Oi jee. Tanssiaiset oli ja siellä oli kivaakivaa. Kaikilla muilla oli hienot leningit jotka oli maksanut varmaan sata euroa kappale. Mulla oli melko tavalliset vaatteet siihen verrattuna. Mutta ei se mitään. Musta tuntui silti että olen kaunis. Ja huomasin, että osaan tanssia. Ja se oli mukavaa. Istuin melkein yksin Ruutanaan menevässä Paunun tilausajossa ja ajattelin kaikkea ja tajusin paljon vapaudesta. Siitä, ettei kaikki ole mustavalkoista ja teologisilla pohdinnoilla tai Raamatun todistelulla tai perusteluilla ei loppujen lopuksi mitään merkitystä. Ei ole merkitystä sillä mikä on syntiä ja mikä ei. Ei ole merkitystä sillä kuka pelastuu ja kuka ei. Loppujen lopuksi mitään ei voi tietää. Tietenkin itselleen pitää perustella mihin uskoo. Mutta onko se sitten oikeastaan totta. Kuka meistä mahtaa olla oikeassa? Muulla ei ole merkitystä, kuin sillä, että tunnen Jumalaa vasta kovin kovin vähän, ja sillä, että haluan etsiä Häntä kaikessa mitä teen. Ja että hänet voi löytää monesta, monesta paikasta. En halua julistaa. En halua pakottaa ketään uskomaan mihinkään. En halua tuomita (esimerkiksi) Lauran ja Eeva-Marian tekemisiä. Tai yhtään kenenkään. Haluan olla valona maailmassa, suolana maailmassa. Se on niin paljon enemmän, kuin "kristillisyys" ja kaikesta mahdollisesta huolehtiminen itsensä ulkopuolella.
You Were Nice This Year!
You're an uber-perfect person who is on the top of Santa's list.
You probably didn't even *think* any naughty thoughts this year.
Unless you're a Mormon, you've probably been a little too good.
Is that extra candy cane worth being a sweetheart for 365 days straight?
Were You Naughty or Nice This Year?