Today you will slip away
En ole kirjoittanut koko kesänä, mutta mitä silloin tapahtui; oli hevosten taluttamista, lehmien lypsämistä, traktorilla ajamista, koirien ulkoiluttamista tappavassa helteessä, koiranpentuja, kissanpentuja, reissuja, juhlia, härnääviä puluja, lapsuuden muistelua, rippileirillä nauramista ja itkemistä, uimista, isosperhettä.
Jos ei ympäristössä vielä, niin minun päässä on jo syksy. Vavahdin toissapäivänä, tuli sellainen henkäisy, kun näin ensimmäistä kertaa tummansinisellä taivaalla tähden. Talvella koiraa kävelyttäessä tuijotan niskat väärällään taivaalle ja henkäilen miljoonien tähtien suuntaan.
Tänään tuoksui taas siltä. En tiedä mikä se on. Mutta aina kun se tuoksu tulee, se tarkoittaa syksyä. Se on väistämätöntä ja tuttua ja sykähdyttävää. Joka kerta hätkähtää ja sydän pompahtaa pari kertaa kovemmin.
Rakastan tätä tunnetta, kun lihaksen jäykistyy pitkän lenkin jälkeen.
Tämä on ollut erikoinen kesä ja syksy. Kesällä en juuri ehtinyt lomailemaan, tein töitä koululla. Ja nyt syksyllä kaikki kyselevät meidän kyläkaupalla "mikset ole koulussa?" "milloin menet kouluun?" "eikö sinulla ole vielä alkanut koulu?" "mitä sinä täällä teet?". Minun opiskelu jatkuu lokakuun neljäs ammattiopistolla ja lukiolla. Eilinen (tahaton) vilkaisu lukiokirjoihin sai minut melkein kuvotuksen partaalle. En tajua miten selviän sen kanssa. Ennen koulua minulla on kuitenkin monta viikkoa työharjoittelua, -koirien kanssa, kuinka muutenkaan.
Silti silmissä siintää valmistujaiskuvat minusta, valkoinen lakki päässä, Ronja toisessa kainalossa ja koiranpentu toisessa.
http://www.formspring.me/puuvilla
Alla kuva, joka edustaa suuripiirteisesti sitä, mitä tulevaisuudeltani haluan, ja mihin pyrin.
Jos ei ympäristössä vielä, niin minun päässä on jo syksy. Vavahdin toissapäivänä, tuli sellainen henkäisy, kun näin ensimmäistä kertaa tummansinisellä taivaalla tähden. Talvella koiraa kävelyttäessä tuijotan niskat väärällään taivaalle ja henkäilen miljoonien tähtien suuntaan.
Tänään tuoksui taas siltä. En tiedä mikä se on. Mutta aina kun se tuoksu tulee, se tarkoittaa syksyä. Se on väistämätöntä ja tuttua ja sykähdyttävää. Joka kerta hätkähtää ja sydän pompahtaa pari kertaa kovemmin.
Rakastan tätä tunnetta, kun lihaksen jäykistyy pitkän lenkin jälkeen.
Tämä on ollut erikoinen kesä ja syksy. Kesällä en juuri ehtinyt lomailemaan, tein töitä koululla. Ja nyt syksyllä kaikki kyselevät meidän kyläkaupalla "mikset ole koulussa?" "milloin menet kouluun?" "eikö sinulla ole vielä alkanut koulu?" "mitä sinä täällä teet?". Minun opiskelu jatkuu lokakuun neljäs ammattiopistolla ja lukiolla. Eilinen (tahaton) vilkaisu lukiokirjoihin sai minut melkein kuvotuksen partaalle. En tajua miten selviän sen kanssa. Ennen koulua minulla on kuitenkin monta viikkoa työharjoittelua, -koirien kanssa, kuinka muutenkaan.
Silti silmissä siintää valmistujaiskuvat minusta, valkoinen lakki päässä, Ronja toisessa kainalossa ja koiranpentu toisessa.
http://www.formspring.me/puuvilla
Alla kuva, joka edustaa suuripiirteisesti sitä, mitä tulevaisuudeltani haluan, ja mihin pyrin.