Keräilyerä, osa II
Nyt niitä eilen luvattuja kuvia eli tänäkesäisten Pariisin-reissujeni parhaat palat.
Louvren keskusaukio lasipyramideineen, joiden vieressä on sisäänkäynti. En tajua, miten en ensimmäisellä kerralla vaihtoaikoina käydessäni mukamas löytänyt sisään... d'oh. -.-
Zeus vasamoineen. Kreikkalaista veistostaidetta ajalta ennen ajanlaskun alkua; tosin osa patsaasta on sittemmin entisöity ja on uudempaa perua.
Dianalla/Artemiilla oli Sailor Moonin mieleen tuova kuunsirppi otsassa. Huvitti.
Runsaudensarvi kreikkalais-roomalaiseen tapaan.
Komea istuin.
Pakkohan nyt oli jostain torsostakin saada kuvia, etenkin kun tarjolla oli jotain niinkin kuuluisaa kuin Samoan Nikea. Minua tosin alkoi vähän ärsyttää museovirkailijoiden puolestakin turistit, jotka räpsivät surutta salamalla valokuvia tästä patsaasta ja muistakin taideteoksista välittämättä siitä, ettei se todennäköisesti tee hyvää taideteosten kunnolla. >__> Itse pidin itsepintaisesti salaman poissa päältä ja onnistuin silti ottamaan liudan onnistuneita kuvia.
Keskiaikaista maalaustaidetta. Kuvassa Franciscus Assisilainen.
Sandro Botticellia. Kuuluisinta La Primavera -maalausta ei Louvressa ollut, mutta muita teoksia onneksi oli. Pidän Botticellin tyylistä jostain syystä.
Pitkä käytävä täynnä italiaisten taidemaalarien teoksia - ja tuo oli pelkkä pieni osa koko museosta. Etualalla näkyy viitta erään teoksen luo, jota aika monet turistit tulevat katsomaan.
Jonkin matkaa käytävää käveltyä alkoikin sitten tulla vastaan Leonardo da Vincin teoksia. Kuvassa alkuperäinen Luolamadonna, josta Da Vinci -koodissa esitettiin aika herkullisia tulkintoja (mm. se, että Neitsyt Maria pitäisi vasemmalla kädellään kiinni näkymättömän pirun päästä, jonka kaulaa enkeli Gabriel leikkaisi sormellaan poikki :D).
Tietysti piti päästä näkemään (ja kuvaamaan) Mona Lisa. En jaksanut tunkea lähemmäksi, koska salissa oli hirmuinen ryysis, mutta onneksi kameran zoomi toimi ja ihmisten päiden ylle kurkottanut käteni oli kohtalaisen vakaa.
Renessanssinkin aikaan harrastettiin näemmä joskus vähän toisenlaista kasvokuvia. Kuvasarjan nimi oli "Vuodenajat" (vasemmasta yläkulmasta alkaen Talvi, Syksy, Kevät ja Kesä); tekijää en muista.
Arkkienkeli Mikael lohikäärmettä vastaan. Rafaellon a.k.a. Rafaelin kädenjälkeä.
Museossa haahuillessani löysin myös pienen huoneen, jossa esiteltiin vanhaa ortodoksista taidetta.
Yksi museon omituisimmista ja pelottavimmista maalauksista(?).
Perinteisen länsimaisen taiteen lisäksi Louvressa oli tarjolla myös vähän eksoottisempaa nähtävää, sillä eräs museon osio oli omistettu aasialaiselle, afrikkalaiselle, polynesialaiselle yms. taiteelle. Kuvassa afrikkalainen peltimies.
Havajilaisen jumaluuden pää. Kyllä, ihan oikeasti.
Moai-patsas.
Museon kenties pelottavin veistos. Kammottavuutta ei suinkaan vähentänyt se, että patsas oli parisen metriä korkea.
Louvre on rakennettu keskiaikaisen linnoituksen päälle, ja siitä on vielä jäljellä nähtävissä pieniä rippeitä pohjakerroksessa.
Kaarle Suuren seremoniakypärän palasia.
Lisää kreikkalaisia ja roomalaisia veistoksia. Kuvassa Pallas Athenen/Minervan patsas.
