Pientä rajaa Nokia
Istumme teemukeinemme ja kinuskikakkupaloinemme kävelykadun kahvilan terassilla. Terassia vastapäätä kohoaa Nokian pomppulinnaa muistuttava koju, joka tukkii röyhkeästi kaksi kolmasosaa kadusta. Tiskillä on meneillään välikohtaus myyjien ja länsiaasialaiselta näyttävän miehen kesken.
Mies vaikuttaa kiihtyneeltä. Selittää vimmatusti jotain käsillään huitoen.
- No kutsutaan sitten vartija, sanoo kyllästynyt blondi.
Tummalasinen kaljupää puhuu puhelimeen vakavan näköisenä.
- Toi on varmaan iranilaistaustainen mielenosoittaja. Se vaatii noita tilille siitä, että ne on vapaaehtoisesti isoveljen leivissä, kertoo mitä niiden työnantaja touhuaa hänen kotimaassaan. Blondi luulee että se on joku hullu, koska pahin epäkohta minkä se itse osaa kuvitella on, että joku käyttää sandaalien kanssa sukkia, tekstitän Siipalle.
Myyjät näyttävät tuskaantuneilta, vartijoita ei kuulu. Olen hämmästynyt siitä, että joku saattaa esittää yritykseen kohdistuvaa kritiikkiä noin vain, mitä ilmeisimmin ilman erikseen haettua mielenosoituslupaa, eikä tule poistetuksi paikalta. Vaikka toisaalta nyt ollaan kävelykadulla, eli varsinaisen kauppakeskuksen ulkopuolella. Eikö markkinatalouden valta muka ulotu kävelykaduille?
Yhtäkkiä myyjät alkavat purkaa Nokia-pomppulinnaa. Aika äärimmäistä jo. Eikä enää uskottavaakaan, niille tuli varmasti vain tunnit täyteen. Iranilainen mielenosoittaja kuitenkin poistuu paikalta. Tilanne on ohi.
Paitsi että mies tulee takaisin. Hän istuu nyt pienen turistijunan ohjaamossa. Possujuna mahtuu kuin mahtuukin ohittamaan tyhjennetyn Nokia-pomppulinnan ja kuljettaja heilauttaa tyytyväisenä kättään myyjille. Nämä alkavat pystyttää kojuaan risteyksen vastakkaiselle puolelle.
Joo. Että ei se Nokia sentään ihan mitä tahansa saa Suomessakaan tehdä, vaikka kaikenlaista ollaankin valmiita sietämään. Että toivottavasti tämä oli nyt sille opetukseksi.
Mies vaikuttaa kiihtyneeltä. Selittää vimmatusti jotain käsillään huitoen.
- No kutsutaan sitten vartija, sanoo kyllästynyt blondi.
Tummalasinen kaljupää puhuu puhelimeen vakavan näköisenä.
- Toi on varmaan iranilaistaustainen mielenosoittaja. Se vaatii noita tilille siitä, että ne on vapaaehtoisesti isoveljen leivissä, kertoo mitä niiden työnantaja touhuaa hänen kotimaassaan. Blondi luulee että se on joku hullu, koska pahin epäkohta minkä se itse osaa kuvitella on, että joku käyttää sandaalien kanssa sukkia, tekstitän Siipalle.
Myyjät näyttävät tuskaantuneilta, vartijoita ei kuulu. Olen hämmästynyt siitä, että joku saattaa esittää yritykseen kohdistuvaa kritiikkiä noin vain, mitä ilmeisimmin ilman erikseen haettua mielenosoituslupaa, eikä tule poistetuksi paikalta. Vaikka toisaalta nyt ollaan kävelykadulla, eli varsinaisen kauppakeskuksen ulkopuolella. Eikö markkinatalouden valta muka ulotu kävelykaduille?
Yhtäkkiä myyjät alkavat purkaa Nokia-pomppulinnaa. Aika äärimmäistä jo. Eikä enää uskottavaakaan, niille tuli varmasti vain tunnit täyteen. Iranilainen mielenosoittaja kuitenkin poistuu paikalta. Tilanne on ohi.
Paitsi että mies tulee takaisin. Hän istuu nyt pienen turistijunan ohjaamossa. Possujuna mahtuu kuin mahtuukin ohittamaan tyhjennetyn Nokia-pomppulinnan ja kuljettaja heilauttaa tyytyväisenä kättään myyjille. Nämä alkavat pystyttää kojuaan risteyksen vastakkaiselle puolelle.
Joo. Että ei se Nokia sentään ihan mitä tahansa saa Suomessakaan tehdä, vaikka kaikenlaista ollaankin valmiita sietämään. Että toivottavasti tämä oli nyt sille opetukseksi.