(no subject)
Eilen kavin nukkumaan (eww I'm going back to my teddy bear now) Kaspian, sydanriipus, mp3-soitin ja siniseen suljettu tyyny sylissa ja olin niin pieni peiton alla puoliksi sangyn ja seinan valiseen rakoon kapertyneena, etta jos joku olisi tuonut oman peittonsa ja kaynyt nukkumaan viereeni, ei taman olisi tarvinnut edes huomata minua. Selasin lapi kaikki kappaleet ja lopulta kuuntelin vain yhta toistolla, I'm miles from where you are I lay down on the cold ground I pray that something picks me up and sets me down in your warm arms (enka enaa stop that now no mistakes no misbehaving (ja sitten taas) (kun seuraavan kerran heraa (7:58, hyvia numeroita, kylpyhuoneessa niin aikaisin etta unohtaa heratyskelloa laittaneensakaan))
Ja on ihan hyva olla mutta siksi pelottaa.
Olen katsonut joitain tapahtumiani ja vaiheitani kuin menneita episodeja nauhalta, ja olen kokenut joitain uusia, yhden musiikkivideokohtauksen, Don't Give It Up. (I'll suffer with pride -mix elelee kanssain, kylla.) Episodeissani on usein musiikkia (I'm losing, I'll lose my mind, I don't know how you want it, I'm losing I'll lose my mind you don't know how you want it, Why Don't You Talk About It? Ja aika on kammottavinta ja kauneinta (onnistuu kulumaan ja olemaan julma) koska pohjimmiltaan se nayttaa mika on objektiivisesti hyvaa: haalistaa tunnereaktiot ja jattaa paljaan proosallisen arvon. Vaikka joskus on pakko myontaa ettei ole ainoa joka tekee kohtauksista arvokkaita
(ja joskus puuttuu osia, silla kun kasikirjoittaa itseaan eivat kaikki hahmot aina avaudukaan, kuvaustiimi on epaluotettava ja vie osan nauhoista kotiin, minulle jaa keskeneraisia episodeja keskella sarjaa (ja joskus irtonaisia aaniraitoja, joita en kykene tulkitsemaan) ja paatos siita, kuinka tilkita yleisolle (vaikkei yleisoa ole) uskottavasti. (you are raining in -- you're dripping into the buckets I have placed Where Damage Isn't Already Done - jalleen se miten kaytan osia uudestaan, hyva/huono? episodiyhteydessa huono koska en pyri luomaan yhteyksia - mutta yleisoani ei viela ole, minulla on aikaa luoda oma tekniikkani jossa kaikki on niin erillista ja yhtenaista kuin haluan - ei kokonaan, eika kokonaan - niin paljon ja vahan kuin haluan!)))
, se on hyva, musiikki on aina hyva, rakastan usein musikaalielokuvia.
(Minusta ja musiikista puheen ollen: voisin quotata vaikka kaikkia The Boy Least Likely To'n biiseja, miten joku voi laulaa niin paljon minusta kun yleensa joudun itse keksimaan kaikki yhtenevyydet?)
En osaa paattaa teenko tanssin mock solo choreographyn brittiviittomakielesta vai Maggie and Milly and Molly and May -runosta (E.E.Cummings). Toisaalta viittomakieli on (tarkemmin ajateltuna) kiehtova aihe ja tekstikysymyksia on aina, mutta toisaalta tykkaan tosta runosta (mutta toisaalta se ei kuitenkaan valttamatta oo maailman tanssi-inspiroivin runo).
(Runoista puheen ollen: melkein itkettaa miten en kirjoita nykyaan mitaan, miksi en, siksiko etten valvo oita?)
Ja on ihan hyva olla mutta siksi pelottaa.
Olen katsonut joitain tapahtumiani ja vaiheitani kuin menneita episodeja nauhalta, ja olen kokenut joitain uusia, yhden musiikkivideokohtauksen, Don't Give It Up. (I'll suffer with pride -mix elelee kanssain, kylla.) Episodeissani on usein musiikkia (I'm losing, I'll lose my mind, I don't know how you want it, I'm losing I'll lose my mind you don't know how you want it, Why Don't You Talk About It? Ja aika on kammottavinta ja kauneinta (onnistuu kulumaan ja olemaan julma) koska pohjimmiltaan se nayttaa mika on objektiivisesti hyvaa: haalistaa tunnereaktiot ja jattaa paljaan proosallisen arvon. Vaikka joskus on pakko myontaa ettei ole ainoa joka tekee kohtauksista arvokkaita
(ja joskus puuttuu osia, silla kun kasikirjoittaa itseaan eivat kaikki hahmot aina avaudukaan, kuvaustiimi on epaluotettava ja vie osan nauhoista kotiin, minulle jaa keskeneraisia episodeja keskella sarjaa (ja joskus irtonaisia aaniraitoja, joita en kykene tulkitsemaan) ja paatos siita, kuinka tilkita yleisolle (vaikkei yleisoa ole) uskottavasti. (you are raining in -- you're dripping into the buckets I have placed Where Damage Isn't Already Done - jalleen se miten kaytan osia uudestaan, hyva/huono? episodiyhteydessa huono koska en pyri luomaan yhteyksia - mutta yleisoani ei viela ole, minulla on aikaa luoda oma tekniikkani jossa kaikki on niin erillista ja yhtenaista kuin haluan - ei kokonaan, eika kokonaan - niin paljon ja vahan kuin haluan!)))
, se on hyva, musiikki on aina hyva, rakastan usein musikaalielokuvia.
(Minusta ja musiikista puheen ollen: voisin quotata vaikka kaikkia The Boy Least Likely To'n biiseja, miten joku voi laulaa niin paljon minusta kun yleensa joudun itse keksimaan kaikki yhtenevyydet?)
En osaa paattaa teenko tanssin mock solo choreographyn brittiviittomakielesta vai Maggie and Milly and Molly and May -runosta (E.E.Cummings). Toisaalta viittomakieli on (tarkemmin ajateltuna) kiehtova aihe ja tekstikysymyksia on aina, mutta toisaalta tykkaan tosta runosta (mutta toisaalta se ei kuitenkaan valttamatta oo maailman tanssi-inspiroivin runo).
(Runoista puheen ollen: melkein itkettaa miten en kirjoita nykyaan mitaan, miksi en, siksiko etten valvo oita?)