Totta kai samassa piti Milon Venuskin käydä katsastamassa.
Kreikkalainen ruukku.
Sfinksi. Kyllä, jopa sellainen Louvresta löytyi, vaikkakaan en tiedä, onko kyseessä jonkinsortin pienoismalli tai muu jäljennös.
Pari-kolme tuhatta vuotta vanhoja papyruksenpalasia nähdessä ei voinut olla ihmettelemättä, miten ne olivat voineet säilyä aina meidän päiviimme asti.
Egyptiläisjumaluuksien patsaita, joista moniin oli vielä kaiverrettu pienenpieniä hieroglyfejä.
Tästä tuli Heroes of Might & Magic III ihan mieleen. Legs of Legion -artefakti. :D
Sarkofagi. Näitä museossa oli esillä useampia, ja niitä katsellessa aloin ajatella, etten onneksi sentään törmäisi museossa muumioihin...
...tai niinhän luulin, kunnes katsoin kulman taakse. Ihmismuumion lisäksi Louvressa oli nähtävillä myös monia muumioita monista sellaisista eläimistä, joita egyptiläiset pitivät pyhinä: iibislintu, haukka, koira, kissa. Viimeksimainitut sykähdyttivät minua eniten, mutta parhaiten mieleen taisivat kuitenkin painua muumioitunut krokotiili sekä kalojen(!) muumiot. Siis oikeasti: miten joku on onnistunut muumioimaan kaloja...?
Kissanpäisen Bastetin kunniaksi tehtyjä patsaita. Ei liene yllättävää, että Bastet on suosikkijumalattareni egyptiläisessä mytologiassa. :P
Joku Aurinkokuningas lol. Toinen versio tästä samasta taulusta löytyi Versailles'sta.
1700- tai 1800-luvulta peräisin oleva maalaus, joka suorastaan tuntui huokuvan kylmää ja viimaa onnistuneen värimaailmansa ansiosta.
Nuolenpääkirjoitusta. Muinaista Lähi-Itää käsittelevä siipi oli viimeinen paikka, jossa kävin (tai jonne pikemminkin löysin).
Sumerilaistyylinen portti.
Hammurabin laki. Tämän murikan takia haahuilin ympäriinsä noin tunnin nälkäkuoleman partaalla. Sen jälkeen kävin Starbucksissa tuhlaamassa rahojani huippuherkulliseen jäämokkakahvi-suklaa-keksinmuru-viritelmään (onneksi Suomessa ei ole toistaiseksi ainuttakaan Starbucksia) ja tallustelin hetken Louvren kylkeen rakennetussa kauppakeskuksessa ennen kuin suuntasin takaisin asunnolle.
Pakko vielä laittaa kuva Louvren kirjakaupan "suositellut teokset"-osiosta, josta löytyi hilpeydekseni (ja ilokseni) suomalaistakin kädenjälkeä. Noh; miksipä ei Mika Waltari sopisi egyptologian aarteita esittelevään museoon?
Seuraavaksi joitain kuvia Versailles'sta. Ensimmäisenä päänsisäänkäynti.
Vähän sisempää löytyi täysin kullattu portti.
Sisäänkäynti itse palatsiin. Louvre, kuten myös Versailles, oli sinänsä tyypillinen ranskalainen museo, että alle 26-vuotiaana EU-kansalaisena pääsin ilmaiseksi sisälle vilauttamalla henkkareitani. Varsin kätevää. Kunpa Suomessa olisi enemmän vastaavanlaista paikkoja.
Talvi-ukko. Versailles'ssakin oli paljon taidokkaita marmoriveistoksia, mutta niistä lähes kaikki olivat selvästi uudempaa perua kuin Louvren kokoelma. Tämäkin patsas oli muistaakseni 1800-luvulta.
Esimerkki palatsin huoneesta. Jokaisessa huoneessa oli useampia hienoja huonekaluja tai tauluja, joista kaikista olisi voinut ottaa kuvan, mutta tätä merkintää varten päätin napata kuvakansioistani vain muutaman esimerkin. Tämä huone oli muuten muistaakseni kylpyhuoneen eteinen tai muuta yhtä koruttomalta kuulostavaa. Kertonee jotain. :D
Yksi palatsin "valepatsaista" eli seinän syvennykseen tehdyistä maalauksista.
