Olipa kerran unelma (raportaasia ja kuukausimeemiä, osa jotain)
Netin ruojake ei taaskaan suostunut yhteistyöhön, vaan esti aikeeni kaivaa Photobucketista parhaat Disney-kuvat lakkaamalla toimimasta tunniksi, joten kovinkaan pitkää raportaasia ei ole tälläkään kertaa luvassa. -__- Jotain halusin kuitenkin laittaa, joten päätin keskittyä yhteen osioon ja kertoilla paraateista ja hyödyntää samalla helposti Fotoämpäri-materiaalistani sitä osuutta, joka on helppo löytää ja jota ei tarvitse liikaa karsia. Sekä teksti että muu on piilotettu LJ-cutin taakse, koska materiaalini on varsin kookasta ja voi siksi kestää tovin ladata.
Disneylandissä järjestetään päivittäin paraateja, joissa tutut piirroshahmot istuvat tai seisovat jonkinnäköisissä kulkuneuvoissa vilkuttaen katsojille ja/tai mahdollisesti muuten elehtien hilpeän musiikin soidessa taustalla. Paraatien kirjo vaihtelee jonkin verran vuoden mittaan, mutta käsittääkseni kummassakin puistossa järjestetään koko vuoden ympäri vähintäänkin yksi paraati: Once Upon a Dream -paraati pääpuistossa (mistä merkintäni otsikkokin) ja Star 'n Cars -autoparaati Walt Disney Studios'ssa. Molemmat mainituista olen nähnyt - pääpuiston paraatin tosin vain työntekijänä - mutta ironista kyllä kummastakaan minulla ei ole kuvamateriaalia.
Ainut visuaalinen antini onkin siis kesällä pääpuistossa järjestettävästä iltaparaatista eli Fantillusionista, jonka jippona ovat paraatiajoneuvojen sekä hahmojen pukujen tuhannet valot (mitä entisestään korostaa valojen sammuttaminen paraatin reitiltä sen ajaksi). Ajankohdasta johtuen tosin paraatista on melko vaikea napsia kuvia ilman, että ajoneuvojen liike muuttaisi valoja värimössöksi tai että salama ei kohdentaisi edessä olevien ihmisten takaraivoihin ja aiheuttaisi samaa lopputulosta kuin käyttämättä jättäessä, joten kuvallinen saldoni on varsin köyhä. Onneksi videointi ei kärsi vastaavasta ongelmasta, joskin vastapuolena siinä zoomi ei ole yhtä tehokas. Toivottavasti summasta saa kuitenkin irti jotain iloa; vaihteen vuoksi pienensin blogissa näytettäviä kuvia hieman ja kätkin täyskokoiset versiot kuvalinkkien taakse.
Mikki aloittaa aina paraatin kuin paraatin.
Epätoivoinen yritys kuvata Helinä-keiju.
Kaunotar (Bella) ja Hirviö, vaikkakin kuvan laatu on valitettavan sumea.
Lumikki prinsseineen.
Jafarin sekä pahan velhottaren (englanniksi Maleficent) sisääntulo.
Kesken paraatin ajoneuvot yhtäkkiä pysähtyivät ja esiintymislavat kohosivat, jolloin kaikki satupariskunnat (prinsessoiksi ja prinsseiksi ei voi oikein kutsua, koska kutakuinkin puolet joukosta ei ole virallisesti kumpaakaan) alkoivat tanssia hempeän musiikin tahtiin. Omaa tähtäimeeni osuivat Bella ja Hirviö, Ariel ja Eric sekä Lumikki prinssinsä kera, vaikkei sitä kovin hyvin ehkä erotakaan. Ihan jännä lisä paraatiin joka tapauksessa.
Minni sai kunnian päättää Fantillusionin, ja taustan valokuviot ennakoivatkin jo, mitä on seuraavaksi (ja viimeiseksi luvassa).
