(no subject)
Vihaan ja rakastan tunnetta, kun sydän vain hypähtelee epätahtiin ja tuntuu kuin vain muuttuisin joksikin täriseväksi olioksi. En osaa yhtään kuvailla paremmin.
Eilen linja-autossa luin lehdestä naisesta, joka on asunut ainakin Amerikassa, Lontoossa, jossain päin Sveitsiä ja Ranskassa, Ruotsissa ja nyt Suomessa. Voi miten mukavalta sen elämä tuntui, se oli kunnostanut vanhan puutalon jota peitti viiniköynnökset, talossa oli vanhat puiset lattialankut, koiria, kaksi työhuonetta ja ihania huonekaluja. Mikään huonekaluista ei ollut uusi. Talon lähellä näkee usein paljon erilaisia lintuja ja saukon. Sen piha oli täynnä erilaisia kasveja.
Nukahdin linja-autoon junasta kyytiin tulleen tytön viereen. Kun heräsin, se oli kadonnut.
Tänään olen laulanut ja eilen olen laulanut. Pikkuveli sanoi ettei mennyt hyvin. Haha! Kotona on mukava olla taas pitkästä aikaa. Laitoin pitkästä aikaa elämäni ensimmäisen objektiivin kameraan, poljin purolle ja kuvasin. Löysin karhun raapiman puun ja välillä vain katosin kameran kanssa. Se oli mukavaa. Pitkästä aikaa.
