Firenze
Terkut Italiasta! Lensin viime keskiviikkona Tampereelta Bergamoon ja ajoin sielta bussilla Milanoon, josta otin junan Firenzeen. Firenze ei ole kovin iso kaupunki, mutta silti kiva. Italian liikenne on ihan hullua. Bussissa lentokentalta Milanoon kiinnitin heti turvavyon, vaikka en ikina Suomen busseissa kayta sita. Tama osoittautui hyvaksi ideaksi noin kymmenen sekuntia kiinnittamisen jalkeen, silla bussin ohitti melko vaarallisen nakoisesti auto, jonka toinen sivupeili oli kiinnitetty jeesusteipilla paikoilleen ja se lepatti vaarallisen nakoisesti tuulessa. Juna oli myohassa puoli tuntia. Firenzen asemalla vastassa oli ihanaihana Ekin. Lahdettiin melke samantien sen ja sen kavereiden kanssa baariin, jonne oli semmoinen jono, etta enpa ole ikina nahnyt. Duisburgin massapaniikki ei ollut kaukana.. Viikonlopuksi mentiin Roomaan. Juna oli myohassa kaksi tuntia, mutta perille paastiin ja Rooma oli loistava ja siella oli LAMMIN. Meidan hosteli oli ihan paras, koska se oli enemmankin hotelli. Se oli halpa ja hyvalla paikkaa ja isanta oli ihan loistava ja silla oli huippu koira, jolle nauroin katketakseni. Jos joku siis ikina suunnittelee Roomaan visiittia, niin BB Aronica on huippu valinta! Ja Rooma on muutenkin hyva valinta. Meille oli todella hauskaa Irkkupubissa ja Rooman kaduilla. Nahtava ei lopu kesken. Niin muuten ja nahtiin Roomassa kolari! Arsyttaa vaan kun en osaa yhtaan italiaa, tuottaa ongelmia esim. Firenzen hostellissa. Tanaankin sain esittaa asiani viittomakielella ja piirtamalla. Olispa Ekin ollut paikalla, se ymmartaa italiaa ja osaa puhuakin hyvin.
Kulutan tassa aikaa kun E on tekemassa ryhmatyota. Silla on ihan alyttoman paljon koulua. En ymmarra. Valilla tuntuu epareilulta, etta kun kerran olen taalla, miksi sen taytyy olla koulussa kymmenesta ja seitsemaan ja joskus viela enemmankin. Niilla on ihan keskitysleirimeininki, opettajat on sanonu et tama ei ole mikaan erasmuslukukausi. Ei sen tarvitsekaan olla erasmus, mutta olisi ees inhimillisyyden rajojen sisalla. Vai oletteko ennen kuulleet koulusta, jossa mennaan aamulla yhdessa lenkille, hypitaan trampoliinilla, tehdaan hengitysharjoituksia, tanssitaan ja joogataan? Tama siksi, etta porukka jaksaisi keskittya opiskeluun paremmin. Sitten kun paasee koulusta, pitaa joka paiva tehda ryhmatyota ja muita laksyja. Koulua on myos lauantaisin.
Ei ole elamaa tehty helpoksi, ei millaan tapaa. Ekin voi tuskin edes tulla kaymaan Suomessa, koska niilla on niin natsimeininki taalla. Silla olisi kylla nyt hyva mahdollisuus tulla, koska silla on visa taman Italian takia. Mutta jos se haluaa tulla myohemmin, mun taytyis lahettaa tyyliin joku kutsu et taten kutsun taman henkilon luokseni vierailulle ja lupaan rahoittaa hanen menonsa jos hanella itsellaan ei ole varaa, tassa liitteena tiedot asunnostani ja varallisuudestani.
My dear god, world is tearing us apart.
Kulutan tassa aikaa kun E on tekemassa ryhmatyota. Silla on ihan alyttoman paljon koulua. En ymmarra. Valilla tuntuu epareilulta, etta kun kerran olen taalla, miksi sen taytyy olla koulussa kymmenesta ja seitsemaan ja joskus viela enemmankin. Niilla on ihan keskitysleirimeininki, opettajat on sanonu et tama ei ole mikaan erasmuslukukausi. Ei sen tarvitsekaan olla erasmus, mutta olisi ees inhimillisyyden rajojen sisalla. Vai oletteko ennen kuulleet koulusta, jossa mennaan aamulla yhdessa lenkille, hypitaan trampoliinilla, tehdaan hengitysharjoituksia, tanssitaan ja joogataan? Tama siksi, etta porukka jaksaisi keskittya opiskeluun paremmin. Sitten kun paasee koulusta, pitaa joka paiva tehda ryhmatyota ja muita laksyja. Koulua on myos lauantaisin.
Ei ole elamaa tehty helpoksi, ei millaan tapaa. Ekin voi tuskin edes tulla kaymaan Suomessa, koska niilla on niin natsimeininki taalla. Silla olisi kylla nyt hyva mahdollisuus tulla, koska silla on visa taman Italian takia. Mutta jos se haluaa tulla myohemmin, mun taytyis lahettaa tyyliin joku kutsu et taten kutsun taman henkilon luokseni vierailulle ja lupaan rahoittaa hanen menonsa jos hanella itsellaan ei ole varaa, tassa liitteena tiedot asunnostani ja varallisuudestani.
My dear god, world is tearing us apart.