Paraatien lisäksi on syytä samaan syssyyn mainita illan loppuhuipennus eli ilotulitusesitys, joka järjestetään pääpuiston keskellä sijaitsevan Prinsessa Ruususen linnan luona heti Fantillusionin loputtua eli yhdentoista maissa illalla. Esitys yhdistää monenmoisten ilotulitteiden lisäksi linnaan heijastettavia valoja sekä kuvioita ja musiikkia, jolloin lopputulos on melko lailla Enchanted Fireworks -nimensä arvoinen (hassuna seikkana mainittakoon, että ranskankielisessä nimessä ilotulitusta ei kutsuta lumotuksi tai millään muullakaan tavalla erikoiseksi). Kun esitys loppuu, Disneyland menee kiinni ja asiakkaita aletaan ohjata pääporteille ja ulos.
Vaikka pimeys yhä pikkuisen sai kameran kuvat tärähtämään, ilotulituksien kuvaaminen onnistui paremmin, koska paikkani oli selvästi otollisempi kuin Fantillusionia seuratessa. Sain myös napatuksi muutaman videopätkän, joissa näkyvät varsin hienosti kaikki esityksessä käytetyt efektit, ja äänen säröisyydestä huolimatta olen varsin tyytyväinen etenkin viimeiseen loppuhuipennusvideoon.
Tuollaisen tulishow'n järjestäminen maksaa arvattavasti Disneylle mansikoita (ja pakottaa myös sulkemaan Adventurelandin ja Fantasylandin tuntia etuajassa, jotteivät asiakkaat saisi päähänsä ilotulitepatruunoita), ja ilmeisesti ensi vuonna esitystä ei enää järjestetä yhtä isona ainakaan päivittäin. Joidenkin huhujen mukaan kahden vuoden päästä Enchanted Fireworks loppuu kokonaan, joten olen onnellinen, että pääsin sen edes kerran näkemään ja vieläpä kunnolla.
Raportin kaveriksi tuttuun tapaan jatketta kuukausimeemille, josta sain vaihteeksi taas vähän enemmän irti. Toivottavasti se ei tarkoita tl;dr-lopputulosta. :P
Päivä 19 - Unelmia
Joskus minusta tuntuu, että vuodet ovat kuluttaneet valtaosan sisäisestä uneksijastani pois, sillä unelmani vaikuttavat nykyään epätodellisemmilta kuin mitä ne ehkä joskus aikoinaan olivat. En enää uskalla haaveilla samalla tavoin henkeäsalpaavista kokemuksista tai elämää suurempien tavoitteiden saavuttamisesta, vaan alan heti kyseenalaistaa mahdollisuuttani kyetä moisiin sekä myös haluani. Joskus ajattelin lähteväni pyhiinvaellusmatkalle, mutta nyt olen varma, etten kestäisi fyysisesti tai mentaalisesti viikkokaupalla taivaltamista ja etten mitä todennäköisemmin edes saisi reissusta irti sellaista valaistumista, josta kenties haaveilisin. Ehkäpä olen pettänyt itseni liian monta kertaa, jotta uskaltaisin luottaa unelmiini; ehkäpä olen vain kyynistynyt ja/tai lakannut luottamasta itseeni ylipäänsä.
Koska unelmani eivät kuitenkaan ole täysin kuolleet, alla pienoinen lista asioista, jotka haluaisin jossain vaiheessa elämääni saavuttaa. Tiedä häntä, miten todennäköistä moinen on, mutta ei kai kiellä uneksimasta. Eihän?
Siinäpä se taas tältä kertaa. RM kiittää ja kuittaa.
Disneylandissä järjestetään päivittäin paraateja, joissa tutut piirroshahmot istuvat tai seisovat jonkinnäköisissä kulkuneuvoissa vilkuttaen katsojille ja/tai mahdollisesti muuten elehtien hilpeän musiikin soidessa taustalla. Paraatien kirjo vaihtelee jonkin verran vuoden mittaan, mutta käsittääkseni kummassakin puistossa järjestetään koko vuoden ympäri vähintäänkin yksi paraati: Once Upon a Dream -paraati pääpuistossa (mistä merkintäni otsikkokin) ja Star 'n Cars -autoparaati Walt Disney Studios'ssa. Molemmat mainituista olen nähnyt - pääpuiston paraatin tosin vain työntekijänä - mutta ironista kyllä kummastakaan minulla ei ole kuvamateriaalia.
