(no subject)
-Oltiin Helsingissä Mansonin keikalla torstaina 20. joulukuuta.
Taustascreenillä oli mm. putoilevia pillereitä,reisispiraali, sanomalehtileikkeitä Mansonista. Lavalla puolestaan oli valtavan kokoinen tuoli Liisa Ihmemaassa tyyliin, kynttilöitä, muutamia pukujenvaihtoja, saarnastuoli/puhujapönttö, raamatunpoltto ym.. Lopussa tuli niin kaunista pianomusiikkia paperisilpun leijaillessa maahan, että olisin voinut jäädä siihen vaikka kuinka pitkäksi aikaa istumaan Matin kanssa. Liian pian tuli kuitenkin mies joka käski meidän poistua jotta paikat saataisiin siivottua.
- Viime hetken joululahjojen hankkimista. Esplanadin puistossa oli taas niitä joulukojuja ja sieltä löytyi kissapipo. Kävimme myös siinä kahvilassa, jossa kaikki leivokset ovat ihan järjettömän kokoisia. Milla höpsöili paljon lähipöydissä istuville. Se alkaa aina hekottamaan ihmisiä.
-Kävimme Kristan ja Juhan luona Herttoniemessä. Koko talo hehkui lämpöä. Palasimme yhdeksän aikoihin Tuomaksen kämpille ja aamulla lähdimme ajamaan Satakuntaan päin. Koko matkan oli ihan kauhea sumu.
-Jouluaaton vietimme Porissa Matin vanhemmilla. Illalla kihlauduimme. Tuli muuten kaikille muille ihan puun takaa paitsi Matille. Halailtiin ja kilisteltiin Matti, minä, Anna-Maija, Markku ja Mikko. Milla ihaili punasamettista sormusrasiaa.
Matti sai minulta boksereita joita oli toivonut ja nakkisaippuan. Toisessa paketissa oli hajuvettä ja pin-up tyylinen tatuointikalenteri. Annoin myös Rose McGowan-julisteen. Milla sai maatilasarjaa, palloja, leluauton, vaatteita, soittopelin, pyyhkeen, lelukoiran, valokuvakehyksen magneetilla ja monenlaista muuta.
- Joulupäivänä oli perinteinen vastaanotto Oikokadulla, jossa olivat jo aiempina vuosinakin mukana olleet isoveljien kaverit ja lisäksi äiti ja Ben sekä aiemmista vuosista poiketen Heidi, Tanja ja Lauri. Tunnelma oli jälleenoikein rattoisa ja jotenkin tuli myös liioitellun tuntuisia tilanteita joissa oli tahatonta tilannekomiikkaa; Juuso laulaa olohuoneessa Wii Whiskii änd meri chrismes, kamera siirtyy huoneen toiselle puolelle jossa Ben hoilaa jotain englanniksi ja soittaa kitaraa. Muuten kaikki talossa olevat jaarittelevat eria asioita. Puolenyön jälkeen ihmiset valmistautuvat lähtemään baariin. Menemme Matin, Laurin, Tanjan ja Heidin kanssa homokolmion kautta. Tunnelma siellä, juuri hyvän humalatilan saavuttaneelle ihmiselle, tuntuu liian vaisulta ja jatkamme pian matkaa.
