(no subject)
Katson kun kahdeksan kuukautinen lapseni leikkii värikkäillä puupalikoilla. Hän yrittää kääntää palikkalaatikon oikein päin. Käsi menee hullunkuriseen väänteeseen ja Hups! loota on käännetty. Sitä huomaa istuvansa sohvalla mietteissään
" Ai se käänsi sen tuollalailla, onpa taitava" tai " Mitä Millan päässä juuri nyt liikkuu" ja "Toivottavasti se on onnellinen" Onnelliselta pikku pilleri ainakin näyttää leikkiessään ja vappuilmapallon huojuessa toisen käden ranteeseen kiinnitettynä.
Kunpa sitä löytäisi sen kultaisen keskitien kasvatuksessa. Itse en ainakaan aio väkipakolla raahata lastani pianotunnille tai muihin harrastuksiin. Kuitenkin tulisi pitää päänsä monessa asiassa ja se juuri minua pelottaa. " Entä jos lapseni ei opikaan tiettyjä rajoja ja menee miten lystää" , "Jos puhunkin aivan ristiriitaisia"
Koska logiisuus ei ole niitä vahvimpia puoliani, huomaan monasti puhuvani itseäni pussiin. Viimeksi tänään huomasin olevani väärässä. Tuli jotakin sanomaista Matin kanssa jostakin josta en edes muista mistä se sai alkunsa. Ihmettelin itsekin jälkeenpäin käytöstäni. Olen joko liian lepsu tai sitten minun pitäisi miettiä kaksi kertaa ennen kuin avaan suuni.
Tekee kovasti mieli salmiakkia. Söin eilen turkkareita ja ruostuneita nauloja ja pääkalloja ja omppukarkkeja samalla kun katsoin Irtiottoja. Silti vatsani huutaa makeaa. Niin, ja mitä tulee tuohon ed. mainittuun sarjaan, olkoonkin että Aku louhimies käyttää kyllästymiseen asti samoja näyttelijöitä ja saa katsojan voimaan henkisesti pahoin, silti tykkään siitä sarjasta. Ehkä kiitos kuuluu käsikirjoittajille. Ainakin tohon jää koukkuun. Mutta tosiaan, sitä kaipaisi toisinaan näkevänsä sarjoissa esimerkiksi Liisa Kuoppamäkeä tai Tiina Lymiä.
Ei muuta tällä erää. Karkkia!
" Ai se käänsi sen tuollalailla, onpa taitava" tai " Mitä Millan päässä juuri nyt liikkuu" ja "Toivottavasti se on onnellinen" Onnelliselta pikku pilleri ainakin näyttää leikkiessään ja vappuilmapallon huojuessa toisen käden ranteeseen kiinnitettynä.
Kunpa sitä löytäisi sen kultaisen keskitien kasvatuksessa. Itse en ainakaan aio väkipakolla raahata lastani pianotunnille tai muihin harrastuksiin. Kuitenkin tulisi pitää päänsä monessa asiassa ja se juuri minua pelottaa. " Entä jos lapseni ei opikaan tiettyjä rajoja ja menee miten lystää" , "Jos puhunkin aivan ristiriitaisia"
Koska logiisuus ei ole niitä vahvimpia puoliani, huomaan monasti puhuvani itseäni pussiin. Viimeksi tänään huomasin olevani väärässä. Tuli jotakin sanomaista Matin kanssa jostakin josta en edes muista mistä se sai alkunsa. Ihmettelin itsekin jälkeenpäin käytöstäni. Olen joko liian lepsu tai sitten minun pitäisi miettiä kaksi kertaa ennen kuin avaan suuni.
Tekee kovasti mieli salmiakkia. Söin eilen turkkareita ja ruostuneita nauloja ja pääkalloja ja omppukarkkeja samalla kun katsoin Irtiottoja. Silti vatsani huutaa makeaa. Niin, ja mitä tulee tuohon ed. mainittuun sarjaan, olkoonkin että Aku louhimies käyttää kyllästymiseen asti samoja näyttelijöitä ja saa katsojan voimaan henkisesti pahoin, silti tykkään siitä sarjasta. Ehkä kiitos kuuluu käsikirjoittajille. Ainakin tohon jää koukkuun. Mutta tosiaan, sitä kaipaisi toisinaan näkevänsä sarjoissa esimerkiksi Liisa Kuoppamäkeä tai Tiina Lymiä.
Ei muuta tällä erää. Karkkia!