Oikeesti on vaikeeta olla hypettämättä matkustamista. Marcel sano, että matkustaminen tuo esiin ihmisten piileviä puolia, koska matkalla tapaa uusia ihmisiä, jotka tukee niitä puolia, joita ei arkielämässä pitkäaikaisten ystävien, tuttavien ja perheen kanssa välttämättä tule esiin. Monet sanoo, että lomalla ruvetaan villiksi ja vapaiksi, eikä nähdä vastuuta mistään. Se ei välttämättä ole totta. Tulee vain esiin toinen puoli. Siihen vaikuttaa jo kohdemaan kulttuurikin. Jotkut toki kapinoi matkustaessaan.
Kanaria oli upeeta. Tunnen sisäisen hippini nousevan pintaan taas ja haluan lisää sitä eliksiiriä, joka tekee elämästä elämisen tuntuista. Mä rakastan elämää. Se on kaunista ja se mahtuu reppuun. Kotiin tullessa tuntuu aina väärältä, että on niin paljon tavaraa ympärillä. Tietenkin on ihanaa myös tietää, että on koti... jossain. Mutta aina kun palaan, haluan lähteä taas. Lähteminen on nostalgista.
Kanarialla istuin bussissa, nokka kohti lentokenttää. Vasemmalla puolella vilisti maiseman keskellä lato, jonka seinään oli kirjotettu isoin kirjaimin:
ESTODOTUYO
Es todo tuyo. It's all yours.