Ovensuusta vilkaisu kappeliin.
Versailles'hin on aikoinaan (sen lakattua olemasta kuninkaallinen palatsi) raahattu myös muinaisten hallitsijoiden ja aatelisten patsaita sekä arkkuja, joista kuvassa yksi.
Kirjaimellisesti rautavuori sekä pienenpieniä henkilöitä Ludvig XIV:n hovista.
Näkymä palatsista puutarhaan.
Itse Aurinkokuningas. Palatsi oli täynnänsä kuvia Ludvig neljännestätoista sekä hänen seuraajistaan sekä näiden puolisoista.
Parissa huoneessa tosin kuninkaallisten lisäksi tauluihin oli päässyt merkittäviä aatelisia tai kuninkaalle työskennelleitä ammattilaisia. Tässä kuvassa yksi kuninkaan suosikkitaidemaalareista puuhissaan. Jostain syystä tykästyin kuvan ideaan.
Barokkiaikaista irtaimistoa.
Jopa tapetti oli Versailles'ssa taidetta.
Palatsissa ongelmana lähinnä oli, että katseltava oli kaikkialla: seinillä, katossa, ovissa, joskus myös lattialla (ja lattiassa). Niskani oli mennä sijoiltaan kulkiessani pää kenossa ihmetellen tämänkaltaisia kattomaalauksia sekä katonrajaan ripustettuja tauluja.
Sisäänkäynti kuuluisaan peilisaliin.
Aurinkokuninkaan ja tämän seuraajien jälkeen Versailles kulkeutui käsistä toisiin ja oli ajautua rappiolle, kunnes lopulta Napoleon kolmas ja tämän jälkeen muuan ranskalainen liikemies päättivät muuttaa palatsin tiluksineen kaikille avoimeksi museoksi. Sitä ennen kuitenkin paikka ehti kuulua Napoleoneista sille kuuluisimmalle eli ensimmäiselle, jonka oli tarkoitus muuttaa palatsi kesäasunnokseen tjsp. mutta lopulta totesi projektin liian kalliiksi. Osa maalauksista ja arkkitehtuurista on kuitenkin Napoleonin peruja.
Käytyäni nauttimassa palatsin sisällä olleessa kahvilassa vanhanaikaista "afrikkalaista" kaakaota (joka oli paksua, suklaista ja syntisen hyvää) siirryin puutarhan puolelle pyörimään ja vietinkin siellä loppupäiväni. Ylätasanteella heti palatsista tullessa oli vastassa pienehkö puutarha, joka oli täynnä geometrisiä kuvioita.
Kävin portaat alas ja lähdin kulkemaan korkeiden pensasaitojen reunustamia kujia, joiden risteyskohtiin oli rakennettu suihkulähteitä.
Myös puutarha oli täynnä kreikkalaistyylisiä patsaita. Tässä ilmeisesti jäljennös Laokoon-ryhmästä eli Laokoonin ja hänen poikiensa karusta kohtalosta.
Ruukkuja, lisää geometrisiä pensaita ja pitkä pätkä hiekkatietä käveltäväksi. Jälkikäteen muistan neljä pääajatustani Versailles'sta: 1) "Vau." 2) "Perhana tämä on iso paikka." 3) "Hmm, tekisi mieli katsoa BeruBara uudestaan. 4) "Millaistahan olisi päällä larppaamaan täällä...?"
Korkeiden pensasaitojen välissä olisi voinut kävellä tuntikaupalla pääsemättä (näennäisesti) minnekään. En loppujen lopuksi käynyt ollenkaan Marie Antoinetten maalaispalatsissa enkä Trianonissa, koska niihin olisi ilmeisesti pitänyt kävellä tunnin verran tai maksaa toista kymppiä satunnaisesti kulkevasta minijunantapaisesta. Pitänee mennä käymään joskus uudestaan.
Kuninkaallisen puutarhan kukkapenkkien taidokasta kuviointia.
Kuningattaren puistikossa kulki muutamia polkuja, joita seuraillessa saattoi tuntea eksyvänsä metsän siimeksiin ja napata upeita kuvia. Toisaalla oli kylttejä kieltämässä nurmikoilla kävelemisen, mutta oletin, että niin kauan kuin pysyn polulla, en tee mitään väärää.