Ainut visuaalinen antini onkin siis kesällä pääpuistossa järjestettävästä iltaparaatista eli Fantillusionista, jonka jippona ovat paraatiajoneuvojen sekä hahmojen pukujen tuhannet valot (mitä entisestään korostaa valojen sammuttaminen paraatin reitiltä sen ajaksi). Ajankohdasta johtuen tosin paraatista on melko vaikea napsia kuvia ilman, että ajoneuvojen liike muuttaisi valoja värimössöksi tai että salama ei kohdentaisi edessä olevien ihmisten takaraivoihin ja aiheuttaisi samaa lopputulosta kuin käyttämättä jättäessä, joten kuvallinen saldoni on varsin köyhä. Onneksi videointi ei kärsi vastaavasta ongelmasta, joskin vastapuolena siinä zoomi ei ole yhtä tehokas. Toivottavasti summasta saa kuitenkin irti jotain iloa; vaihteen vuoksi pienensin blogissa näytettäviä kuvia hieman ja kätkin täyskokoiset versiot kuvalinkkien taakse.
Mikki aloittaa aina paraatin kuin paraatin.
Epätoivoinen yritys kuvata Helinä-keiju.
Kaunotar (Bella) ja Hirviö, vaikkakin kuvan laatu on valitettavan sumea.
Lumikki prinsseineen.
Jafarin sekä pahan velhottaren (englanniksi Maleficent) sisääntulo.
Kesken paraatin ajoneuvot yhtäkkiä pysähtyivät ja esiintymislavat kohosivat, jolloin kaikki satupariskunnat (prinsessoiksi ja prinsseiksi ei voi oikein kutsua, koska kutakuinkin puolet joukosta ei ole virallisesti kumpaakaan) alkoivat tanssia hempeän musiikin tahtiin. Omaa tähtäimeeni osuivat Bella ja Hirviö, Ariel ja Eric sekä Lumikki prinssinsä kera, vaikkei sitä kovin hyvin ehkä erotakaan. Ihan jännä lisä paraatiin joka tapauksessa.
Minni sai kunnian päättää Fantillusionin, ja taustan valokuviot ennakoivatkin jo, mitä on seuraavaksi (ja viimeiseksi luvassa).
Paraatien lisäksi on syytä samaan syssyyn mainita illan loppuhuipennus eli ilotulitusesitys, joka järjestetään pääpuiston keskellä sijaitsevan Prinsessa Ruususen linnan luona heti Fantillusionin loputtua eli yhdentoista maissa illalla. Esitys yhdistää monenmoisten ilotulitteiden lisäksi linnaan heijastettavia valoja sekä kuvioita ja musiikkia, jolloin lopputulos on melko lailla Enchanted Fireworks -nimensä arvoinen (hassuna seikkana mainittakoon, että ranskankielisessä nimessä ilotulitusta ei kutsuta lumotuksi tai millään muullakaan tavalla erikoiseksi). Kun esitys loppuu, Disneyland menee kiinni ja asiakkaita aletaan ohjata pääporteille ja ulos.
Vaikka pimeys yhä pikkuisen sai kameran kuvat tärähtämään, ilotulituksien kuvaaminen onnistui paremmin, koska paikkani oli selvästi otollisempi kuin Fantillusionia seuratessa. Sain myös napatuksi muutaman videopätkän, joissa näkyvät varsin hienosti kaikki esityksessä käytetyt efektit, ja äänen säröisyydestä huolimatta olen varsin tyytyväinen etenkin viimeiseen loppuhuipennusvideoon.
Tuollaisen tulishow'n järjestäminen maksaa arvattavasti Disneylle mansikoita (ja pakottaa myös sulkemaan Adventurelandin ja Fantasylandin tuntia etuajassa, jotteivät asiakkaat saisi päähänsä ilotulitepatruunoita), ja ilmeisesti ensi vuonna esitystä ei enää järjestetä yhtä isona ainakaan päivittäin. Joidenkin huhujen mukaan kahden vuoden päästä Enchanted Fireworks loppuu kokonaan, joten olen onnellinen, että pääsin sen edes kerran näkemään ja vieläpä kunnolla.