Päästyämme Onnelaan mietin heti: Mitä hittoa minä teen täällä? Sedula! 7 euron sisäänpääsymaksu! Eieiei! Olen kuitenkin iloinen että lähdin, koska muuten ilta olisi loppunut aivan liian aikaisin. Tilaan kaksi Mariannea. Matti saapuu tanssilattialta. Hemmo ja Henrietta nojailevat samaan pöytään ja minusta Henrietta on niin suloinen että päädyn sanomaan sen ääneen. Kolmen aikoihin poistumme Matin kanssa hakemaan yöpalaa. Pizzeria on täynnä ja minä nuokun kissapipo päässä tuolilla. Matti saa annoksensa. Käymme vielä grillillä hakemassa minulle evästä. Tässä kohtaa muistuu aina mieleen mikä on perimmäinen tarkoitus lähteä humpalle:D
-Tapaninpäivänä kävimme syömässä mummun ja pappan luona. Sen jälkeen meitä oli kutsuttu Uusi-Kartanolle, jossa näin elämäni suurimman joulukuusen. Se oli aivan mielettömän korkea. Anneli tarjoili kuumaa juotavaa ja jouluherkkuja. Anni-Kaisa ja Aino olivat leiponeet rivoja joulupipareita ja tykästyin erityisesti hedelmäiseen kuivakakkuun. Ellu oli jättänyt Millalle ja minulle paketit. Milla sai lapaset ja pipon ja söpön minihameen ja paidan, josta äiti oli pikkuisen kateellinen:) Siinä oli kaunis puu ja perhosia ja pääkalloja. Paket..issa oli vielä kaunis mekkokin, jonka aion laittaa seinälle kun se on tullut liian pieneksi Millalle. Itse sain Kaikki jääkarhut ovat vasenkätisiä- kirjan. Myöhemmin illalla, kun olin saanut Millan nukahtamaan, pelasimme vielä Kostin ja Anni-Kaisan kanssa Carcassonnea. Liityin myös Facebookiin.
- Perjantaina Matti listaa asioita joita pitää hoitaa iltapäivällä. Lähdemme Millan kanssa Käppärätielle. Soitan Matille että tulisivat Mikon kanssa töistä tullessaan sen kautta, koska Markku on jo lämmittänyt laatikoita, tehnyt perunoita ja ottanut kinkun pöydälle. Sami on kuulemma soittanut ja olemme menossa illalla neljästään (Matti, minä, Johanna ja Sami) katsomaan jonkin kotimaisen elokuvan, jonka nimeä Matti ei muista. Syömme ja lähdemme kaupungille. Markku jää vahtimaan Helmiä, Aavaa sekä Millaa, jotka nukkuvat kaikki. ( Helmi ja Aava pääsevät viideltä enkelikirkkoon) Käymme kaiverruttamassa sormukset ja suurennuttamassa omaani yhdellä koolla. Kaiverrukseen menee vain kymmenen minuuttia, mutta ajamme silti Herralahteen katsomaan lehdessä ilmoitettua sohvaa. Se tosin ei ole mistään kotoisin - pieni ja liian tönkkö. Toteamme molemmat että ovh:t ovat aivan pyllystä. Menemme hakemaan sormukset.
Kuudelta tulevat Sami ja Johanna. Lähdemme hakemaan leffalippuja ja katsomaan "Sooloilua". Ostamme myös popkorneja ja limua. Johanna myös karkkia. Tämä on tosiaan laatuaikaa vanhemmille. (Tanja ja Lauri sekä Jasu ja Outi ovat samalla hetkellä syömässä ja myöhemmin on tarkoitus jatkaa iltaa Tanjan ja Laurin luona.)
Yläkerrassa ihmismassa velloo vähitellen kohti salia. Johanna kysyy pitääkö hän liput vai haluaako joku kenties muiston ja minä sanon haluavani. Olen aina halunnut säilyttää kaiken muistokrääsän. Istumme paikoillemme ja kankaalla alkavat pyöriä mainokset. Ihmettelen Matille miksi elokuvissa näytetään nykyään niin paljon tylsiä mainoksia. Näyttäisivät enemmän trailereita. Pimeyden tultua saliin minut täyttää samalla jännittynyt ja rentoutunut tunne. Jossain vaiheessa tunnelma tipahtaa ja kilisee suoraan lattialle. Sormus! Voi perhanan perhana! Hapuilen hätääntyneenä lattiaa ja tunnen takanani silmäpareja. Onneksi se on juuri meidän takanamme ja poimin sen nopeasti talteen ja supisen Matille sen johtuneen jännityksestä. Samalla yritän poistaa päästäni sanontaa "Kuin norsu posliinikaupassa" ( Ja meikäläinen kun oli juuri paria tuntia aiemmin luvannut etten milloinkaan viskelisi omaani, Matin pilaillessa ostaneensa kihlasormuksen sen vuoksi että sitä voi sitten paiskia kiukuspäissään)
Elokuvan lopputtua Johanna ja minä kertaamme kohtausta, jossa molemmilta olivat kyynelkanavat pettäneet. Matti sanoo että elokuvassa oli hyviä kohtauksia, mutta kuittaa sen silti tyttöjen leffaksi. Itse pidin todella paljon Kristiina Elstelästä (joka lohkaisi myös ne parhaimmat fraasit), tunnelmallisuudesta ja oikeastaan koko elokuvasta. Lähdemme hakemaan Sokosherkusta juotavia. Selostan vielä kaupassakin Samille ja Johannalle kömmähdystäni ja he nauravat jutulle juuri niin hyväntahtoisesti kuin toivoinkin. Sitä paitsi Johannan seurassa on jotenkin helppo ja luonteva olla, vaikka usein olenkin hermostunut ihmisten seurassa joita en vielä tunne niin hyvin ja joita näkee valitettavan harvoin.
