(no subject)
Täällä taas pitkästä aikaa, moi!
Viime postauksen jälkeen Valtsu on oppinut paljon uutta, lapset kehittyvät kyl hirmu nopiaa. Tuntuu, että hetkeen on aika tasaista ja sitten PUM! Tuleekin uusia taitoja "mistäs sä tuon nyt opit?"
En ole varma ryömikö Valtsu viime postauksen aikaan, mutta nykysin konttaa, lähes istuu itsenäisesti, nousee tukea vasten jo seisomaan, vaikka huojuntaa kovasti. Meno siis nykyisin semmoista, että kiinnostusta ja rohkeutta löytyy, mutta itsesuojeluvaistoa ei ole. Ihan tuosta vaan hän on monta kertaa yrittänyt sukeltaa pää edellä alas sohvalta. Kerran hän jo tippui sängystä, mitäs äippä oli nukahtanu, eikä ollu tarkkana..jaiks! Onneks selvittiin säikähdyksellä.
SItten vähän syvällisempiä oivalluksia. Ehkä olen maininnut tästä aiemminkin, mutta meikäläisellä menee naurettavan pienistä jutuista hermo. Tämä ei siis tarkoita sitä, että muutun Hulkiksi vaan useimmiten jos esim. pyykkiä kuivumaan laittaessa sukkia tippuu maahan niin tulee kiroiltua. Tai toinen, mikä ärsyttää on jos asiat ei menekään ajattelemallani tavalla. Lapsi ei nukahdakaan, vaikka kovasti näyttäny siltä ja mielessä siintää jo oma kahvihetki rauhassa.
Mutta siihen oivallukseen. Oivallukseni on, että parempi hyväksyä muuttuvat olosuhteen ja olla tyytyväinen siitä, mitä just nyt on. "Nyt hän on rauhallinen....voidaan rauhassa chillata" "aha..nyt tulikin kitinävaihe,,,oh well. Ehtii jatkaan ruoan laittoa myöhemminki"
En jaksa kirjoitella enempää nyt...palaamisiin!
Viime postauksen jälkeen Valtsu on oppinut paljon uutta, lapset kehittyvät kyl hirmu nopiaa. Tuntuu, että hetkeen on aika tasaista ja sitten PUM! Tuleekin uusia taitoja "mistäs sä tuon nyt opit?"
En ole varma ryömikö Valtsu viime postauksen aikaan, mutta nykysin konttaa, lähes istuu itsenäisesti, nousee tukea vasten jo seisomaan, vaikka huojuntaa kovasti. Meno siis nykyisin semmoista, että kiinnostusta ja rohkeutta löytyy, mutta itsesuojeluvaistoa ei ole. Ihan tuosta vaan hän on monta kertaa yrittänyt sukeltaa pää edellä alas sohvalta. Kerran hän jo tippui sängystä, mitäs äippä oli nukahtanu, eikä ollu tarkkana..jaiks! Onneks selvittiin säikähdyksellä.
SItten vähän syvällisempiä oivalluksia. Ehkä olen maininnut tästä aiemminkin, mutta meikäläisellä menee naurettavan pienistä jutuista hermo. Tämä ei siis tarkoita sitä, että muutun Hulkiksi vaan useimmiten jos esim. pyykkiä kuivumaan laittaessa sukkia tippuu maahan niin tulee kiroiltua. Tai toinen, mikä ärsyttää on jos asiat ei menekään ajattelemallani tavalla. Lapsi ei nukahdakaan, vaikka kovasti näyttäny siltä ja mielessä siintää jo oma kahvihetki rauhassa.
Mutta siihen oivallukseen. Oivallukseni on, että parempi hyväksyä muuttuvat olosuhteen ja olla tyytyväinen siitä, mitä just nyt on. "Nyt hän on rauhallinen....voidaan rauhassa chillata" "aha..nyt tulikin kitinävaihe,,,oh well. Ehtii jatkaan ruoan laittoa myöhemminki"
En jaksa kirjoitella enempää nyt...palaamisiin!