Palmuja ja portti. Mitenhän hyvin nuo mahtavat pysyä talvella hengissä...?
Lopuksi menin tallustelemaan appelsiinitarhaan, jossa nappasin myös koko reissun ainoan kuvan, jossa itse näyn: asetin kameran pystyyn erään korkean ruukun reunalle, säädin kymmenen sekunnin itselaukaisimen, painoin laukaisinta ja pinkaisin erään suihkulähteen reunalle istumaan toivoen, että osuin oikeaan kohtaan. :'D Tulos oli varsin tyydyttävä ja kompensoinee vähän sitä, etten ostanut palatsin putiikista mitään. Tee olisi houkuttanut, mutta se oli kallista (15 euroa parin sadan gramman rasia).
Viimeisenä ripaus nykytaidetta, jota puutarhassa oli myös esillä, vaikken siitä tajunnutkaan yhtään mitään. Lapsilla oli sentään hauskaa juostessa vanteiden läpi ja ympärillä.
Lopuksi vielä kuukausimeemin kolmanneksi viimeinen osa.
Päivä 29 - Soittolistallani
Olin jo puolivälissä tekemässä pitkää erittelyä kuuntelemani musiikin kategorioista (eeppinen hevi, angstimusiikki, 90-luvun nostalgia sekä euroviisut - kaikkien muiden joukoista) ja niiden esimerkeistä, mutta kyllästyin ja turhaannuin, ja niinpä päätin loppujen lopuksi lätkäistä vain yhden kappaleen, jota olen viime aikoina kuunnellut ja joka soinut päässäni melko paljon:
Scandinavian Music Group - Mustana maidolla kylmänä kuumana
Kämppis on soitellut Suomi-nostalgiassaan tätä kipaletta YouTubesta melko paljon viime aikoina, joten se on varmaan syystäkin jäänyt päähäni. Laulu on tietyssä mielessä kenties vähän yksinkertainen mutta tarttuva, ja mukiinmenevää suomipoppia tulee harvemmin kuunneltua liikaa.
Louvren keskusaukio lasipyramideineen, joiden vieressä on sisäänkäynti. En tajua, miten en ensimmäisellä kerralla vaihtoaikoina käydessäni mukamas löytänyt sisään... d'oh. -.-
Zeus vasamoineen. Kreikkalaista veistostaidetta ajalta ennen ajanlaskun alkua; tosin osa patsaasta on sittemmin entisöity ja on uudempaa perua.
Dianalla/Artemiilla oli Sailor Moonin mieleen tuova kuunsirppi otsassa. Huvitti.
Runsaudensarvi kreikkalais-roomalaiseen tapaan.
Komea istuin.
Pakkohan nyt oli jostain torsostakin saada kuvia, etenkin kun tarjolla oli jotain niinkin kuuluisaa kuin Samoan Nikea. Minua tosin alkoi vähän ärsyttää museovirkailijoiden puolestakin turistit, jotka räpsivät surutta salamalla valokuvia tästä patsaasta ja muistakin taideteoksista välittämättä siitä, ettei se todennäköisesti tee hyvää taideteosten kunnolla. >__> Itse pidin itsepintaisesti salaman poissa päältä ja onnistuin silti ottamaan liudan onnistuneita kuvia.
Keskiaikaista maalaustaidetta. Kuvassa Franciscus Assisilainen.
Sandro Botticellia. Kuuluisinta La Primavera -maalausta ei Louvressa ollut, mutta muita teoksia onneksi oli. Pidän Botticellin tyylistä jostain syystä.
Pitkä käytävä täynnä italiaisten taidemaalarien teoksia - ja tuo oli pelkkä pieni osa koko museosta. Etualalla näkyy viitta erään teoksen luo, jota aika monet turistit tulevat katsomaan.
Jonkin matkaa käytävää käveltyä alkoikin sitten tulla vastaan Leonardo da Vincin teoksia. Kuvassa alkuperäinen Luolamadonna, josta Da Vinci -koodissa esitettiin aika herkullisia tulkintoja (mm. se, että Neitsyt Maria pitäisi vasemmalla kädellään kiinni näkymättömän pirun päästä, jonka kaulaa enkeli Gabriel leikkaisi sormellaan poikki :D).