Tanja ja Lauri ovat kotipihallaan tupakalla. Juoksen Matin kanssa portaat äkkiä ylös ja piiloon pakkaselta. Pian tulevat myös Jasu ja Outi. Ilta menee nopesti höpötellessä. Toni tule jossain vaiheessa ja liittyy koronapeliin. Minun tekee mieli pitsaa, mutta kello alkaa olla jo niin paljon että kotiinkuljetuksia ei enää saa ja Johanna hinkuu jonnekin yökerhoon, kun on kerran tilaisuus ( Voitto ja Hilkka ovat Johannan äidillä hoidossa). Menemme DU: hun, jossa ei ole juuri ketään. Pääsemme Matin kanssa onneksi ilmaiseksi, koska Selesmaa on tuttu poikien bändiharjoitusten kautta. Johanna käy vetämässä karaokea.Viivymme pari tuntia. Toinen taksillinen kavereita saapuu jossain vaiheessa. Iltaa olisi vielä jäljellä, mutta me neljä olemme jo saaneet yliannostuksen karaokea ja tarpeeksemme miehestä joka kyselee: - Puhummeko venäjää? - Ei. -Entäs liettuaa? - Ei sitäkään.
Mies sönkkää yhä jotain ja vetää jalkansa pöydälle. Sami saa tarpeekseen, josta mies onneksi ymmärtää lähteä hakemaan ystäviään. ( Sama mies oli kuulemma myöhemmin illalla jouduttu heittämään ulos. Ukko sanoi silti haluavansa hyvästellä ystävät ja lopusta en tiedä). Matkalla viimeiseen yöbussiin, porttikongista juoksee hätääntynyt mies käsiään huitoen, koska joku on lyönyt naista ja tarvitsee ambulanssia. Sami ehtii jälleen hiiltyä, koska luulee kyseisen tyypin olevan syypää. Tämä selittää että -Eiei, ei hän ole lyönyt kun sen mies. Johanna menee puhumaan jotain naiselle, joka istuu maassa. Sami epäilee koko juttua lavastukseksi, koska heppu tuntuu jotenkin epäilyttävältä nyppiessään housunpuntteja. (Sanon ettei se vielä mitään kerro) Mies sanoo että painukaa helvettiin sitten jossette aio auttaa. Sanon ettemme me häntä yksin jätä ja varmistan onko ambulanssi jo tilattu? - On. Jäämme siis vahtimaan että ambulanssi tulee paikalle. Miehet saapuvat ja me poistumme paikalta naisen päästyä kyytiin. Haemme vielä torin Heseltä ruokaa. Bussi tulee ja juoksen kysymään ehtisikö kuski mitenkään odottaa ihan pienen hetken? Kuski naurahtaa kärttyisen epäuskoisesti ja tokaisee että -MINÄ KUN EN MITÄÄN HAMPURILAISIA ODOTA! ( No, se nyt oikeastaan oli hölmöä kuvitellakaan). Puolen minuutin jälkeen, linjurin kaasutettua pois paikalta, saapuvat annoksemme. Sami soittaa Lahtiselle, joka saapuu piakkoin pirssin kanssa Janne kyydissään. Muutaman minuutin päästä olemme kotona ja Sami ja Johanna jatkavat matkaa Kaanaaseen. Oli hyvä ilta.