Raportin kaveriksi tuttuun tapaan jatketta kuukausimeemille, josta sain vaihteeksi taas vähän enemmän irti. Toivottavasti se ei tarkoita tl;dr-lopputulosta. :P
Päivä 19 - Unelmia
Joskus minusta tuntuu, että vuodet ovat kuluttaneet valtaosan sisäisestä uneksijastani pois, sillä unelmani vaikuttavat nykyään epätodellisemmilta kuin mitä ne ehkä joskus aikoinaan olivat. En enää uskalla haaveilla samalla tavoin henkeäsalpaavista kokemuksista tai elämää suurempien tavoitteiden saavuttamisesta, vaan alan heti kyseenalaistaa mahdollisuuttani kyetä moisiin sekä myös haluani. Joskus ajattelin lähteväni pyhiinvaellusmatkalle, mutta nyt olen varma, etten kestäisi fyysisesti tai mentaalisesti viikkokaupalla taivaltamista ja etten mitä todennäköisemmin edes saisi reissusta irti sellaista valaistumista, josta kenties haaveilisin. Ehkäpä olen pettänyt itseni liian monta kertaa, jotta uskaltaisin luottaa unelmiini; ehkäpä olen vain kyynistynyt ja/tai lakannut luottamasta itseeni ylipäänsä.
Koska unelmani eivät kuitenkaan ole täysin kuolleet, alla pienoinen lista asioista, jotka haluaisin jossain vaiheessa elämääni saavuttaa. Tiedä häntä, miten todennäköistä moinen on, mutta ei kai kiellä uneksimasta. Eihän?
- Kirjan kirjoittaminen
Sitkein unelmani elää jossain määrin edelleen. Enää en ehkä samalla tavalla usko saavani Magia 6:lla mainetta tai edes kustannussopimusta, mutta haluaisin edelleenkin saada sen - tai ainakin jonkin tarinoistani - valmiiksi ja tilata niistä muutaman omakustannekappaleen, joita voisin jakaa mahdollisesti kiinnostuneille ja pidellä käsissäni. Ihannetapauksessa tarinani leviäisivät maailmalle ainakin sen verran, että joku tekisi niistä fanitaidetta (jos ei muuta, niin omasta tilauksestani), mutta minulle riittäisi jo se, että voisin nähdä kirjan, jonka kannessa on oma nimeni ja jonka sivuilta voi lukea oman mielikuvitukseni tuotosta. - Vakavasti otettava soturirooli larpissa
Vaikka olen kahdesti larpannut hahmoa, jonka varustukseen kuului ase, en ole kertaakaan päässyt pelissä miekkailemaan enkä koskaan varsinaisesti päässyt esittämään soturia, jolle ase olisi enemmän kuin koriste. Olen joskus kuvitellut, millaista olisi pelata soturia, joka suhtautuisi tehtäväänsä vakavasti (ollen samalla mahdollisesti henkivartija tai jokin muu vastaava), ja haluaisin kokeilla joskus kantaa niskassani muutamaa kiloa metallia rengashaarniskan muodossa yhden live-roolipelin ajan. Muissa roolipeleissä ja tarinoissa pidän melko totisista ja vähän melankolisistakin soturihahmoista, joten olisi joskus kiva olla hetken ajan yksi heistä. - Suurempi cosplay-projekti
Verihaltiapukuni ei suinkaan ollut tarkoitus jäädä ainoaksi cossaus-kokeilukseni, vaan pikemminkin sen myötä heräsi halu kokeilla jotain hienompaa ja haasteellisempaa. Vaihtoehtoina olisi joko cosplay-kilpailuun osallistuminen (puvussa, joka olisi vähemmän geneerinen ja jonka useampi kenties tunnistaisi) tai pari-cosplay veljen kanssa (tähän mennessä vahvimmat ehdokkaat ovat olleet Lina Inverse ja Gourry Gabriev Slayers-animesta, mutta kerran heitimme läpällä Ceciliä ja Golbezia Final Fantasy Dissidiasta tai häröimpänä vaihtoehtona Nakamura-Eriä School Rumblesta ja Haseota .hack//Rootsista :D) - tai pari-cosplayssä kisaamista. Ideoita on vaikka millä mitalla, mutta hahmoa on vaikea päättää ja rahaa sekä aikaa olisi syytä olla reilusti. - Riippuliito, laskuvarjopudotus tai benjihyppy