Tietysti piti päästä näkemään (ja kuvaamaan) Mona Lisa. En jaksanut tunkea lähemmäksi, koska salissa oli hirmuinen ryysis, mutta onneksi kameran zoomi toimi ja ihmisten päiden ylle kurkottanut käteni oli kohtalaisen vakaa.
Renessanssinkin aikaan harrastettiin näemmä joskus vähän toisenlaista kasvokuvia. Kuvasarjan nimi oli "Vuodenajat" (vasemmasta yläkulmasta alkaen Talvi, Syksy, Kevät ja Kesä); tekijää en muista.
Arkkienkeli Mikael lohikäärmettä vastaan. Rafaellon a.k.a. Rafaelin kädenjälkeä.
Museossa haahuillessani löysin myös pienen huoneen, jossa esiteltiin vanhaa ortodoksista taidetta.
Yksi museon omituisimmista ja pelottavimmista maalauksista(?).
Perinteisen länsimaisen taiteen lisäksi Louvressa oli tarjolla myös vähän eksoottisempaa nähtävää, sillä eräs museon osio oli omistettu aasialaiselle, afrikkalaiselle, polynesialaiselle yms. taiteelle. Kuvassa afrikkalainen peltimies.
Havajilaisen jumaluuden pää. Kyllä, ihan oikeasti.
Moai-patsas.
Museon kenties pelottavin veistos. Kammottavuutta ei suinkaan vähentänyt se, että patsas oli parisen metriä korkea.
Louvre on rakennettu keskiaikaisen linnoituksen päälle, ja siitä on vielä jäljellä nähtävissä pieniä rippeitä pohjakerroksessa.
Kaarle Suuren seremoniakypärän palasia.
Lisää kreikkalaisia ja roomalaisia veistoksia. Kuvassa Pallas Athenen/Minervan patsas.
Totta kai samassa piti Milon Venuskin käydä katsastamassa.
Kreikkalainen ruukku.
Sfinksi. Kyllä, jopa sellainen Louvresta löytyi, vaikkakaan en tiedä, onko kyseessä jonkinsortin pienoismalli tai muu jäljennös.
Pari-kolme tuhatta vuotta vanhoja papyruksenpalasia nähdessä ei voinut olla ihmettelemättä, miten ne olivat voineet säilyä aina meidän päiviimme asti.
Egyptiläisjumaluuksien patsaita, joista moniin oli vielä kaiverrettu pienenpieniä hieroglyfejä.
Tästä tuli Heroes of Might & Magic III ihan mieleen. Legs of Legion -artefakti. :D
Sarkofagi. Näitä museossa oli esillä useampia, ja niitä katsellessa aloin ajatella, etten onneksi sentään törmäisi museossa muumioihin...
...tai niinhän luulin, kunnes katsoin kulman taakse. Ihmismuumion lisäksi Louvressa oli nähtävillä myös monia muumioita monista sellaisista eläimistä, joita egyptiläiset pitivät pyhinä: iibislintu, haukka, koira, kissa. Viimeksimainitut sykähdyttivät minua eniten, mutta parhaiten mieleen taisivat kuitenkin painua muumioitunut krokotiili sekä kalojen(!) muumiot. Siis oikeasti: miten joku on onnistunut muumioimaan kaloja...?
Kissanpäisen Bastetin kunniaksi tehtyjä patsaita. Ei liene yllättävää, että Bastet on suosikkijumalattareni egyptiläisessä mytologiassa. :P
Joku Aurinkokuningas lol. Toinen versio tästä samasta taulusta löytyi Versailles'sta.
1700- tai 1800-luvulta peräisin oleva maalaus, joka suorastaan tuntui huokuvan kylmää ja viimaa onnistuneen värimaailmansa ansiosta.
Nuolenpääkirjoitusta. Muinaista Lähi-Itää käsittelevä siipi oli viimeinen paikka, jossa kävin (tai jonne pikemminkin löysin).
Sumerilaistyylinen portti.