Taustascreenillä oli mm. putoilevia pillereitä,reisispiraali, sanomalehtileikkeitä Mansonista. Lavalla puolestaan oli valtavan kokoinen tuoli Liisa Ihmemaassa tyyliin, kynttilöitä, muutamia pukujenvaihtoja, saarnastuoli/puhujapönttö, raamatunpoltto ym.. Lopussa tuli niin kaunista pianomusiikkia paperisilpun leijaillessa maahan, että olisin voinut jäädä siihen vaikka kuinka pitkäksi aikaa istumaan Matin kanssa. Liian pian tuli kuitenkin mies joka käski meidän poistua jotta paikat saataisiin siivottua.
- Viime hetken joululahjojen hankkimista. Esplanadin puistossa oli taas niitä joulukojuja ja sieltä löytyi kissapipo. Kävimme myös siinä kahvilassa, jossa kaikki leivokset ovat ihan järjettömän kokoisia. Milla höpsöili paljon lähipöydissä istuville. Se alkaa aina hekottamaan ihmisiä.
-Kävimme Kristan ja Juhan luona Herttoniemessä. Koko talo hehkui lämpöä. Palasimme yhdeksän aikoihin Tuomaksen kämpille ja aamulla lähdimme ajamaan Satakuntaan päin. Koko matkan oli ihan kauhea sumu.
-Jouluaaton vietimme Porissa Matin vanhemmilla. Illalla kihlauduimme. Tuli muuten kaikille muille ihan puun takaa paitsi Matille. Halailtiin ja kilisteltiin Matti, minä, Anna-Maija, Markku ja Mikko. Milla ihaili punasamettista sormusrasiaa.
Matti sai minulta boksereita joita oli toivonut ja nakkisaippuan. Toisessa paketissa oli hajuvettä ja pin-up tyylinen tatuointikalenteri. Annoin myös Rose McGowan-julisteen. Milla sai maatilasarjaa, palloja, leluauton, vaatteita, soittopelin, pyyhkeen, lelukoiran, valokuvakehyksen magneetilla ja monenlaista muuta.
- Joulupäivänä oli perinteinen vastaanotto Oikokadulla, jossa olivat jo aiempina vuosinakin mukana olleet isoveljien kaverit ja lisäksi äiti ja Ben sekä aiemmista vuosista poiketen Heidi, Tanja ja Lauri. Tunnelma oli jälleenoikein rattoisa ja jotenkin tuli myös liioitellun tuntuisia tilanteita joissa oli tahatonta tilannekomiikkaa; Juuso laulaa olohuoneessa Wii Whiskii änd meri chrismes, kamera siirtyy huoneen toiselle puolelle jossa Ben hoilaa jotain englanniksi ja soittaa kitaraa. Muuten kaikki talossa olevat jaarittelevat eria asioita. Puolenyön jälkeen ihmiset valmistautuvat lähtemään baariin. Menemme Matin, Laurin, Tanjan ja Heidin kanssa homokolmion kautta. Tunnelma siellä, juuri hyvän humalatilan saavuttaneelle ihmiselle, tuntuu liian vaisulta ja jatkamme pian matkaa.