Riippuliito pääsee lähimmäksi epätodellista haavettani apuvälineettömästä lentämisestä, mutta koska pelkään putoamista ja laskeutumisen epäonnistumista liikaa, se jäänee toteuttamatta. Laskuvarjoilu on hippusen verran todennäköisempää (ja vain siksi, että eräs työkavereistani kertoi aikovansa kokeilla sitä lähitulevaisuudessa), mutta benjihyppy vienee voiton sillä perusteella, että sitä on sataprosenttisen varmasti mahdollista harrastaa Suomessa ja tunnen jopa yhden henkilön, joka on kokeillut sitä. Minulla on kummallinen viehätys lentämiseen, tuuleen ja korvissa suhisevaan ilmaan, vaikka astrologisesti ilma on minulle etäisin elementti ja vaikka pelkään korkeista paikoista putoamista. - Matka Japaniin
Itse asiassa haluaisin käydä todennäköisesti myös Islannissa ja/tai Norjassa, mutta koska Japani oli päällimmäisenä mielessä (enkä osaa päättää, kumpi kahdesta Pohjoismaasta olisi mieluisempi), listasin sen. Olisi mielenkiintoista päästä sukeltamaan maailmaan, jota on tähän asti seuraillut animen ja mangan kautta, ja käydä ihmettelemässä läpi Kioto, Akihabara sekä jokin teemakahvila (luin taannoin kissakahviloiden olemassaolosta ja heti alkoi kiinnostaa). Yksin en kyllä lähtisi, vaan mieluiten ottaisin luultavasti mukaan isoveljeni - jo ihan siksikin, että heikäläinen on tuntemistani henkilöistäni se, joka osaa parhaiten japania (itseni lisäksi/jälkeen). :D - Sukujuurien selvittäminen
Ainakin äidin puolelta suvustamme on itse asiassa tehty vajaat parisataa vuotta kattava sukupuu, mutta haluaisin tietää taustani sitäkin pidemmälle. Törmäsin aikoinaan jossain lehdessä juttuun, jonka mukaan posken sisäpinnasta otetulla DNA-näytteellä voisi selvittää taustansa aina vuosisatojen taa, ja myöhemmin samanlaista palvelua mainostavaan Internet-sivustoon, ja tavallaan minua kihisyttäisi päästä kokeilemaan ja selvittää, virtaako suonissani viikinkien verta vai mistä päin perimäni on lähtöisin. Ainoana ongelmana on, että testi maksaa suppeimmillaankin kolminumeroisen summan, joten on epävarmaa, raaskinko milloinkaan uhrata muutamaa satasta moiseen. Ehkäpä sitten joskus, kun/jos on vakituinen työpaikka... - Jokin sydäntä pakahduttava kokemus
Tämä on tavallaan sukua riippuliitohaaveelleni mutta laajemmassa merkityksessä. Yhtenä unelmanani olisi kokea jotain sellaista, mitä tapahtuu lähinnä elokuvissa, mikä saisi minut pysähtymään ja mikä tuntuisi oudosti järisyttävältä sisimmässäni. Olisipa sitten kyseessä maailman kaunein näkymä, ainutlaatuinen elämys tai pitkällinen projekti, joka viimein tuottaa hedelmää. Juuri tämän takia taisin aikoinaan haaveilla pyhiinvaelluksesta ja uneksin edelleenkin jossain määrin matkasta jonnekin jylhien maisemien ääreen, mutta toisaalta sydämeni voisi pakahtua myös kesäiltana auringonlaskua katsoessa, omia rajoja uhmatessa tai ihan vain jonkun oikean ihmisen kanssa ollessa sopivana hetkenä. Se on tunne siitä, että on saanut jotain aikaiseksi. Tunne, että merkitsee itselleen ja/tai jollekulle toiselle jotain. Että on jotain, mistä voi olla ylpeä.
Siinäpä se taas tältä kertaa. RM kiittää ja kuittaa.