Hammurabin laki. Tämän murikan takia haahuilin ympäriinsä noin tunnin nälkäkuoleman partaalla. Sen jälkeen kävin Starbucksissa tuhlaamassa rahojani huippuherkulliseen jäämokkakahvi-suklaa-keksinmuru-viritelmään (onneksi Suomessa ei ole toistaiseksi ainuttakaan Starbucksia) ja tallustelin hetken Louvren kylkeen rakennetussa kauppakeskuksessa ennen kuin suuntasin takaisin asunnolle.
Pakko vielä laittaa kuva Louvren kirjakaupan "suositellut teokset"-osiosta, josta löytyi hilpeydekseni (ja ilokseni) suomalaistakin kädenjälkeä. Noh; miksipä ei Mika Waltari sopisi egyptologian aarteita esittelevään museoon?
Seuraavaksi joitain kuvia Versailles'sta. Ensimmäisenä päänsisäänkäynti.
Vähän sisempää löytyi täysin kullattu portti.
Sisäänkäynti itse palatsiin. Louvre, kuten myös Versailles, oli sinänsä tyypillinen ranskalainen museo, että alle 26-vuotiaana EU-kansalaisena pääsin ilmaiseksi sisälle vilauttamalla henkkareitani. Varsin kätevää. Kunpa Suomessa olisi enemmän vastaavanlaista paikkoja.
Talvi-ukko. Versailles'ssakin oli paljon taidokkaita marmoriveistoksia, mutta niistä lähes kaikki olivat selvästi uudempaa perua kuin Louvren kokoelma. Tämäkin patsas oli muistaakseni 1800-luvulta.
Esimerkki palatsin huoneesta. Jokaisessa huoneessa oli useampia hienoja huonekaluja tai tauluja, joista kaikista olisi voinut ottaa kuvan, mutta tätä merkintää varten päätin napata kuvakansioistani vain muutaman esimerkin. Tämä huone oli muuten muistaakseni kylpyhuoneen eteinen tai muuta yhtä koruttomalta kuulostavaa. Kertonee jotain. :D
Yksi palatsin "valepatsaista" eli seinän syvennykseen tehdyistä maalauksista.
Ovensuusta vilkaisu kappeliin.
Versailles'hin on aikoinaan (sen lakattua olemasta kuninkaallinen palatsi) raahattu myös muinaisten hallitsijoiden ja aatelisten patsaita sekä arkkuja, joista kuvassa yksi.
Kirjaimellisesti rautavuori sekä pienenpieniä henkilöitä Ludvig XIV:n hovista.
Näkymä palatsista puutarhaan.
Itse Aurinkokuningas. Palatsi oli täynnänsä kuvia Ludvig neljännestätoista sekä hänen seuraajistaan sekä näiden puolisoista.
Parissa huoneessa tosin kuninkaallisten lisäksi tauluihin oli päässyt merkittäviä aatelisia tai kuninkaalle työskennelleitä ammattilaisia. Tässä kuvassa yksi kuninkaan suosikkitaidemaalareista puuhissaan. Jostain syystä tykästyin kuvan ideaan.
Barokkiaikaista irtaimistoa.
Jopa tapetti oli Versailles'ssa taidetta.
Palatsissa ongelmana lähinnä oli, että katseltava oli kaikkialla: seinillä, katossa, ovissa, joskus myös lattialla (ja lattiassa). Niskani oli mennä sijoiltaan kulkiessani pää kenossa ihmetellen tämänkaltaisia kattomaalauksia sekä katonrajaan ripustettuja tauluja.
Sisäänkäynti kuuluisaan peilisaliin.
Aurinkokuninkaan ja tämän seuraajien jälkeen Versailles kulkeutui käsistä toisiin ja oli ajautua rappiolle, kunnes lopulta Napoleon kolmas ja tämän jälkeen muuan ranskalainen liikemies päättivät muuttaa palatsin tiluksineen kaikille avoimeksi museoksi. Sitä ennen kuitenkin paikka ehti kuulua Napoleoneista sille kuuluisimmalle eli ensimmäiselle, jonka oli tarkoitus muuttaa palatsi kesäasunnokseen tjsp. mutta lopulta totesi projektin liian kalliiksi. Osa maalauksista ja arkkitehtuurista on kuitenkin Napoleonin peruja.