Päästyämme Onnelaan mietin heti: Mitä hittoa minä teen täällä? Sedula! 7 euron sisäänpääsymaksu! Eieiei! Olen kuitenkin iloinen että lähdin, koska muuten ilta olisi loppunut aivan liian aikaisin. Tilaan kaksi Mariannea. Matti saapuu tanssilattialta. Hemmo ja Henrietta nojailevat samaan pöytään ja minusta Henrietta on niin suloinen että päädyn sanomaan sen ääneen. Kolmen aikoihin poistumme Matin kanssa hakemaan yöpalaa. Pizzeria on täynnä ja minä nuokun kissapipo päässä tuolilla. Matti saa annoksensa. Käymme vielä grillillä hakemassa minulle evästä. Tässä kohtaa muistuu aina mieleen mikä on perimmäinen tarkoitus lähteä humpalle:D
-Tapaninpäivänä kävimme syömässä mummun ja pappan luona. Sen jälkeen meitä oli kutsuttu Uusi-Kartanolle, jossa näin elämäni suurimman joulukuusen. Se oli aivan mielettömän korkea. Anneli tarjoili kuumaa juotavaa ja jouluherkkuja. Anni-Kaisa ja Aino olivat leiponeet rivoja joulupipareita ja tykästyin erityisesti hedelmäiseen kuivakakkuun. Ellu oli jättänyt Millalle ja minulle paketit. Milla sai lapaset ja pipon ja söpön minihameen ja paidan, josta äiti oli pikkuisen kateellinen:) Siinä oli kaunis puu ja perhosia ja pääkalloja. Paket..issa oli vielä kaunis mekkokin, jonka aion laittaa seinälle kun se on tullut liian pieneksi Millalle. Itse sain Kaikki jääkarhut ovat vasenkätisiä- kirjan. Myöhemmin illalla, kun olin saanut Millan nukahtamaan, pelasimme vielä Kostin ja Anni-Kaisan kanssa Carcassonnea. Liityin myös Facebookiin.
- Perjantaina Matti listaa asioita joita pitää hoitaa iltapäivällä. Lähdemme Millan kanssa Käppärätielle. Soitan Matille että tulisivat Mikon kanssa töistä tullessaan sen kautta, koska Markku on jo lämmittänyt laatikoita, tehnyt perunoita ja ottanut kinkun pöydälle. Sami on kuulemma soittanut ja olemme menossa illalla neljästään (Matti, minä, Johanna ja Sami) katsomaan jonkin kotimaisen elokuvan, jonka nimeä Matti ei muista. Syömme ja lähdemme kaupungille. Markku jää vahtimaan Helmiä, Aavaa sekä Millaa, jotka nukkuvat kaikki. ( Helmi ja Aava pääsevät viideltä enkelikirkkoon) Käymme kaiverruttamassa sormukset ja suurennuttamassa omaani yhdellä koolla. Kaiverrukseen menee vain kymmenen minuuttia, mutta ajamme silti Herralahteen katsomaan lehdessä ilmoitettua sohvaa. Se tosin ei ole mistään kotoisin - pieni ja liian tönkkö. Toteamme molemmat että ovh:t ovat aivan pyllystä. Menemme hakemaan sormukset.
Kuudelta tulevat Sami ja Johanna. Lähdemme hakemaan leffalippuja ja katsomaan "Sooloilua". Ostamme myös popkorneja ja limua. Johanna myös karkkia. Tämä on tosiaan laatuaikaa vanhemmille. (Tanja ja Lauri sekä Jasu ja Outi ovat samalla hetkellä syömässä ja myöhemmin on tarkoitus jatkaa iltaa Tanjan ja Laurin luona.)
Yläkerrassa ihmismassa velloo vähitellen kohti salia. Johanna kysyy pitääkö hän liput vai haluaako joku kenties muiston ja minä sanon haluavani. Olen aina halunnut säilyttää kaiken muistokrääsän. Istumme paikoillemme ja kankaalla alkavat pyöriä mainokset. Ihmettelen Matille miksi elokuvissa näytetään nykyään niin paljon tylsiä mainoksia. Näyttäisivät enemmän trailereita. Pimeyden tultua saliin minut täyttää samalla jännittynyt ja rentoutunut tunne. Jossain vaiheessa tunnelma tipahtaa ja kilisee suoraan lattialle. Sormus! Voi perhanan perhana! Hapuilen hätääntyneenä lattiaa ja tunnen takanani silmäpareja. Onneksi se on juuri meidän takanamme ja poimin sen nopeasti talteen ja supisen Matille sen johtuneen jännityksestä. Samalla yritän poistaa päästäni sanontaa "Kuin norsu posliinikaupassa" ( Ja meikäläinen kun oli juuri paria tuntia aiemmin luvannut etten milloinkaan viskelisi omaani, Matin pilaillessa ostaneensa kihlasormuksen sen vuoksi että sitä voi sitten paiskia kiukuspäissään)
Elokuvan lopputtua Johanna ja minä kertaamme kohtausta, jossa molemmilta olivat kyynelkanavat pettäneet. Matti sanoo että elokuvassa oli hyviä kohtauksia, mutta kuittaa sen silti tyttöjen leffaksi. Itse pidin todella paljon Kristiina Elstelästä (joka lohkaisi myös ne parhaimmat fraasit), tunnelmallisuudesta ja oikeastaan koko elokuvasta. Lähdemme hakemaan Sokosherkusta juotavia. Selostan vielä kaupassakin Samille ja Johannalle kömmähdystäni ja he nauravat jutulle juuri niin hyväntahtoisesti kuin toivoinkin. Sitä paitsi Johannan seurassa on jotenkin helppo ja luonteva olla, vaikka usein olenkin hermostunut ihmisten seurassa joita en vielä tunne niin hyvin ja joita näkee valitettavan harvoin.
