maailman ensimäinen miehittämätön kirjoitusalusta ; österman
Sovitusti löydän itseni perjantai-iltana juomasta halpaa hanakaljaa vakiluolastamme. Lojun puoliksi pöydällä kyynärpäähäni nojaten poski vasten kämmentä, hiukset nuolevat märkää naamaani lonkeroina, paikan ilma on kostea ja kuuma. Tunnelma on kuin saunassa, jonka kiukaalla käristetään kuollutta lihaa. Sisätilan on vallannut rasvan käry, se tulee keittiön ainoasta pöytägrillistä, missä valmistetaan tulisia kanansiipiä janoisille asiakkaille. Olo ei ole mikään maailman paras, viimeyönä ei paljon nukuttu, oltiin nimittäin Tren kanssa kalassa teollisuussatamassa siltojen alla. Tre löysi vintiltään faijan vanhan Belgialaisen puukengän ja tuli koputtelemaan mun ovea kello kolme että " hei kaveri mitä luulet, jos rantaveteen viskaa palan leipää ja perään puukengän kun fisut tulee pintaan, saisko niiltä tajun pois ? "
Saihan niiltä.
Siinä se yö sitten menikin, aamupäivä kivitettiin sitten harakoita maalitehtaan katolla, kunnes vartijat keksi ajaa meidät pois.
Mutta eiköhän tämä vielä tästä, kohti uutta nousua, kyllä tämä muutamalla väljällä kaljalla ja viskillä tästä virkoa.
Meitä on kasassa tällä hetkellä neljä, viides tulossa aivan pian. Alkuviikosta treeniksellä hengaillut Tim istuu vastapäätä pöytää ja imeskelee tuoppiaan, jokaisen tilatun juoman jälkeen puhetta tulee yhä enemmän, mikä on hyvä ja kiva. Tyyppi vaikuttaa ihan nastalta veikolta, vähän rajoitteelliselta ehkä, mutta uskonpa, että se tutustumalla helpottuu.
Tai näköjään alkoholilla ainakin.
Pitää ehkä joskus pyytää se juomaan shotteja ja katsella oisko siitä kaveriksi, joka lähtisi spreijailemaan mainostauluihin viiksiä alusvaatemalleille.
Ihan perusjuttuja täällä Etelä-Buffalossa.
Vuosi on 1981 ja hardcore nostaa päätään. Transseksuaalisuuden kulta-ajat on käsillä ja Los Angelesista kuuluu kuinka nousevat sukkahousuhevibändit pistää mestoja paskaksi, homoilee avoimesti lavoilla ja miehet käyttää enemmän hiuslakkaa ja mascaraa kuin muijat koskaan. Hullu maailma. Mutta täällä rajalla se ei niin tunnu. Täällä jyllää kaikki mikä oli siistiä joku viisi vuotta sitten, täällä skenet jakautuu kaupunginosiin ja jengit hakkaa toisiltaan hampaita kurkkuun baseballmailoilla sumuisilla kaduilla. Meininki on likaista, ilmasta voi haistaa kuinka ihmiset haaveilee Buffalosta seuraavaa Detroitia, mutta ei, virkavalta pitää siitä huolen että niin ei käy.
Meidän eteläosan chettoa on mesta jossa pesii räkäpunkkarit, huorat, nistit, mielenvikaiset, rokut ja dokut. Muutama raukka perhe jossain Perryn rajoilla joilla ei ole varaa omaan omakotitaloon Medical Parkista tai Cary Streetiltä. Näillä kulmilla ei käy aika pitkäksi ja flaksi käy aina, pitkin katuja ajaa muutama jäätelöauto joista voi ostaa pimeänä kuulemma kolaa tai hepoa.
Kyllä näillä kulmilla kelpaa työttömyyskorvauksilla ja valtion rahoilla elellä ja juopotella !
Täältä löytyy myös kaikki bändit jotka ei koskaan tule menestymään rahallisesti tai kaupallisesti vittuakaan. Sataman tiilihallit vallattiin jo kymmenisen vuotta joukolla bändeille, ja siellä Aaronin ja Ianinkin porukka hakkaa kannua. Täältä löytyy myös koko kaupungin paras baari, ja siellä ollaan tänäänkin.
Täältä ei puutu suuria puheita, maailmanvalloitussuunnitelmia eikä enemmän tai vähemmän kuvitteellisia sankaritarinoita, hyviä keikkoja tai kapakkatappeluita. Vessan seinät on lätkitty täyteen tarroja ja kirjoiteltu piiloon sopimattomuuksilla. Mäkin kävin joskus singeeraamassa hirveässä soossissa kolmannen kopin vaneriseinän.
" BENJAMIN K WAS HERE SHITTING BULL 11.19.1980 "