Käytyäni nauttimassa palatsin sisällä olleessa kahvilassa vanhanaikaista "afrikkalaista" kaakaota (joka oli paksua, suklaista ja syntisen hyvää) siirryin puutarhan puolelle pyörimään ja vietinkin siellä loppupäiväni. Ylätasanteella heti palatsista tullessa oli vastassa pienehkö puutarha, joka oli täynnä geometrisiä kuvioita.
Kävin portaat alas ja lähdin kulkemaan korkeiden pensasaitojen reunustamia kujia, joiden risteyskohtiin oli rakennettu suihkulähteitä.
Myös puutarha oli täynnä kreikkalaistyylisiä patsaita. Tässä ilmeisesti jäljennös Laokoon-ryhmästä eli Laokoonin ja hänen poikiensa karusta kohtalosta.
Ruukkuja, lisää geometrisiä pensaita ja pitkä pätkä hiekkatietä käveltäväksi. Jälkikäteen muistan neljä pääajatustani Versailles'sta: 1) "Vau." 2) "Perhana tämä on iso paikka." 3) "Hmm, tekisi mieli katsoa BeruBara uudestaan. 4) "Millaistahan olisi päällä larppaamaan täällä...?"
Korkeiden pensasaitojen välissä olisi voinut kävellä tuntikaupalla pääsemättä (näennäisesti) minnekään. En loppujen lopuksi käynyt ollenkaan Marie Antoinetten maalaispalatsissa enkä Trianonissa, koska niihin olisi ilmeisesti pitänyt kävellä tunnin verran tai maksaa toista kymppiä satunnaisesti kulkevasta minijunantapaisesta. Pitänee mennä käymään joskus uudestaan.
Kuninkaallisen puutarhan kukkapenkkien taidokasta kuviointia.
Kuningattaren puistikossa kulki muutamia polkuja, joita seuraillessa saattoi tuntea eksyvänsä metsän siimeksiin ja napata upeita kuvia. Toisaalla oli kylttejä kieltämässä nurmikoilla kävelemisen, mutta oletin, että niin kauan kuin pysyn polulla, en tee mitään väärää.
Palmuja ja portti. Mitenhän hyvin nuo mahtavat pysyä talvella hengissä...?
Lopuksi menin tallustelemaan appelsiinitarhaan, jossa nappasin myös koko reissun ainoan kuvan, jossa itse näyn: asetin kameran pystyyn erään korkean ruukun reunalle, säädin kymmenen sekunnin itselaukaisimen, painoin laukaisinta ja pinkaisin erään suihkulähteen reunalle istumaan toivoen, että osuin oikeaan kohtaan. :'D Tulos oli varsin tyydyttävä ja kompensoinee vähän sitä, etten ostanut palatsin putiikista mitään. Tee olisi houkuttanut, mutta se oli kallista (15 euroa parin sadan gramman rasia).
Viimeisenä ripaus nykytaidetta, jota puutarhassa oli myös esillä, vaikken siitä tajunnutkaan yhtään mitään. Lapsilla oli sentään hauskaa juostessa vanteiden läpi ja ympärillä.
Lopuksi vielä kuukausimeemin kolmanneksi viimeinen osa.
Päivä 29 - Soittolistallani
Olin jo puolivälissä tekemässä pitkää erittelyä kuuntelemani musiikin kategorioista (eeppinen hevi, angstimusiikki, 90-luvun nostalgia sekä euroviisut - kaikkien muiden joukoista) ja niiden esimerkeistä, mutta kyllästyin ja turhaannuin, ja niinpä päätin loppujen lopuksi lätkäistä vain yhden kappaleen, jota olen viime aikoina kuunnellut ja joka soinut päässäni melko paljon:
Scandinavian Music Group - Mustana maidolla kylmänä kuumana
Kämppis on soitellut Suomi-nostalgiassaan tätä kipaletta YouTubesta melko paljon viime aikoina, joten se on varmaan syystäkin jäänyt päähäni. Laulu on tietyssä mielessä kenties vähän yksinkertainen mutta tarttuva, ja mukiinmenevää suomipoppia tulee harvemmin kuunneltua liikaa.