itkin sillä välin ulkona niin kauan, että kehoni oli kuivunut sopivassa määrin kyyneleettömäksi. (ihmeellistä sinänsä, sillä en uskonut reagoivani tähän näin voimakkaasti. Ilmeisesti kaksi vuotta päivittäistä oleskelua riittää kiinnyttämään vähän turhankin liiaksi - vaikka kyseessä olisi vain jauhomato)
Hetkeä myöhemmin ajoimme kauniille metsäpaikalle, johon hautasimme tytöt kauniissa laatikossa. Laatikon pohja tuntui yhä lämpimältä kun ropisevat hiekanmurut putoilivat laatikon ylle. Siellä siskokset nyt nukkuvat, hännät toistensa päällä. (aivan kuten ne olivat itsekin asettuneet vierekkäin toimenpidepöydälle - rauhoituspiikkien jälkeen Shiva oli luonut pitkän katseen Cosmaan ja asettanut häntänsä hellästi tämän päälle kuin viestien, "se on menoa nyt, rakas sisko!")
Kuten Lou Reed ehkä laulaisi: Goodnight ladies, ladies goodnight! It's time to say good bye - good night sweet ladies, ladies good night! It's time to say good bye bye bye. Oh, we've been together for the longest time but now it's time to get high. Come on let's get high and goodnight ladies, ladies goodnight!
(Kuvissa Shiva. Cosma ei koskaan pitänyt kamerasta. Cosmaa luvassa ehkä joskus kun skannaan kuvia seinältäni - tai sitten ei ehkä ikinä. Niin ja, älkää turhaan pahoitelko tai ottako osaa. Kyllä te ymmärrätte, jos ymmärrätte. Tiedän, että ainakin joku ymmärtää.)
Tänään siirtyivät arvon rottaneidit Cosma ja Shiva ikuiseen uneen ja sitä myötä sinne paikkaan, minne rotat nyt sitten menevätkään kun niiden sydän lakkaa lyömästä. Varttia ennen varattua aikaa itkin lohduttomasti häkin edessä banaaninpuolikas kädessäni ja sopertelin sekavia. Eläinlääkärissä en saanut puhuttua sanaakaan kenellekään, kommunikoin ainoastaan ulvomalla ja niistämällä. Onneksi ystäväni suostui tulemaan seurakseni ja hän suostui pitämään rottia kädessään kun niihin pistettiin nukutuspiikit. Itse itkin sillä välin ulkona niin kauan, että kehoni oli kuivunut sopivassa määrin kyyneleettömäksi. (ihmeellistä sinänsä, sillä en uskonut reagoivani tähän näin voimakkaasti. Ilmeisesti kaksi vuotta päivittäistä oleskelua riittää kiinnyttämään vähän turhankin liiaksi - vaikka kyseessä olisi vain jauhomato)
Hetkeä myöhemmin ajoimme kauniille metsäpaikalle, johon hautasimme tytöt kauniissa laatikossa. Laatikon pohja tuntui yhä lämpimältä kun ropisevat hiekanmurut putoilivat laatikon ylle. Siellä siskokset nyt nukkuvat, hännät toistensa päällä. (aivan kuten ne olivat itsekin asettuneet vierekkäin toimenpidepöydälle - rauhoituspiikkien jälkeen Shiva oli luonut pitkän katseen Cosmaan ja asettanut häntänsä hellästi tämän päälle kuin viestien, "se on menoa nyt, rakas sisko!")
Kuten Lou Reed ehkä laulaisi: Goodnight ladies, ladies goodnight! It's time to say good bye - good night sweet ladies, ladies good night! It's time to say good bye bye bye. Oh, we've been together for the longest time but now it's time to get high. Come on let's get high and goodnight ladies, ladies goodnight!
(Kuvissa Shiva. Cosma ei koskaan pitänyt kamerasta. Cosmaa luvassa ehkä joskus kun skannaan kuvia seinältäni - tai sitten ei ehkä ikinä. Niin ja, älkää turhaan pahoitelko tai ottako osaa. Kyllä te ymmärrätte, jos ymmärrätte. Tiedän, että ainakin joku ymmärtää.)