Tanja ja Lauri ovat kotipihallaan tupakalla. Juoksen Matin kanssa portaat äkkiä ylös ja piiloon pakkaselta. Pian tulevat myös Jasu ja Outi. Ilta menee nopesti höpötellessä. Toni tule jossain vaiheessa ja liittyy koronapeliin. Minun tekee mieli pitsaa, mutta kello alkaa olla jo niin paljon että kotiinkuljetuksia ei enää saa ja Johanna hinkuu jonnekin yökerhoon, kun on kerran tilaisuus ( Voitto ja Hilkka ovat Johannan äidillä hoidossa). Menemme DU: hun, jossa ei ole juuri ketään. Pääsemme Matin kanssa onneksi ilmaiseksi, koska Selesmaa on tuttu poikien bändiharjoitusten kautta. Johanna käy vetämässä karaokea.Viivymme pari tuntia. Toinen taksillinen kavereita saapuu jossain vaiheessa. Iltaa olisi vielä jäljellä, mutta me neljä olemme jo saaneet yliannostuksen karaokea ja tarpeeksemme miehestä joka kyselee: - Puhummeko venäjää? - Ei. -Entäs liettuaa? - Ei sitäkään.
Mies sönkkää yhä jotain ja vetää jalkansa pöydälle. Sami saa tarpeekseen, josta mies onneksi ymmärtää lähteä hakemaan ystäviään. ( Sama mies oli kuulemma myöhemmin illalla jouduttu heittämään ulos. Ukko sanoi silti haluavansa hyvästellä ystävät ja lopusta en tiedä). Matkalla viimeiseen yöbussiin, porttikongista juoksee hätääntynyt mies käsiään huitoen, koska joku on lyönyt naista ja tarvitsee ambulanssia. Sami ehtii jälleen hiiltyä, koska luulee kyseisen tyypin olevan syypää. Tämä selittää että -Eiei, ei hän ole lyönyt kun sen mies. Johanna menee puhumaan jotain naiselle, joka istuu maassa. Sami epäilee koko juttua lavastukseksi, koska heppu tuntuu jotenkin epäilyttävältä nyppiessään housunpuntteja. (Sanon ettei se vielä mitään kerro) Mies sanoo että painukaa helvettiin sitten jossette aio auttaa. Sanon ettemme me häntä yksin jätä ja varmistan onko ambulanssi jo tilattu? - On. Jäämme siis vahtimaan että ambulanssi tulee paikalle. Miehet saapuvat ja me poistumme paikalta naisen päästyä kyytiin. Haemme vielä torin Heseltä ruokaa. Bussi tulee ja juoksen kysymään ehtisikö kuski mitenkään odottaa ihan pienen hetken? Kuski naurahtaa kärttyisen epäuskoisesti ja tokaisee että -MINÄ KUN EN MITÄÄN HAMPURILAISIA ODOTA! ( No, se nyt oikeastaan oli hölmöä kuvitellakaan). Puolen minuutin jälkeen, linjurin kaasutettua pois paikalta, saapuvat annoksemme. Sami soittaa Lahtiselle, joka saapuu piakkoin pirssin kanssa Janne kyydissään. Muutaman minuutin päästä olemme kotona ja Sami ja Johanna jatkavat matkaa Kaanaaseen. Oli hyvä ilta.