Memo minulle
Vuosia on taas kulunut.
Liian usein viime aikoina olen huomannut, että roikun epätoivoisesti suhteissa, joista tiedän, ettei niillä ole tulevaisuutta. Liian usein olen punninnut, onko parempi tosiaan olla täysin yksin, kuin saada edes silloin tällöin kosketusta ja läheisyyttä toiseen ihmisen, vaikka se ottaisi ennemmän kuin antaisi?
Onko syynä se, että en usko ansaitsevani muuta, koska olen statukseltani invalidi, vai onko kyseessä vain se, että väheksyn liikaa itseäni, ja tyydyn siihen mitä olen saanut? Voisinko löytää enemmän, jos vain jaksaisin etsiä?
Onko tuolla jossain ihminen, joka olisi minulle se oikea, ja joka vastaisi niihin tarpeisiin ja toiveisiin, joita minä toivon?
Ikääntyminen itsessään kai aiheuttaa kaipuuta pysyviin ihmissuhteisiin, mutta myös näyttää julman puolen siinä, kun kaikki lähelläsi ovat löytäneet sen yhden ihmisen, jonka kanssa uskovat viettävänsä elämää eteenpäin yhdessä. Jotkut jopa uskaltautuvat perustaa perheen.
Katsonko toisten suhteita vaaleanpunaisten lasien läpi? Tottakai kuulen myös elämän realiteeteista, etteivät suhteet ole koskaan helppoja, ja jokaisessa ihmisessä on omat vikansa. Mutta silti jään usein miettimään.
Mikä saa nämä ihmiset silti pysymään yhdessä? Mikä on se jokin, mistä tietää, että juuri tämä ihminen om minulle se, kenen kanssa haluan jakaa myös ne vaikeat hetket, ja rakastaa toista myös silloin kuin ne arkiset inhottavuudet, kuten liian myöhään bänditreeneissä viettäminen satuttaa?
Mikä se on, mitä en ole vielä löytänyt? Olen se nainen, jolle soitetaan, kun ei ole ketään muutakaan, kelle soittaa, ja kuka silti jaksaa olla lempeä ja kannustava. Olen se nainen, joka aina kannustaa. Kuitenkaan en koskaan ole se ainoa. En tarpeeksi jotain.
Onko ongelma se, etten osaa vaatia? Uskon vapaaehtoisuuteen. En halua enkä kaipaa kahleita. Silti toivoisin joskus olevani jollekin se jota ilman elämä tuntuisi tyhjältä.
Kuitenkin olen onnekas.Olen saanut paljon. Olen kiitollinen, kuinka paljon rakkautta olenkaan saanut tässä maailmassa. Kaikille teille rakkailleni, jotka aina olette mielessäni. Elämäni olisi merkityksetöntä ilman teitä, ystäviäni.
Harvest Moon:
Come a little bit closer
Hear what I have to say
Just like children sleepin'
We could dream this night away.
But there's a full moon risin'
Let's go dancin' in the light
We know where the music's playin'
Let's go out and feel the night.
Because I'm still in love with you
I want to see you dance again
Because I'm still in love with you
On this harvest moon.
When we were strangers
I watched you from afar
When we were lovers
I loved you with all my heart.
But now it's gettin' late
And the moon is climbin' high
I want to celebrate
See it shinin' in your eye.
Because I'm still in love with you
I want to see you dance again
Because I'm still in love with you
On this harvest moon.
Neil Young
Liian usein viime aikoina olen huomannut, että roikun epätoivoisesti suhteissa, joista tiedän, ettei niillä ole tulevaisuutta. Liian usein olen punninnut, onko parempi tosiaan olla täysin yksin, kuin saada edes silloin tällöin kosketusta ja läheisyyttä toiseen ihmisen, vaikka se ottaisi ennemmän kuin antaisi?
Onko syynä se, että en usko ansaitsevani muuta, koska olen statukseltani invalidi, vai onko kyseessä vain se, että väheksyn liikaa itseäni, ja tyydyn siihen mitä olen saanut? Voisinko löytää enemmän, jos vain jaksaisin etsiä?
Onko tuolla jossain ihminen, joka olisi minulle se oikea, ja joka vastaisi niihin tarpeisiin ja toiveisiin, joita minä toivon?
Ikääntyminen itsessään kai aiheuttaa kaipuuta pysyviin ihmissuhteisiin, mutta myös näyttää julman puolen siinä, kun kaikki lähelläsi ovat löytäneet sen yhden ihmisen, jonka kanssa uskovat viettävänsä elämää eteenpäin yhdessä. Jotkut jopa uskaltautuvat perustaa perheen.
Katsonko toisten suhteita vaaleanpunaisten lasien läpi? Tottakai kuulen myös elämän realiteeteista, etteivät suhteet ole koskaan helppoja, ja jokaisessa ihmisessä on omat vikansa. Mutta silti jään usein miettimään.
Mikä saa nämä ihmiset silti pysymään yhdessä? Mikä on se jokin, mistä tietää, että juuri tämä ihminen om minulle se, kenen kanssa haluan jakaa myös ne vaikeat hetket, ja rakastaa toista myös silloin kuin ne arkiset inhottavuudet, kuten liian myöhään bänditreeneissä viettäminen satuttaa?
Mikä se on, mitä en ole vielä löytänyt? Olen se nainen, jolle soitetaan, kun ei ole ketään muutakaan, kelle soittaa, ja kuka silti jaksaa olla lempeä ja kannustava. Olen se nainen, joka aina kannustaa. Kuitenkaan en koskaan ole se ainoa. En tarpeeksi jotain.
Onko ongelma se, etten osaa vaatia? Uskon vapaaehtoisuuteen. En halua enkä kaipaa kahleita. Silti toivoisin joskus olevani jollekin se jota ilman elämä tuntuisi tyhjältä.
Kuitenkin olen onnekas.Olen saanut paljon. Olen kiitollinen, kuinka paljon rakkautta olenkaan saanut tässä maailmassa. Kaikille teille rakkailleni, jotka aina olette mielessäni. Elämäni olisi merkityksetöntä ilman teitä, ystäviäni.
Harvest Moon:
Come a little bit closer
Hear what I have to say
Just like children sleepin'
We could dream this night away.
But there's a full moon risin'
Let's go dancin' in the light
We know where the music's playin'
Let's go out and feel the night.
Because I'm still in love with you
I want to see you dance again
Because I'm still in love with you
On this harvest moon.
When we were strangers
I watched you from afar
When we were lovers
I loved you with all my heart.
But now it's gettin' late
And the moon is climbin' high
I want to celebrate
See it shinin' in your eye.
Because I'm still in love with you
I want to see you dance again
Because I'm still in love with you
On this harvest moon.
Neil Young